Kylläpäs pitsiliina rumasti röpsöttää kuvassa.

Ohi

Elävänä selvisin ohi joulun!

Ensimmäisen joululahjan ostin...ensi jouluksi.
Sitten taas etsisikelen niitä ja osa jää hukkaan...
Löytyy pitkin vuotta!

Aattona oltiin Veeralla...kiitos rakas kuopus ihanasta jouluaatosta...ja innostuneista lapsista...
Ukko ei malttanut ruokapöydässä istua...kiire pukinodotukseen....
Taimi (1v.) sen sijaan istua tapitti pöydässä aikuisten malliin...mitä nyt söi sormin...mutta ihan iste kuitenkin.
Äitikin jaksoi olla mukana.

Pukki tuli ja Ukko meni vakavaksi...istui äidin kupeessa....arkana.
Lahjoja aukoessaan sitten palasi elävien kirjoihin...riemun seurantaa!.
Lasten ja lastenmielisten joulu!

Joulupäivänä Aikamiespoika, miniä ja Juniori tulivat meille syömään...joululliset.
Pistin päälle skottiruutuisen villakangasjakkupuvun ja kirkkaanpunaiset stay upit!..(ei kuvassa!)...ne kun ovat ehdottomat mummovaatteet...sukkahousuja en käytä!

Tapanina miltei koko porukka Aikamiespojalla...saunomassa ja syömässä.
Siellä on niin herkullislöylyinen, puulämmitteinen sauna!

Päätin syödä joulunaikaan suklaasta lähtien, mitä mieli tekee!
Nyt on sitten ihottumaa käsivarsissa, jaloissa,...ranteet ja sormien nivelet särkee, silmät viiruina pallonaaman keskellä...ja kaikenkaikkinen turpo-olo!...painonnousuineen...ja kiukkumielineen!

Viikossa? asian saa korjaantumaan...

Paljonkohan ihmiset sairastavat ihan vaan syömisiensä seuraamuksina?
Vähähiilihydraattisella, runsas eläinrasvaruokavaliolla, sanotaan korjattaavan mm. fibromyalgiaa, verenpainetta, kolesterolia, ihottumaa, suolisto- ja mahavaivoja, nivelvaivoja (reumaa), masentuneisuutta, tulehdussairauksia, syöpää (syöpäsolujen ainoa ravinto sokeri!)
metabolista syndroomaa, diabetestä...
ja Kwasniewski lisää luetteloon vielä MS-taudin...hyvine hoitotuloksineen !
Kahden viikon kokeilulla jo näkee, kannattaako.

Kinkun jo paloittelin.
Potka pakkaseen odottamaan laskiaisrokkaan pääsyä.
Paras kohta jääkaappiin...viikolla syötäväksi... ja muuta palat pakkaseen odottamaan muuta käyttöä.
Perinnelanttulootaa on vielä yksi aski parvekkeella, samoin karjalanpaisti odottelee uuttavuotta!


Tallinnan matkan peruin.
Ei jaksa heti joulujen perään...

Ja koiravauvan noutokin on jo ensi viikolla.
En löytänyt mistään semmoista nukkumakoria kuin Jujulla oli.
Jujun korin heitin roskiin...Helmiina saa omansa (jos löytyy)!
Eilen ompelin sille kantokoppaan tyynyn...kirjoin nallepuhin kuvan ja -nimen "Miina"...

Matkailuauto seistä tököttää parkkipaikalla kinosten keskellä.
Koskahan se aurataan...että pääsen liikenteeseen.
Rinsessa tänään tulee kauppareissulle mukaan hakemaan.

Ompeluhommia....ja ruokailussa tiukka linja...ruotuun.
Hyvästi suklaakonvehdit!


...............................................

Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.
Room. 13:1 (KR33/38)

Jouluaattoa!

Päivän Sana:

Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa."
Luuk. 2:10-11 (KR33/38)

Joulun taikaa

Aatonaatto lähenee loppuaan..

Korsuorkesterin gospel-Cd siivittää Miehen lahjapaketointia!

Tänne ehdin vasta nyt....Jujun kuolema poisti viikon kalenterista...viimeisiä lahjoja vielä ompelen...

.

"Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan"....by Korsuorkesteri itkettää parhaillaan...ja kadotettu aika....joulun taika...jolloin lapset olivat vielä lapsia ja kotona...salaisuus hiipi nurkissa ja innolla valmistauduttiin Jeesuksen syntymäjuhlaan.

.

Iso piparkakkutalo könötti tuvan pöydällä..jostain kumman syystä vierelle tehtiin aina koirankoppi...(meillä ei ollut koiraa), talon katolle meni tikkaat ja pihalla seisoi kuusi.

Taloon ei titetenkään saanut ennen loppiaista koskea..vaan Juusopa keksi idean.

Istui keskellä pöytää piparitalon vierellä, hissukseen popsien pihakuusta...kädet silmillä...niin ei kukaan näe!

.

Piparitalon teko ensimmäistä kertaa oli draamaa sinällään. Taikina piti tietenkin tehdä itse (kuten kaikki muukin)...

Taikinasta vaan tuli, yön yli kylmiössä levättyään, aikas jötikkää. Eipä mitään...kaulin ei pystynyt siihen alkuunkaan vaan hätä keinot keksii.

Laitoin taikinan kahden leivinpaperin väliin ja mankeliin...paras pastakone!

Hetken päästä taikina pursuili hillittömästi mankeliliinan pielestä ja koko töhkä sotki kaiken pahan kerran. Nyt naurattaa, silloin ei!

.

Kaikki ihanuus ja painajainen kiireineen on jo elettyä elämää...nyt lapsenlapset virittävät joulun taikaa...

Sydämessäni asuu kaipuu...

.

Siunattua joulun aikkaa kaikille

ja rakkaita terveisiä mummalta...joka yrittää elää tätä päivää...koiravauvan odotuksin.

......................................

Päivän Sana:Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
1. Joh. 1:7 (KR33/38)

Talvea

Hiljaa hiipii...

Kohta jo on talvipäivän seisaus...ja Hanukka, valon juhla, hiipii tupaan.

Kaupoilla kävin Veeran kanssa...räjähdysmäisen täyttä, tunnelma tukkoinen,, pitkät jonot kassoilla ja ihmisten kärryt ylipursuvan täynnä...
Ei paljon lamaksi tunnistaisi.

Joulupadat ikäänkuin anteeksi pyydellen rullaportaitetten kupeessa...ja alhaalla sotainvalidien joululehden myyjä...
Huomaamattomasti, hiljaa.
Tulee mieleen Karin piirros aikojen takaa Helsingin sanomista...kuinka Aleksanterin kadulla oli kuokkavieras kerjäämässä...seinustalla...katveessa.
Meidän joulun Herramme!

