Aurinkotulppaanit

Päivän sana:
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Room. 10:9-10 (KR33/38)

Siinähän se onkin evankeliumin sisältö ja sen yhteisöllisyys....Tarvitsee tunnustaa...ja uskoa...
Sitten pelastuu...
Mistä?...
Ja mikä on vanhurskas?
Vanhurskaaksi tulemisella tarkoitetaan oikean aseman saamista Jumalan edessä...se on oikeustermi...ja sisällään pitää lapsen oikeudet.
..............................................................................................................

Tänä aamuna en jaksanut nousta Miehen aikaan...hänen kun piti aikaisemmin lähteä...
Heräsin thyroksiinin otettuani päänsärkyyn...
Aurinko killitteli pakkastaivaalla, kahdeksan -astetta.
(Nyt jo tosin tätä kirjoittaessa kosteus on kiteytynyt puihin ja pensaisiin pitsihileeksi ja harmaa valkeus tullut auringon sijaan.)

*Auringolle auenneet tulppaanit ...(jo parhaat päivänsä nähneet, mutta edelleen kukoistavat...
Kuten tämä akkaihminenkin)...

Lenkille piti lähteä, mutta hypättiinkin autoon ja lähdin miniää sekä Rinsessaelsaa katsomaan Laululaaksoon...kotiutuneita reissusta.
Jäin miettimään kotiintuloa, miten se humpsauttaa neuvottomaan tilaan...kaiken valmiin jälkeen...ja tekemättömyyden...
Pyykätä pitää, purkaa tavarat ja laittaa paikoilleen, huolehtia ruokaa jääkaappiin...ja ylipäänsä tarttua arjen ohjaksiin. Aikansa siinä joutuu pällistelemään ja ihmettelemään, mihin tarttuisi.
Meilläkin on all inclusiivi odottamassa, touko-kesäkuun vaihteessa kaksi viikkoa...lämpöä, löhöä, hyvää ruokaa, merta ja aurinkoa..suolaisia tuulia (onneksi)...Jaksaa paremmin arjen rutiinit, kun on jotain, mitä odottaa.

Myöhiäinen tänään: kolme voissa pannulla hyydytettyä keltuaista, voit sotkettu joukkoon, sentin siivu ylikypsää ja kermakahvi...ja niitä versoja aurinkoisia.
-Tiponkoipia ostin pitkästä aikaa, proteiini niissä kun ei ole kovinkaan hyvälaatuista....hyviähhän niistä silti tulee.
Puukotin polvesta poikki, viiltelin nahan, ruiskin sitruunalla, suolasin, yrttimaustoin, tsiliä ja valkosipulia vielä pintaan...Ainakin tunnin maustuvat huoneen lämmössä, sitten sataanviiteenkymppiin uuniin pariksi tunniksi....
Pottuvoita lusikallinen ja juureskuutioita, puolukkasurvosta ja valkosipulikurkkua...siinä tämän ehtoopuolen syömingit.
Miniä törräytti lounaskahvit ja omatekemät ruunebergit syötiin....

Työhuoneessa ompelukset odottaa...mihinkään karkaamatta.
Ilman isnpiraatiota on turha mennä tuhraamaan...

.........................

*Siinä ne on kaikki terälehdet hörhöllään...ei niin mitään salattua ja hävettävää...viimeinen loisto....poissa suppuisuus ja ujous... siemenet tehneenä...
Vielä eilen niin supullaan ja aarteensa kätkien...Nyt juuri ennen kuihtumista ja kuolemaa kaikkensa kehiin heittäen...
Iloitkaa, katsokaa, nauttikaa...mikä värikylläisyys, mikä loisto, mikä avoimuus....
Huomenna rupukasa, käppyrään painunut, ruskea, kuiva, tuoksuton....pelkkä muisto!
Maasta olet sinä tullut....