Päivän sana:
Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.Sananl. 18:21 (KR33/38)
Vähän vaikea teksti...jotka sitä rakastavat...mitä? Yritin katsoa muutamasta muustakin raamatun käänöksestä (in english) ..
Viittaisiko sitä elämään...vai valtaan....
Muuten kyllä ymmärtää, että pitäisi puhua sitä mikä on hyvää ja hyvältä kuultavaa...puhua elämää...että metsä vastaa mitä sinne huutaa...
Mutta valta on vahva sana..vallankäyttö...sanojen valta...
Monta kertaa tietää tasan tarkkaan just jotain lipsauttaessaan, että olisi pitänyt jättää sanomatta...se pieni sisäinen ääni, joka on niin helppo tukahduttaa.
On se kumma, että niitä lipsautuksia ja kritiikkiä niin helposti päästää suustaan ...ja sitä hyvän puhumista, rohkaisevien sanojen sanomista, joutuu tietoisesti opettelemaan..
Miten oppisin puhumaan ympärilleni elämää...
Muttamutta, kenenkä vallassa oma kieli on?
.................................................................
Maanantai aamu, jo valoisa miltei kahdeksalta. Ulkona kymmenisen pakkasastetta...Paluu arkeen ja omiin touhuihin...
Aamiasen kuittasin macadamiapähkinöillä ja kermakahvilla...saskiaa iso lasillinen...kantovettä...
En oikein tunnu tänään lähtevän käyntiin. Angorakalsarit tuulihousujen alla ja pipo päässä, elukka haalareissaan, istua toljotin koneen äärellä ja tein lähtöä ulos tunnin verran...Jo olin aikeissa riisua ulkokamppeet saman tien...mutta kumminkin ulos...kuvassa näkyvää tietä vastakkaiseen suuntaan ja siitä neljänkymmenen minuutin rupeema. Aurinko pysyttelee visusti piilossa tänään... Elukan oikean etukäpälän kynnenjuuri alkoi verestää, joten en pitempiä tänään taapertanut.
Mantelimuffinit paistoin sen jauhottoman runebergin tortun ohjeella...saan päiväkahvit itselleni tarjota....minkälaista seuraa lie tänään...hiukan alakuloa ilmassa.
Kesäretonkeja ja spagettiolkain yöpaitaa sietää vielä viimeistellä. Muutakin ompelushommaa on mielessä, pellavasekoitefarkkukangas, joustava, vaalea...keväämmälle ja kesälle sopiva. -Muutama kaitaliina on tilattuna, kuvioita pitää alkaa suunnitella. Ja niille pienille rinsessoille pitäisi "preeriamekkoja", myssyjä ja mamelukkeja ryhtyä laatimaan, pellavasta...aluspuvut valkaisemattomasta puuvillasta....Jospa kirjoittamalla pääsisi inspiraatio taas käyntiin.
Voisko olla niin, että jos puhumista, kielen käyttöä, rakastamme, meillä on myös vastuu siitä, mitä suusta päästämme. Ovatko sanamme hedelmät makeita vain katkeria? Sanottu sana, sitä ei voi deletoida.
VastaaPoistaHauska, että pohdit noita Päivän sanoja! :)
Minä täällä Vanhemmalla tyttärellä hoitelen lapsia, helppo homma jo, ovat niin isoja! :)
Huh, huh! Ommeltavaa riittää!
"Voisko olla niin, että jos puhumista, kielen käyttöä, rakastamme, meillä on myös vastuu siitä, mitä suusta päästämme. Ovatko sanamme hedelmät makeita vain katkeria? Sanottu sana, sitä ei voi deletoida."
VastaaPoistaTotta turiset...se kun niin helposti unohtuu, että sanoillamme luomme olosuhteita...
Ja sanotulle sanalle on annettu elämä, joko hyvä tai paha...
Hyvää päivän jatkoa..omakahvit ittelle odottaa...
Olet kyllä ihana kun jaklsat kommentoida...
Jokaisen meistä olisi hyvä aina välillä miettiä sanojamme, että mitä tulikaan sanottua.
VastaaPoistaMutta pitää myös ottaa sitten opiksi myös, ja korjata huomaamansa virheet.
Mutta kyllä sä aikasi kulumaan ainakin sat, jos noi kaikki aiot tehä, mitä luettelit!Tytöillekkin preeriamekot!
Mutta ovat sitten nättejä!
Voikukkatyynystä tuli mieleen se Faunan Arttu-pojan uni, kun hän kertoi, että hältä unessa jäi voikukat lilliksen autoon. Ja totesi sitten, että kyllähän ne sieltä löytyy...
VastaaPoista