Miten sitä kaiken jouluhöpön seasta löytää sen aidon, oikean joulun...sen hyvän mielen ja antamisen riemun.
Kun tuntuu, että vaatimusta piisaa...ja muistamista...ja tasapuolisuutta...että muistanko nyt jokaista...ketään loukkaamatta.

Rakkaita ovat kaikki...lapset puolisoineen...lapsenlapset...ja äiti, vielä jaksaa....ystävät.
Olisikohan kuitenkin paras lahja rukouksin muistaminen... ja siunaaminen...tavallisessa arjessa.

Eilen tulin ahtaneeksi pikkuleipiä...kolme, neljä kappaletta...ja lakritsia.
Aamuyöstä ranteet ja sormet särkivät...aamulla silmät viiruina jossain naaman yläosassa.
Turpo olo jo mielikin väsy.
Veera jo ehti ihmetellä, että missä mättää.

Sitten näin kaupan parkkipaikalla jonkun auton takaikkunalla pienen tiibetin spanielin.
Siellä se yritti raapia syliin pääsyä lasin läpi...ja sydämeni suli...paha mieli tiessään.

Taitaa se hauvavauva olla ihan oikea otus tähän taloon.
Sain tietää sen meille tulevan rekisterinimenkin jo...Helmiina.
Tuleeko siitä nyt sitten Helmi vai Miina???

Siskonmakkarasopan tekoon ryhdyn...laitan koko nipun varsiselleriä...eiköhän turpo ala väistyä.
Saksilla pätkin Korpelan makkaroita...ei ollut Wurstia, tykkään enempi niistä.
Glutamaattia on molemmissa...kai ne tehtaat älyävät pikkuhiljaa luopua moisesta aromivahventeesta.
Luuliemen laitan pohjaksi, lidlin pinaattia (rönttisoppaan), rosamunda tikkuina, juureksia, sipuli, yrttejä... ja kruunaan purkilla smetanaa sekä isolla voikököllä.

Lauantai-illan viettoon hiljalleen rauhotutaan...
Saunotaan ja istutaan vierekkäin Rakkaan kanssa jalat pöydällä sohvalla...kynttilän valossa...ja katsellaan iltaohjelmia.....tai filmiä varastoista.
Tekisi mieli katsoa Tohtori Zivago...vaan Mies kai osaa sen jo ulkoa!
Kaikkein rakkain on kuitenkin minulle Okalinnut!!!

Huomenna lahjoja pakettiin ja kinkku hakemaan Aikamiespojalta.
Siunattua joulunalusaikaa kaikille!
Maanantaina Porvooseen?
............................................

Päivän Sana:

Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä.
Ps. 5:12 (KR33/38)

Siitä kiitän, että saan Hänen suojassaan olla!...perheineni.

Kostdoktorn Annika Dahlqvist

http://www.kostdoktorn.se/
Eilen illalla olin Tiinan kanssa Arkadassa kuuntelemassa rautaisannosluentoa, 3.5h ruotsinkielistä asiaa.
Alkuun en ymmärtänyt juurikaan mitään, mutta jossain vaiheessa pään kieliasetukset sutjahti kohdilleen ja selkokielistä juttua alkoi tajuta.

Ensin tietenkin syötiin...
Olihan Svensk Marthaföreningenin 110v. juhla...tosi hyvää paksua kermaista/majoneesillista sienisalaattia, marinoituja herkkusieniä ja vissiin blinejä...pienet lohkot ruisleipää kruunattu sienisalkaattikököllä...
Jälkiruokana marjasekoitus, kanelilla maustettu ja ihanaa paksua vaniljakermavaahtoa.

Annika Dahlqvist kertoi oman tarinansa...ne aina ovat vaikuttavia.
(Miten pelkkää teoriaa ja tiedettä uskoisi).
Hän on läpikäynyt kaikki mahdolliset laihdutuskuurit, syönyt virallisterveesti (vähärasvaista, runsashiilihydraattista).
Liikakiloja oli kertynyt 20 ja terveys mennyt...samoin elämän halu...kuolemaa odotti....mittava päivittäinen lääkekokoelma. Kotitöitä ei voinut enää tehdä, nivelet särkivät ja olivat jumissa, maha turvoksissa...ennenaikinen vanhuus!

Sitten tyttärensä tuli lomalle lääketieteen opinnoiltaan, kolme kiloa viikossa laihtuneena...
Opiskelijat oli jaettu eri laihdutussysteemi ryhmiin ja tyttö oli joutunut vähähiilihydraattiseen (LCHF) runsaseläinrasvaiseen ryhmään.
Jos en väärin ymmätänyt (kirjansa suomeksi olen lukenut), niin Annika pääsi vuoden sisällä (2004-2005)? kaikista lääkkeistää, painoa tippui 20 kg ja elämänhalu tuli takaisin.

Nyt hän on menestyksekkäästi hoitanut potilaitaan LCHF:llä ja Ruosissa virallisesti jo tunnustetaan, etteivät eläinrasvat ole vaarallisia. Samoin diabeetikkojen hoitosuosituksia ollaan muuttamassa LCHF:n mukaisiksi.

Eli sanoma pähkinänkuoressa:
Ainakin 80 g eläin(maito)rasvoja päivässä, laihdutusvaiheessa hiilihydraatteja n. 30 g ja proteiineja 1g/ihannepainokilo.
Ehdottomastio voita.
Margariini on myrkky.
Ei kasviöljyjä (vain kylmäpuristettu oliivi- ja rapsi sallitaan) ...ja kylmäpuristettu kookosöljy.
Ei hedelmiä (fruktoosi vaurioittaa koko elimistöä)...syksyllä jonkin verran kotimaista omenaa...marjoja.
Ei viljoja (korkeintaan lehtileipä höylävoilla) eíkä pastaa...jos perunaa, niin voissa keitettynä ohuina viipaleina.
Ja yleensäkin kaikki kasvikset/juurekset voissa kypsytettyinä.
Rasvaista lihaa, kalaa (pikkukaloja), munia, kermaa, rasvaisia juustoja, pähkinöitä.
Ei kuituja.
Kolme ateriaa päivässä.
D-3 vitamiinia, rusketusta auringosta (polttamatta ihoa) kesällä.
Vältä lisäaineita...etenkin glutamaattia.(aromivahvenne, E 621...ja 630?)
Viiniä pari lasillista viikossa, ei kaljaa.

