Päivän sana: Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Joh. 14:27 (KR33/38)
.................................
Kuvassa on laituri, jota pitkin hiljaa kävellen voidaan jatkaa Narniaan...aavan veden tuolle puolen, jossa on satumaa...josta en koskaan lähtisi pois...
Kuvan rauha ja taivaan heijastuminen tyyneen vedenpintaan, kaukainen vastapuolen ranta, kesäisen vihreät puut ja kukan kelta-ja syvä sini...ne ovat sitä sydämen kesämaata, onnellisuutta, murheettomuuta...sitä rauhaa, mitä päivän sanassakin sanotaan...ja ettäs saadaan ilman murhetta ja pelkoa katsoa huomiseen..
Vuosia sitten, keäsyön vaihtuessa aamupuolelle, unen ja valveillolon rajamailla, käväisin taivaassa...kirkkaudesta lähestyi vielä kirkkaampi...ja huokasin helpottuneena, että joko sain tulla tänne. Se tunne, mikä silloin valtasi mielen, oli jotain käsittämätöntä...täysi rauha, onnellisuus, murheettomuus, ei niin huolen häivää...miten semmoisessa osaisi edes olla....
Tiesin, etten vielä saa jäädä sinne....mutta se maa on olemassa...odottamassa...
.........................................
Rauha on palannut tähänkin kotiin...tai pikemminkin hiljaisuus...
Rinsessat (koljuska + lapset) starttasi pihasta isomummolle, sieltä vielä tuleville kummeille...yökylään. Loman kunniaksi.
Käsikädessäkävelylla oltiin..uudet angorakalsarit jalassa ekaa kertaa...kutitti ja pisteli...vaan sehän vaan petraa vauhtia.....---Oli aika, jolloin käsikädessäkävely ei passannut...veti kätensä kiiruusti pois, jos liikoja lähentelin...silloin vielä toisen vaimo.
Rappukäytävässä vastaan leijui uuniyrttioskarin savipatasulotuoksut....ihania sanoja. Pottuvoita pitää ruveta väsäämään, kunhan Mies kuorii rosamundat....neljä kappaletta, voita 50g ja kermaa paridesiä, muskottia ja merisuolaa...siitä se syntyy...Pannulla teen voissa "kuutiojuurista", sipulista, pinaatista ja tomaatista semmoista tsilipaistosta...Turkista tuotiin viime kesänä tsilihiutaleita kilo, kelpaa niitä ruokiin rätkiä.
Muuten sunnuntain loppuja olla möllötellään... pistetään käytetyt vieraslakanat likapyykkiin, nostellaan peitot ja tyynyt yläkaappiin ja siistitään...kunhan hiljalleen jaksetaan.
Ja kahestaan katellaan, välillä ihan silmiin.
Vautsi, Vau! Olen niin otettu tuosta kuvasta. Ihan uudesta kulmasta. Kuinka nyt tuollainen. Tulee ikävä kesää.
VastaaPoista”Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…”
Satumaa, Narnia.
"Tiesin, etten vielä saa jäädä sinne....mutta se maa on olemassa...odottamassa... "
Ei siis mitään hätää kiiruhtaa! :)
Sunnuntaita!
Niinpä onkin rauhallinen ja leppoisa tunnelma. Ihanat tuoksut tulevat tänne asti. Kaunis, jo pidentynyt päivä kohtaa kohta illan.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitit, ja kaunis on näkymä laituriltasi.
VastaaPoistaNiin rauhallinen tunnelma ja maisema, kuin olisi jossain muualla, kuin tääällä kiireisten ihmisten parissa.
Tuolla varmaan sielu lepää!
Kiitos kommenteista, Heinänkehrääjätär ja Harakka...
VastaaPoistaLaituri oli vaan kerran lainassa, ystävän mökillä...missä aika seisahtui...
Kirjauduin lukemaan tätä ihanaa blogia, annan mielelläni sinulle käyttöoikeudet Saimin kotiin, mutta en osaa?? Luulen, että tarvitsen s-postiosoitteesi...tietääköhän Heinänkehrääjätär, miten pitää tehdä? Olen vähän vihreä vielä näissä blogijutuissa, ei ole ollut niin aikaa opetella...
VastaaPoistaKiitostapa vaan Saimi sanoistasi...rohkaisevia...
VastaaPoistaKun välillä tuntuu liian selkäytimestä tulevilta tekstit...
Muutenkin kommentit (tähän asti) ovat olleet innoittavia...
Tänks
PS Saimi, Heinänkehrääjätär tietää
VastaaPoistaLillukkakin täällä kurkkimassa tuuliaisen sielunmaisemaa. Huikaisevalta näyttää, ihan hiljaiseksi vetää, ainakin tämmöisen ujoh ja vähäsanaisen maalaistytön!
VastaaPoistaLillamaria, miten pääsen sun blogiisi???
VastaaPoista