Torstairuusut

Ystäväni Eirin eläköitymisjuhlista....ruusuja tänään, kun taivaan kansi hapuilee kirkkautta pilvien raoista...ja sankka sumu nousee paljaasta maasta...

Kun tiskikone pursuilee puhtaita, kaappiin paikoilleen pyrkiviä astioita. Haisukynttilä palaa korkeassa lasipikarissa keittiön pöydällä, kahden keltuaisen kermainen munakokkeli runsaassa voissa hyydytetty, kermakahvin kanssa, nautittu... Eiköhön tämäkin pimeä päivä tästä ponkaise käyntiin...

.

Jalat ovat väsyneet...eilen illalla särki jalkateriäkin kokopäiväinen tolpillaan olo.

Mitään ei tahdo tänään syntyä...ei edes suunnitelmia...että jotain tekisi.

Pääkin viettää luppopäivää...eikä astiatkaan jostain kumman syystä omatoimisesti siirry kaappeihin...

Illalla Mies viimeistään loppuunsuorittaa siirron...

.

Miten sitä jälkijunassa tulee hyviä ideoita?

Eilen kutsuille saapui vähälukuinen joukko...ja tarjoiluja oli runsaasti....katettuna marimekon mustakultaan (luulin, ettei pöytäliinaakaan ole vaan Veera kaivoi kaapista unohtuneen aarteen).

Kerrostalossa tässä rapussa on yhdeksän akallista huushollia...että miksikäs en lähtenyt ex temporee-kutsuja jakelemaan emännille...joilla olisi ollut todella lyhyt matka tulla???

Rinsessa sanoi, että eihän silleen tehdä...

Koska minusta on tullut tavanomainen?...apua.

Niin sitä ihminen kaavoittuu.

.

Tänään on eilistä ruokaa..ei sitäkään tarvitse ajatella.

Tiina ei ollut koskaan maistanut sydäntä vaan nytpä olin eilen laittanut oskarin grilliluiden sekaan...ja maistoi...sanoi, että aika mietoa...

Mielenkiinnolla seurasin, että pistääkö suuhunsa kohdan, josta selkeästi lähti pikkurillin paksuinen verisuonen alkupää! Ilmeenkään värähtämättä mutusteli...hyvä Tiina!

.

Tallinnan hotellimatkaliput tulivat eilen.

Se raatihuoneen aukion joulutori on niin viehättävä...lautakojuineen, vanhanaikaisine vaatetuksineen, kuumine siidereineen ja paahdettuine manteleineen....tuoksuineen...soittoineen...

.

Torin laidassa on useita ravintoloita, joissa saa virolaista jouluruokaa...ehdottomasti verimakkaraa...ja hapankaalia....puolukkahilloa.

.

Maiasmokkissa kuuluu myös käydä...

Tallinnan vanhin kahvila, jolla on oma leipomo ja lisäaineettomia, kunnolla kermalla ja voilla leivottuja herkkuja...kaalipiirakkaa...Napoleon leivosten teon ovat valitettavsti lopettaneet. Hinnatkin ovat edullisimmasta päästä....ja kahvila sisältä tyylikäs kattomaalauksineen ja tummine paneleineen....entisajan tunnelmineen.

...

Parvekkeelle täytyy ostaa pari isoa tuijaa...muuten talvi-istutukset ovat paikallaan...lyhdyt tuodaan pikkujouluksi kellarista.

Hiljalleen vietetään vaihtelavaista marraskuuta...väliin kylmää, väliin märkää...tänään sumua.

.

Ajattelin aamusella, jotta pitäisi olla paikka, josta saisi ostaa aikaa...lisää hyviä hetkiä..ja poismyydä matalapainepäiviä...

(Aikanaan olisin monen päivän yli hypännyt)!

Liekö kuitenkin hyvä tämä systeemi...ettei kaikkea saakaan itse hallita?

...................................

Päivän Sana:

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Hepr. 12:1-2 (KR33/38)

Siellä se istuu...meidän Herramme Jeesus...meistä huolehtien ja hymyillen taivaallista valoaan...tänne pimeään talvipäivään...hyväksyen.