Oma ruokavalioni on selkeä LCHF, http://homodiet.netfirms.com/diet/optimaldiet1.htm , tosin Kwasniewskiläisittäin syön sisäelimiä ja luulimiä kai enempi, kasviksia vähemmän ja pääasiallisena hh-lähteenä (fruktoositon) käytän perunaa...ehkä neljä-viisi kertaa viikossa, noin 100g kerralla.
Totta on, että annoskoot ovat puolittuneet ruokavalion aikana.
Itselläni on nivelkivut loppuneet (liika päivittäinen hiilihydraatti palauttaa kivut välittömästi), nivelrikkojen eteneneminen pysähtynyt ja yhdestä sormesta nivelen ympärillä ollut patti kokonaan hävinnyt, krooninen ihottuma poissa, kolesteroliarvot korjaantuneet (HDL kolmen pintaan), turvotus mahanseudulta poissa...ilmavaivoineen...ja yli kymmenen vuoden kestänyt mielilalääkitys kohta kolme vuotta poissa.
.
Melkein seitsemän vuotta olen ruokavaliota noudattanut.
Terveenä...lääkkeettömänä...on hyvä elää.
Kilpirauhasen vajaatoimintakin näyttää korjaantuvan...thyroksiinia enää alle puolet lääkehoidon aloittamisesta.
.....................................
Päivän Sana:
Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.
Kol. 3:18-19 (KR33/38)

Kirpakkaa pakkasta

Auto oli kankea...yön liki kahdenkymmenen miinusasteen jäljiltä.
Aikamiespoika sanoi, jotten voi ajaa, kun kesädieselit tankissa.
Neljäsosa oli jäljellä ja yhdessä käytiin tankkaamassa ...tankin lukkokin juimuili ja Kimmon piti auttaa.
Nyt on tankissa sekäettää.

Miehelle etsin kaupasta puolipitkiä kalsareita, jottei tarvitsisi tehdä. Eipä ollut, kun kokoa 64...onko se edes mikä koko?
Yhdet leikkasin vaan taitaa tulla kokoa mini!

Tänään maksetaan varausmaksu Lei(j)asta...voiko koira olla pieru...
Lapset valisti, että äiti...etkö tiedä, mitä leijan heittäminen tarkoittaa...
No en tiennyt...vaan mitäpä tuosta.
Aikanaan sanottiin, ettei pojalle voi pistää nimeä Jalmari...siitä tulee jallu ja se taas on lasikantista.
Ei tullut jallua...Jalmarina on pysynyt.

Surusyöppö vähän olen ollut ja olo on kuin berliinamakkaralla...turpo.
Nyt pikkusen pitää taas tiukistella---
Rasvaa 100g, hiilihydratteja 10-20g ja proteiiniakin 20-30g päivässä tämän viikon.
Aamulla se tarkoitti, että munan keltuainen, valkosipulikermajuustoa 15g, voita 20g ja kermaa 15g kahviin...ja lehtileipä, 4g.
Lounaskahviin puoli desiä kermaa ja pureskeltavaksi muutama macadamia...kinkun sipru (20g?)
Illalla uunilohta kermassa vajaa sata g ja kuutiojuuria (= keittojuureksia) vajaa sata g.

Illalla lähden Miehen kanssa kauppareissulle...josko löytyisi soma nukkumakori tulevalle prinsessa Leijalle ja joku hampailla revittävä turake...ettei tyynyjä rupea kaluamaan.

Kynttilät palavat kaiken päivää...ja kuituvalopuu parvekkeella syttyy ajastimella, kun pimenee.
Ilmassa on jouluista tuntua...valkoistakin maassa.
Turkki oli eilen ensimmäistä kertaa ulkoilemassa.
Se päällä on vaan vaikea mahduttautua auton penkin ja ratin väliin...mutta lämmin on...täyspitkä kelsi.

Takaisin ompelukoneelle.
Siunattua viikon jatkoa...tiistailta.
Huomenna Idalla on syntymäpäivä.

....................................

Päivän Sana:

Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.
1. Kor. 4:1-2 (KR33/38)

Leija?

Tänä aamuna katselin Jujun kuvaa.... uimassa auringon kimalluksessa....enkä enää itkenyt.

Juju eli hyvän elämän ja valloitti nurkan sydämestäni.

Siellä se pysyy.

.

Marraskuun kahdeksantena syntyi Tampereen seudulla tiibetinspanielpentue...
Jumala jo ennakkoon täyttää sydämen toiveita...

Itkut itkettyäni jostain nettimaailman viidakoista silmiini osui ilmoitus kohta luovutusikäisistä pennuista.

Joko voisin...tuleeko liian pian...ja pitäisikö Jujun kaltainen etsiä?

Mutta Jujua ei tule toista ja uusi karvakuono pikkuinen tulkoon taloon valloittamaan oman paikkansa sydämissä.

.

Tulokas on tyttö ja netissä sukkuloin tietoja tiibetinspanieleista....

Niitä on kutsuttu tiibetin pikku leijoniksi...siispä tytölle nimi Leija?

Nimi tulla putkahti aamuyön tunteina mieleen...

Ukkokin kun lohdutti, että leijalla päästään sinne ylös taivaaseen Jujua katsomaan.

Ja Ida oli kertomassa naapurinsa koirasta Princes Leiasta...että siinä olisi kiva nimi koiralle!

Yhdessä ihmeteltiin, että siinä se sitten...pyhä henkikö asialla...ilmoittelee samaa nimeä!

.

Nyt on hyvä mieli.

Juju pääsi kivuistaan rauhaan.

Uusi valloittaja astuu elämään...ei korvaamaan vaan oman paikkansa valloittamaan...Aika aikaa kutakin.

Taitaa olla paras joululahja tähän saumaan...kiitos Herralle!

.

Pakkasta oli viitisentoista astetta aamulla, kun äitiä röntgeniin vein.

Onneksi auton ikkunassa oli harjalla pyyhkäistävää lunta...ei raappimajäätä.

Aurinko killitteli niin alhaalla, että vastavaloon olisin aurinkolaseja tavinnut.

.

Espanjassa on lunta..

Veljen tytär Elina oli facebookkiin laittanut kuvia..

Toisen veljen vaimolta tuli Kreetalta viesti.

Olivat päässeet perille taloonsa...ruoho vihreää, lämmintä 18 astetta ja 16-asteisessa merivedessä olivat käyneet uimassa.

.

Joulu ensi viikolla...ja seuraavalla viikolla ohi!

