tiistai 17. helmikuuta 2009

Huikaisevan kirkasta



Päivän sana:

Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat.

Ef. 5:15 (KR33/38)....mitäs siihen sanoisi muuta kuin että aamen...

Kaislojen kirkkaus on parhaimmillaan juuri ennen lopullista ruskoa...ja jäinen vesi niin tummaa...hiljaista. Rannan kivet niin liukkaat, ettei kivihyppelyä kannata yrittää. (Kaiken kokeilleena...ketteryys menneen talven lumia).
Vähän semmosta sielunmaisemaa...kirkasta, tummaa, hiljaista...Ja uuden odotusta.



Tiistai aamu, pakkasta hiukan toistakymmentä astetta. Ulos pitää...vaan elukan koipi vihotteleee, joten joutuukohan sitä sauvoja ulkoiluttamaan.
Rinsessa taitaapi tulla evakkoon Ukkopojan ja Taimirinsessan kanssa, jottas vävy saa väkertää päättötyötään...Saisivat tulla...mumman syli on niin tyhjillään.

Eilen piti mennä sairaalaan katsomaan ystäväni poikaa vaan oli juuri päässyt taas kertaalleen uudesta leikauksesta ja oli teholla...
Kuinka vanhemmat jaksavatkaan taistella, uskoa ja pettyä kerta toisensa jälkeen...Ja entäs poika itse...Ymmärtääkö makaavansa sairaalassa toista vuotta...ja miksi.
Silmälääkäriin meni 2007 syksyllä ja sai samantien passituksen tutkimuksiin...aivokasvain...
Elämä on kysymysmerkillään.
....................................................................

Aamiaiseksi tänään taas semmosta kurinpuoleista, macadamioita, kermakahvi ja goudan viipaleita.
Thyroksiinia vähensin niin räväkästi, että aloin palella ja olla niin kiukkunen, että olisin voinut seiniä purra.
Lääkäri sitten neuvoi annostuksessa ja sanoi, että pikkuhiljaa....Vaan kun olen semmonen on/off-tyyppi.

Tänään ei luultavimmatusti tarvitse pelkästään omassa seurassa lunssia nauttia....Mantelimuffinia on tarjolla joitakin päiviä.
Illalla hyydytän voissa neljä keltuaista ja syön auringonkukan versoja...pidän muffini/kurinpalautusviikkoa...
Paino kun olisi mukava saada taas alaviistoon....Vaan jospa tämä kroppa onkin ominut tämmöset lukemat itselleen eikä paljoja nitku sinne- eikä tänne. Kuitenkin on hirmuinen halu hallita edes jotain elämässä...jos ei muuta, niin painoa...
Taitaa olla enempi semmonen akkaihmisten juttu.
Posted by Picasa

5 kommenttia:

  1. Sitä se rakkaus on: kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii... Sanaton on lähimmäinen tuollaisen tuskan ja epätietoisuuden kohdatessaan.

    Jännä dieetti, kiva seurata ruokalistaasi; niin toisenmoinen kuin ne tavalliset! :)

    VastaaPoista
  2. "Jännä dieetti, kiva seurata ruokalistaasi; niin toisenmoinen kuin ne tavalliset! :)"

    Eipä tämäkään ole tavalliseni...vähän tämmöistä kurinpalautusta...
    Loppuviikosta jo vissiin normaalit pöperöt...joista kyllä aion kirjaa pitää...blogissakin.

    VastaaPoista
  3. Pistelin Finelin ruokakoriin http://www.fineli.fi/foodbasket.php?action=calc&lang=fi päivän annin ja sain tämmöisä lukemia:
    Rasvaa 101g, hiilihydraatteja 8g ja proteiinia 30g...ihan jees...

    VastaaPoista
  4. Laihduttaa koitan minäkin, mutta ei vielä ole tuloksia tuottanut kuitenkaan.

    Ikävää kultavaa se ystäväsi pojan kohtalo, mutta toivokaamme kuitenkin parasta ja voimia heille!

    VastaaPoista
  5. Harakka kirjoitti...
    Laihduttaa koitan minäkin, mutta ei vielä ole tuloksia tuottanut kuitenkaan.

    Tähän ikään paras systeemi on ollut kwasniewski http://homodiet.netfirms.com/index.html, jossa rasvaa syödään runsaasti (voita, kermaa ja eläinrasvoja, kookosöljyä)), hiilarit ja proteiinit on rajoitettu. Syödään kolmesti päivässä, ei välipaloja ja nälkä pysyy poissa. Lisäksi kaikki lab.koe arvot kolesterooleja myöten parantuu ja lääkkeettömyys on tavoitteena.

    VastaaPoista