Sitten jo päästäänkin alkuvuodesta, ennen loppiaista, hakemaan Leijaa.

..........................................

Päivän Sana:

Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.
2. Kor. 10:3-5 (KR33/38)

Jujua kaivaten

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...Kirjoittaja tuntematon

.......................................
Nyt pitäisi yksin lähteä tekemään hyvästelylenkki....lenkki, jota vuosikaudet yhdessä kuljettiin...loppuajat Juju puolet matkasta repussa...
Ikävä....vaikka olikin "vain" pieni koira...

In memoriam

Tänään pieni, terhakka japaninchin uroksemme Juju (Jiu-Jitsu) siirtyi koirien taivaaseen.

Aamulla piti lähteä lenkille...pistin jo repun selkään ja rupesin Jujulle kurahaalaria pukemaan...ja ihmettelin sen röpelöistä ihoa.
Koko elukka oli ruvella, jalkoja myöten.
Sunnuntaina Aikamiespojalla se kaatuili ja meni kyljellään lattialla.
Kotona hoiperteli, ei pahemmin pyrkinyt hiekkalaatikolleen, ei ulkona halunnut kävellä ja ruoka seisoi kupissa.

Eläinlääkäri sanoi yleiskunnon pettäneen, josta ensimmäisiä oireita on koko kropan kattava ihottuma.

Kesällinen lämpöhalvauskin oli kuntoa huonontanut....ja selkävamman takia lääkäri ihmetteli, että näinkin pitkään.
Hiljaa se piikin saatuaan sulki silmänsä, ikuiseen lepoon...ja oli poissa.

Kotona ei kuulu parketilla kynsien rapsahtelua, ruokakupit keittiössä eivät kilise, kukaan ei tule jalan juureen ompelukoneelle.
Miten sitä tästä?
Sauvojako alan ulkoiluttaa?

Yhdeksän vuotta se meitä ilostutti ja piti tämän akkaihmisen elämän syrjässä kiinni...taaperruttamisineen ja huolehtimisineen.
Jos aloin liian kaunan istua ja tuijotella tyhjyyteen, se tuli raappasemaan käpälällään, että hei, herää...täällä ollaan.
Ovikellon soidessa tulijaa tervehti ärhäkkä haukku...isottelijan.
Nyt on hiljaista.
Olisinko voinut paremmin hoitaa ja huolehtia siitä???

Itkettää...

..........................

Päivän Sana:

Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.
Sananl. 3:7 (KR33/38)

Jokelan akat

Eilen vietimme ystäväni ja Veeran kummitädin Mirjan 60-vuotis juhlia.
Kuva on Veeran häistä vuodelta 2005 ja Mirja hempeine hattuineen lilassa asussa keskihahmona.
Kuinka voikaan ihmisellä olla sellaiset henkiset voimavarat...aina kannustamassa ja kantamassa toisia, huolehtimassa ja taidokkaana aina auttamassa...hattuvarastoineenkin!
Jalat maasssa ja pää taivaassa...aina sana paikalllaan ja viisaus kauttansa puhuu.
.

Kun Jumala alkoi kolkutella sydämen ovella, ensimmäinen elävä uskova, johon tutustuin, oli Mirja....piti oikein kysyä, oletko oikeasti uskova ihminen.

Kun lapset olivat pieniä ja hulluus uhkasi, kärräsin koko köörin Salmelaan Mirjan hoiviin....
Talo tarjosi aina kahvit ja ruuan...usein makaroonijauhelihapataa....jota lapset rakastivat.
Kiitos Mirja, että olet jaksanut ja rakastanut...ja onnea ja siunausta edelleen.

.
Itsenäisyyspäivä. Kynttilät laitoin heti aamusta ikkunalle.
Myöhiäinen syötiin vasta ja kohta Aikamiespoika tulee hakemaan kylään...pikkujoulukinkulle ja saunomaan.
Kun ei pikkujouluakaan ehditty ajallaan viettää.
Kalenteriin pitäisi lisätä aikaa, kun en millään saa aikasikseen kaikkea. Omat suoriutumisodotukset ovat ylimitoitetut.
.

Joulukin tulee ja menee...ilman sen kummempaa joulusiivousta. Koristeet Mies tällää paikoilleen varmaan päivää ennen h-hetkeä...ja aaton vietämme Rinsessalla.
Joulpäivän kokosuvun päivällisiä en jaksa... Meitä kun on lapsineen ja miniöineen/vävyineen kaksikymmentä henkeä....ja tilaa ihan liian vähän.
Kunpa olisi vielä se iso, menetetty talo, johon saisi kerättyä koko pesueen kanaemon lailla siipiensä suojaan ja suljettua maailman ulos.
Sydäntä kivistää...väliin...kaikki kadotettu...
Jos...
.
Tallinnassa käväisin serkkulikan kanssa viime tiistaina-keskiviikkona.
Joulotori oli paikallaa, sateessa, illalla ihastuttavine valoineen ja tunnelmineen. Kojusta myytävään hehkuviiniin oli mantelin sijaan tuupattu maapähkinöitä....hui kauhistus!
Virolaisen jouluruuan, verimakkaraillallisen puolukkahilloineen, kaaleineen, söimme Olde Hansassa.
Oli rentouttavaa saada nukkua kyllikseen ja olla vaan...ilman, että olisi mitään pitänyt suorittaa.
.
Keskiviikko olikin jo sateeton päivä.
Aurinko pilkisteli ja reippaasti kiertelimme paikkoja kolmisen tuntia. Sitten piti hotellin aulaan istahtaa odottelemaan kuljetusta satamaan...jalat väsähtivät.
Onnellisesti saavuimme kotiin, Mies oli vastassa satamassa.
..............................................

Päivän Sana:
Varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.
Fil. 1:6 (KR33/38)

Kaipuuta

Viime kesältä Turkista illallispöydän koristeita.
Joka päivä ne koristeli taidokkailla veistoksilla noutopöydät....liljoja kesäkurpitsoista ja munakoisoista, käpyjä meloneista...etc.
..............................
Sanna-Maria Salmi-Robertson Kyllä tää harmaus on mahtavaa! Nauttii sitten keväästä enemmän kun on valoisaa. Ei tarvitse liukastella, aurata teitä tai kärvistellä suola/kenkäongelmien kanssa!-Mä todella yritän hei

Tämä kommenti face bookissa pukkasi liikkeelle kaihon...ja ajatukset kirkkauteen, välimerelliseen kesään...
Pimeän keskellä kesän huikaiseva kirkkaus tänään väikkyy mielen taka-alalla---tunkee tajuntaan ja kaipuuta herättelee....
Turkoosia merta, herkullisia ruokia...all inclusive matkaa...Irtiottoa ja vain oleilua, mitään suorittamatta. .
Vaikka Suomessa onkin valoisaa yötä myöten, sellaista kirkkautta ei ole.

Mahtanee taivas ajallansa hämmästyttää, kun maallinen kirkkaus on sen rinnalla varjo vain!


Rinsessa hukkasi perjantaina silmälasinsa...
Siinäpä rukoiltiin ja muistuteltiin, ettei vanhurskaan tavara joudu hukkaan.
Kaikki paikat tutki...jääkaapin, tiskikoneen, lelulaatikot, pyykkikorit, kenkänurkan ja polun varret reitiltänsä.

Tänään lasit löytyivät....Ukon saappaasta.
Oli kotiin työtäessään tuplarattaita laittanut Ukon saappaat kassiin ja sateenpärskeiset rillit lykännyt myös kassiin...saappaaseen, jottei säry.
Nyt löytyi...meinasi jo itku tulla.
Oli vaan juolahtanut mieleen kuva, että rillit pilkistävät saappaasta...varsinainen visionääri.
Kiitos Herralle.

Veljenpoika tahtoi elukan hoitoon...soitti, jotta saisiko hakea.
Pakkasin elukalle kassin kuin lapselle...pyyheliina, evästä, ruoka- ja vesikippo, kampa ja harja, nukkumakoppa...kurahaalari.
Taas järjestyi asia kyselemättä...täydellisen Isän hoivissa.
Tiistaina kun koittaa se odotettu Tallinnan joultori/hotellimatka, niin olisin joutunut kyselemään hoitoa.
Nyt se saa olla hellittävänä ensi torstaihin asti...

Huomen aamulla Norjasta palailee filmiporukoita.
Rovaniemeltä lähtevät tänään yöjunaan, autoineen.
Helsingistä tulevat brunssille ja sitten vävy jatkaa kotiin Raaseporiin talon lämmitykseen.
Ida jää Onnin ja Onervan kanssa mumman hoitoon.

Laahasin Onnille herkkuja kaupasta...ilmakuivattua salamia ja minisalameita.
On siinä pojalla herkut, mummaansa tullut.
Ostinpa kyllä maapähkinäsuklaapatukoitakin...jotain ihan kerrassaan turhaketta ja makeaa.

Luomuoskarin kielestä teen tillilihan tapaista soosia huomenna pottuvoin kaveriksi.
.....................................................
Päivän Sana:
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut."
Joh. 11:25 (KR33/38)

Job, kun oli menettänyt lapsensa, omaisuutensa, terveytensä...kaiken...ja kärsittyään katui, niin Jumala lupasi kaikkea hänelle kaksinverroin...
Taloja, karjaa...kaikkea...
Lapsia kuitenkin syntyi sama määrä, kuin oli ollutkin.
Sieltä jo näkee, etteivät syntyneet ihmiset kuolemassa haviä mihinkään...Elävä tai kuollut...yhtäkaikki iankaikkinen.
--------------------------------------------------------------------------------
Eivät ehtineetkään Rovaniemelle autojunaan.
Muoniossa ovat yötä hotellissa ja huomenillalla uusi yritys.
Pääasia, että ajavat rauhallisesti ja varjelus on matkassa.
Suunnitelmia vaan yksi pykälä eteenpäin.

Torstairuusut

Ystäväni Eirin eläköitymisjuhlista....ruusuja tänään, kun taivaan kansi hapuilee kirkkautta pilvien raoista...ja sankka sumu nousee paljaasta maasta...

Kun tiskikone pursuilee puhtaita, kaappiin paikoilleen pyrkiviä astioita. Haisukynttilä palaa korkeassa lasipikarissa keittiön pöydällä, kahden keltuaisen kermainen munakokkeli runsaassa voissa hyydytetty, kermakahvin kanssa, nautittu... Eiköhön tämäkin pimeä päivä tästä ponkaise käyntiin...

.

Jalat ovat väsyneet...eilen illalla särki jalkateriäkin kokopäiväinen tolpillaan olo.

Mitään ei tahdo tänään syntyä...ei edes suunnitelmia...että jotain tekisi.

Pääkin viettää luppopäivää...eikä astiatkaan jostain kumman syystä omatoimisesti siirry kaappeihin...

Illalla Mies viimeistään loppuunsuorittaa siirron...

.

Miten sitä jälkijunassa tulee hyviä ideoita?

Eilen kutsuille saapui vähälukuinen joukko...ja tarjoiluja oli runsaasti....katettuna marimekon mustakultaan (luulin, ettei pöytäliinaakaan ole vaan Veera kaivoi kaapista unohtuneen aarteen).

Kerrostalossa tässä rapussa on yhdeksän akallista huushollia...että miksikäs en lähtenyt ex temporee-kutsuja jakelemaan emännille...joilla olisi ollut todella lyhyt matka tulla???

Rinsessa sanoi, että eihän silleen tehdä...

Koska minusta on tullut tavanomainen?...apua.

Niin sitä ihminen kaavoittuu.

.

Tänään on eilistä ruokaa..ei sitäkään tarvitse ajatella.

Tiina ei ollut koskaan maistanut sydäntä vaan nytpä olin eilen laittanut oskarin grilliluiden sekaan...ja maistoi...sanoi, että aika mietoa...

Mielenkiinnolla seurasin, että pistääkö suuhunsa kohdan, josta selkeästi lähti pikkurillin paksuinen verisuonen alkupää! Ilmeenkään värähtämättä mutusteli...hyvä Tiina!

.

Tallinnan hotellimatkaliput tulivat eilen.

Se raatihuoneen aukion joulutori on niin viehättävä...lautakojuineen, vanhanaikaisine vaatetuksineen, kuumine siidereineen ja paahdettuine manteleineen....tuoksuineen...soittoineen...

.

Torin laidassa on useita ravintoloita, joissa saa virolaista jouluruokaa...ehdottomasti verimakkaraa...ja hapankaalia....puolukkahilloa.

.

Maiasmokkissa kuuluu myös käydä...

Tallinnan vanhin kahvila, jolla on oma leipomo ja lisäaineettomia, kunnolla kermalla ja voilla leivottuja herkkuja...kaalipiirakkaa...Napoleon leivosten teon ovat valitettavsti lopettaneet. Hinnatkin ovat edullisimmasta päästä....ja kahvila sisältä tyylikäs kattomaalauksineen ja tummine paneleineen....entisajan tunnelmineen.

...

Parvekkeelle täytyy ostaa pari isoa tuijaa...muuten talvi-istutukset ovat paikallaan...lyhdyt tuodaan pikkujouluksi kellarista.

Hiljalleen vietetään vaihtelavaista marraskuuta...väliin kylmää, väliin märkää...tänään sumua.

.

Ajattelin aamusella, jotta pitäisi olla paikka, josta saisi ostaa aikaa...lisää hyviä hetkiä..ja poismyydä matalapainepäiviä...

(Aikanaan olisin monen päivän yli hypännyt)!

Liekö kuitenkin hyvä tämä systeemi...ettei kaikkea saakaan itse hallita?

...................................

Päivän Sana:

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Hepr. 12:1-2 (KR33/38)

Siellä se istuu...meidän Herramme Jeesus...meistä huolehtien ja hymyillen taivaallista valoaan...tänne pimeään talvipäivään...hyväksyen.

Hämärtää jo ennen valkenemista

Ruusuja saviruukussa marmoripöydällä...ilman salamaa...
Pimeä kuva niin pimeään päivään!

Aamuseitsemältä herätys...kun Miehen piti ennenaikojaan töihin...
Miten voikin aamu tuntua näin pitkältä.
Pimeää...vetistä...
Sytyin hetimmiten haisukynttilän.
Ja päivä alkaa pimetä jo ennen valkenemistaan.

Eilen ahkeroitsin...tavallisuudesta poiketen, enempi kokkaushommia....tänään kun on kynttilä/Oriflamekutsut.

Netistä näin hassun kakunohjeen....iralntilaisen Guinness-suklaakakun: (kalja-suklaakakku)
2.5 desiä guinnesin tummaa olutta ja 200g voita kattilaan...ja kun voi on sulanut, lisätään 2.5dl tummaa kaakaojauhetta ja 4dl sokeria...
Sulatellaan sekoitellen tasaiseksi tummaksi töhnäksi.
Toisessa kipossa vatkataan kevyesti 1.25dl ransakankermaa ja kaksi munaa sekä 1rkl vaniljauutetta.
Kolmannessa kipossa sekotetaan 4dl vehnäjauhoja ja 2.5tl ruokasoodaa...toivottavasti meni oikein...ulkomuistista.
Sitten kaikki aineet yhdistetään ja pistetään irtopohjavuokaan uuniin 180 asteeseen 40-60 minuutiksi.

Kakku nousi mahtavaksi pulleroksi...ja jo uunissa vetäytyi vuokan reunojen tasolle..ja selkeesti vähän lätsähti uunista oton jälkeen keskeltä...miksi?
En kyllä mikään kakkuleipuri ole, mutta kaljakakku oli ihan must....
Meinasin lopun kaljan juoda...kunnes huomasin, että sillä voi kakun kostuttaa....
Kuorrutus tänään....tuorejuustoa 200g ja 2.5dl tomusokeria sekä desi kermaa vatkataan ja kipataan kakun päälle...ikäänkuin kaljan vaahdoksi.

Toinen ahkeroitseminen oli riisipuuron keitto...ja 2rkl vaniljasokeria kypsään puuroon.
Sitten parvekkeelle yön yli jäähtymään.
Tänään puuroon sekoitetaan puoli litraa vaahdottettua kermaa...runsaasti vaniljasokeria...koko homman pitää reilusti maistua vaniljalta.
(Meillä kotona sitä sanottiin riisilumeksi ja sitä syötiin uutena vuotena).
Lisäksi pakkasesta otin sulamaan mustikoita, mansikkasurvosta sekä puolukoita. Ne kiehautan kaupan mansikahillon kanssa ja paseeraan kuumaksi marjakastikkeeksi.

Luomuoskarin grilliluita maustoin ja pinosin savipottiin sydämien kanssa päiväksi tuoksuilemaan helpoksi ja maukkaaksi iltaruuaksi...pottuvoin kanssa...ja uunijuuresten.
Veeran, Ukon ja justiinsa kävelemään oppivan Taimin haen kolmelta tänne.
Sitä ennen lenkki ja kaupat ja loput hommat illaksi.
..................................................................

Päivän Sana:

Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.
Jes. 61:10 (KR33/38)

Tänään pitää kyllä tosissaan kehotella sielua riemuitsemaan...kun harmaa taivas madaltaa mielialaa...luonnostaan...

Ja antaa Jumalan pukea päälleni ne vanhurskauden vaatteet...

Onneksi ei itte käske laittaa...jäisi kyllä pukematta.

Korujakin on...kalevalan kodinsydäntä ja korvissa killukkeita...taiat katkottu Jeesuksen nimessä ja korut pyhitetty omaan käyttöön!

Sillisalaattia

Elsa siinä opettelee naisellisuuden elkeitä!...suloinen...
.........................................................

Tänään aamulla oli pikalähtö suunnitelmissa..
Veera tuli hakemaan Jumboon...ja Miehen kanssa samalla ovenavauksella häippästiin.

Ihanaisa joulujuttuja oli Jumbon Stockmannilla...semmosia kovin nostalgisia.
Palloja, joiden sisällä nestetttä...enkeli/lumiukko ja ravistamalla hiutaleet hiljalleen leijuvat alas...
Lasilintuja ja pienenpieniä seimihahmoja....upeita lasipalloja...oikein sydän syrjällään piti tiirustella...ja upeita kristallilaseja.
Miksi sitä aina akkaihminen jää haikailemaan kaiken kauniin perään.

Fazerillakin piti piipahtaa ja sacher/kinuskikakkupalat kahvin kanssa nautiskella vaikka jo aamiaisen olin syönyt....Eipähän enää lounasta kaipaa...ison vesituopillisen juon.

Kahdet strechsaappaat ostin..kun kerran sain kunnolla pohkeet pujotettua varsiin...hyvä minä. Mietin, että otanko mustat vai ruskeat ja Veera sanoi, jotta molemmat. Sittenpähän on...

Kotiin lähtiessä taivas oli huikaisevan sininen...kadut kiilsivät valossa.
Lenkille ajattelin hetimmiten lähteä.
Vaan päässä valo sammui auringon kadotessa mustanpuhuvaan pilvikerrokseen.
Lenkki jäi haaveeksi....tänään.

Jämäsopan tekoon ryhdyin.
Sellerin varsia oli melkein puntti...ne silppusin sipulin kanssa kuullottumaan luomuoskarin eilisiin murekkeen liemiin ja rasvoihin. Valkosipulin kynsiä sekaan. Yksi iso rosamunda. Kaksi kookasta porkkanaa. Lusikallinen suppilovahvero jauhoa. Valkoviintä desin verran. Luulientä. Tomaattipyreetä.
Hautukoot aikansa. Sitten lisään kermaa ja soseutan. Ja loppusilaus kuutioitua ylikypsää oskarin lämminsavukylkeä.
Jämäkeittoa parhaimmillaan....Sillisalaattia.
Auringonkukan versoja lautaselle killuttelemaan...koristeeksi.

Kenet saan kaveriksi hotellimatkalle Tallinnaan...joulutorin aikaan???
.............................................

Päivän Sana:

Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
Joel. 2:28-29 (KR33/38)

Jokos tulppaaneita

Ennusteen mukaan eilen satoi valkoista lumenhärmää.
Ja heti tuli tulppaanit mieleen....
Aamulla herätessä maassa oli puhdas vaippa....
Keltalehtiset koivut vielä uhmaavat talventuloa vaan vinkkainen tuuli riipii viimeisiäkin lehtiä.

Ulos lähdin reppulenkille hyvin varustautuneena ja huppu vielä pipon päällä.
Viitisen kilometrin lenkin taapersin ja taas alkumatkan reppueläin kyydissä.
Sieltä se kurkisteli repun reunan yli eikä edes pahemmin noteerannut talsivia lajitovereitaan.
Liukasta oli...ja liukesteet vielä kaapissa...kesäteloillaan.
Tuskin siellä paljon jeesaavat.

Lopuksi matkaa menimme metsäpolulle.
Yhdet askeleen jäljet oli lumessa.
Hiljainen hämärä...puolukan- ja mustikan varvuilla kaunis huntu...ja sammaleella.
Suuret kuuset hiljaa...
Etäinen liikenteen häly jotenkin kuvaan sopimaton.

Viime viikonloppuna äiti järjesti yllätyksen...
Miten ihmeessä pitäisi tästä eteenpäin suunnitella.
Oli lauantai-iltana rupeemassa karjalanpaistin tekoon.
Merja siellä kävi tsekkaamassa ja soitti, että vähän se äiti tuntui oudolta ja muisteli, että mitä siihen paistiin???
Puhekin tuntui puuroutuvan ja ei tiennyt oliko ilta vai aamu...ja lääkkeet oli ottamatta eikä koko päivänä ollut syönyt.
Yritin saunomisen jälkeen soittaa vaan en saanut yhteyttä.
Aamullakaan.
Hälytin naapurin soittamaan ovikelloa ja tsekkaamann.
Puhelin oli jäänyt pois paikoiltaan ja sitten oli se paistin teko...ei oikein meinannut kertoa....
Oli tällännyt lihat pottiin (ilman sitä pakollista purjoa), uunin sataan asteeseen ja kaikki levyt täysille...
Sitten oli mennyt nukkumaan.

Kolmen aikaan yöllä meni keittiöön jo ihmetteli että kuuma!...ja paisti vielä ihan harmaata...
Sinne jätti hellan paisteineen ja meni takasin nukkumaan....kunnes yht´äkkiä pälähti mieleen, että eihän levyjä tarvita paistin teossa...ja meni ne pistämään pois päältä sekä uunin 220 asteeseen.
Tulihan siitä paisti...lopulta...eikä asuntokaan palanut...muorista puhumattakaan.
Lääkärin aika saatiin vasta 24. päivälle.

Hommat seisoo koneella...hitaasti edeten.
Uusia farkkuja rupesin vaihteeksi tekemään...kun joulujuttuja pitäisi.
Ja isänpäivää...on yöpuku kankaana...tulisi se kotitonttu apuihin jottas valmistuisi.
.
Lunta rätkii taivaantäydeltä!
.
Illalla menen kynttiläkutsuille...ja Oriflamen tuote-esittelyyn samalla.
Omat kutsut on 18. tätä kuuta...pitää muistaa kutsuja toimittaa.

.......................................

Päivän Sana:

Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet."

Pyhäinpäivää

Jääriitteeseen kun peittyy....

Pyhäinpäivä jo, ennen pyhäinmiesten...saahan sitä naisetkin pyhitellä.
Halloweenistä en pidä.
Miksi ihmeessä meille pitää ympätä jenkkiläis pahapyhät?
Miksi rumentaa (koristella) kotinsa pahojen henkivaltojen symbooleilla??? Kuin kutsuisi ne omaan kotiin bilettämään.
Ja lapsia pukea piruiksi????
Kuvottavaa.
En ymmärrä...muutenkaan tämmöstä kuolemankulttuuria...
Se kuitenkin kun on vihollinen...
"Viimeisenä vihollisista kukistetaan Kuolema"...

Heäsimme niin mahtavan huikaisevaan kirkkauteen...puolen päivän tietämissä...että ajattelin jo taivaaseen päässeeni!
Heti on päässä iloiset ajatukset...harmaan synkkyyden sijaan.

Äiti tuntuu taas huonolta.
Oikeassa kyljessä kovia kipuja ja on huonosti nukkunut...Puhekin tuntui puuroutuvan. Onneksi Merja menee katsomaan.

Mies lähtee talvirengaskeikalle aikamiespojalle.
Jään kotiin ruokien laittoon ja itsekseni olla möllöttelemään.
Rauhassa.

Norjasta katselin filmintekijöiltä videonpätkää...Onni siellä tsinklpellejä lauleli ja ja ihan lontooksi toivotteli "have a nice weekend"...mokomakin!

Ja taas ruotsalaiset ovat julkistaneet lasten rasvatutkimuksen...väitöskirjana...
Rasvaista maitoa...maitorasvaa käyttävät lapset ovat hoikempia ja terveempiä kuin rasvatonta maitoa/kasvirasvoja käyttävät.
Miten ihmeessä meillä homma on niin pyllyllään, että margariineja ja rasvatonta maitoa/rypsiöljyä jo neuvolassa suositellaan äidinmaidon jälkeen.
(Äidin maidossa on lauriinihappoa, jota on myös kylmäpuristetussa kookosöljyssä ja voissa.)

Missä maalaisjärki?
Varmaan kohta aletaan miettiä, miten äidinmaidosta saataisiin rasva pois ja korvattua rypsiöljyllä!!
Luonnollisin ja paras ravinto ihmislapselle on maitorasva...Mihin se rasvan käsittelykyky sitten muka katoaa tai muuttuu tarpeeksi syödä kasvirasvaa....en ymmärrä.
Sitäpaitsi maitorasvat suojaavat tulehdustaudeilta, suolistovaivoilta, sydän- ja verisuonitaudeilta... etc.

.............................................

Päivän sana:

Mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
Room. 4:20-21 (KR33/38)

Isä Aaprahammi oli viksu mies...meille esikuvana..

Luppopäivä

Taas on melkein viikkokausi hurahtanut.
Miten se onkaan niin totta, jotta "talvet ja kesät toistaan seuraa"...Aika vaan lipsuu ohi, mistään välittämättä, täysin tunnottomana.
.
Talviaikaankin jo siirryttiin.
Jalmari on porukoineen Norjassa tekemässä elokuvaa...Iitu, Pikkuiitu, Onni ja Jorma...hela porukka.
Facebookissa saan kuvista seurailla filmauksen edistymistä...

Matkailuauto on huollossa ja vietän toista luppopäivää...kun vääränä iltana se sinne vietiin pihalle seisomaan.
.
Eilen lenkitin viitisen kilometriä...vinkkaisessa tuulessa, koivunlehtien tanssahtelua ihastellen.
Puut alkavat olla paljaana ja lehtikerros maassa vielä pöyheä...kohta multaantuu. Muutama koivu vielä loistaa keltaista valoaan. Paratiisiomenapuu ojenteli lehdettömiä oksiaan kohti taivasta....rupsahtavia punaisia pikkuomenoita pullollaan...jotenkin ihan japanilaisen oloinen tunnelma.
Yritin kuvata, mutta taivasta vasten omenat näyttivät mustilta.

Ompeluksetkin pikkuhiljaa edistyvät...puolpitkä, takaa pidempi hame ja jakku, johon tulee satiininauhat (leveämpi musta ja päälle kapea ruskea) vyötärölle...semmoisesta ruskeaan taittuvasta mustasta kankaasta.
Jotain uutta talven varalle...
Joulutauluja olisi kiireenvilkkaa jo työstettävä. Kupin-/glögimukin alustoja olen jo kirjonut.

Yhtenä iltana yleltä tuli ohjelmaa Laila Kinnusesta...kuinka kaunis ja puhdas ääni hänellä olikaan...matala, huilumainen, pehmeä.
Ja järkyttävä kohtalo....riipaiseva.
Miten sitä ihminen kestää kaiken paineen keskellä...julkisuudessa...kieputuksessa...herkkä taiteilija.
Maailma kun on niin armoton.

Ulos taas lähden...reppureissulle...ja käyn samalla kaupassa.
Elukka pääsee salakuljetukselle.

Luomuoskaria on nyt pakkasessa 43kg...Kyllä maistuu ihan oikeelta, ennenvanhaselta kunnon sialta.
Keittelin laardia. Laitoin rasvaiset nahkat kiehumaan veteen, siivilöin ja annoin parvekkeella hyytyä.
Kuorin rasvat päältä rasiaan ja toiseen siivilästä röntit...joita nyt saa leikellä pannuun sipulin kanssa paistumaan...Hyvää.

Eilen tein oskarin munuaisista höystöä.
Siivilärönttejä 100g pannuun sipulin kanssa kuullottumaan, huuhdotut munuiset (joita liotetaan paloiteltuna ensin tunti kurkkuma/suolavedesessä) sekaan, runsaasti yrttejä, curryä ja valkoviintä desin verran...kiehutellaan nesteet vähiin. Sitten lisäsin kerman ja jätin kannen alle muhimaan.
Puolukkasurvoksen kanssa...ja rosamundan.
Tätä herkkua saan syödä yksin, Mies ei filttereihin koske...Sai tyytyä pyttipannuun.

..........................................

Iitun kanssa keskustelin facebookissa juuri...

On tämä metkaa....tolleen turista!

..................................................

Päivän Sana:

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Matt. 7:21 (KR33/38)

Kuinka vapauttavaa onkaan havaita, että tässä tekemisellä tarkoitetaan Jeesukseen uskomista...

Rönttisoppaa ja talvirenkaita

Vielä ehdin tämmöisen kuvan napata ennen lumia!

Tänään Rinsessa soitti puolyöstä...yhdeksän aikoihin.
Olivat tulossa kauppareissulle ja brunssille (= myöhiäiselle)...
Siinä tuli mummalle sukkela ylösnousemus ja ensimmäinen ajatus, että eihän meillä mitään...

Munat rikoin kippoon (ja yhden keltuaisylimäärän), lurautin kermaa, ripotin kuivattua ruohosipulia perään ja ripauksen atlantin merisuolaa....munakokkeliksi.
Siskonmakkaroiti "lypsin" uunipellille, muutaman nakin katkoin viereen ja ylikypsää oskaria muutama viipale...odottamaan kiertoilmaa.
Moccamasterin latasin täyteen...teeveden pannuun odottamaan.
Pikainen pöydän kattaminen, Armaan avustuksella.
Krepit paistumaan, hillopurkki pöytään ja kermaa vaahdottamaan.
Juustot, maalaismaksamakkara, kinkku ja leivät pöytään...
Auringonkukan versot unohtuivat ikkunalaudalle...

Ja sitte saapuivat, Ukko riepottaen leipomon pussia tuffalle, Taimi uusissa pinkeissä kengissään..ja Rinsessa ja Vävy.

Kun myöhiäisestä selvittiin, hypättiin matkailuautoon ja kaupan kautta Aikamiespojalle...
Suvikumit varastoon ja talvipyörät alle...
Kylmää oli...lumen hajuista....tulkoon.

Heti kotiin tultua Mies pisti saunan lämpiämään ja tein ruuan valmiiksi..
Mies imuroi..

Eilen syötiin tiponkoipia...luut ja romppeet sipulin ja lipstikanvarsien kanssa keittelin...sopan liemeksi.
Sipulin, pari porkkanaa, yhden rosamundan ja ja puoli punttia silputtuja sellerin varsia, yrttiruokalusikallisen kanssa, kuullotin voissa kattilassa...
Löräytin valkoviiniä ja kiehautin...siivilöin eilen keitetyt liemet joukkoon...
Hiljalleen kypsyttelin...ja katkoin saksilla pieninä paloina kuusi siskonmakkaraa joukkoon...
Smetana purkillinen, ja lidlin pinaattia, silppuna.
Päällimmäiseksi voiköntti...ja saunaan.

Syötiin...ja pinaatit killuivat keitossa jalkarättien tapaan...joten sopasta tuli rönttisoppaa.
Annos oli niin iso, jotta jäi toiseksikin kertaa.

Launtaiti-illan rauhaisaan viettoon...ja formulan aika-ajoihin.

:......................................................

Päivän Sana:

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Matt. 28:18-20 (KR33/38)