Päänsärkyä poden...jo pitkään...varmaan toista viikkoa ja lääkkeitä en suostu syömään.
Kuvan mukainen savu lilluu aivolohkojen välissä ja ajatukset tuntuvat sumeilta...
(Onneton helikopteri yrittää vesisäkillä sammuttaa metsäpaloa... Viimekesän Turkin reissulta)
Aamulla taas vein Miehen asemalle ja sonnustauduin lenkkitamineisiin, jottas elukkataaperrukset toimittaisin samalla... Kymmenen minuuttia piisasi. Olin niin uupunut, että rojahdin kengät jalassa sängyn päälle. Siinä aikani lepuutettua päätä rupesin aamiaispuuhiin. Tein vahvat kahvit, join kerman kanssa ja muutaman ihanan kielisiivun lehtileivälle runsaan voin päälle tälläsin...versoja reilusti. Ja keittomunan keltuainen. Siinä Annaa katellessa aamiaista nautiskelin.
Kilpirauhaslääkitys taitaa olla ihan pielessä, kun vitaravinteen L-tyrosiinia olen omin nokkinenei ottanut toista viikkoa 2g/vesilasi...ja sen korvaavuudesta ei kukaan tunnu tietävän. Thyroksiinia pitäisi vähentää, jottas päänsärystä pääsisin...vaan omakokeilu ei tunnu purevan.
En jaksa nyt oikein nauttia kauniista kevätilmastakaan.
Illalla on ruokavieraat tulossa. Sienikeiton kun opin, teen näillekin alkukeiton. Aamulla jo laitoin muhimaan. Ja oskarin etuselkäpala runsaine valkosipulin kynsineen on uunissa savipotissa koko päivän....tilkassa punaviiniä...tiiviisti kannen alla.
Kyllä nyt semmoinen kesän odotuksen henki elää vahvana mielessä...ja mielikuvat liikkuvat rannoilla, turkooseissa vesissä ja värikylläisessä, lämpimässä ilmanalassa... huolettomuudessa.
Ystävän kanssa on saaristoreissu matkailuautolla suunnitteilla, Turkin jälkeen. Oli jo viime kesänä vaan se mennä humpsahti koko kesä huomaamatta...Sika söi eväät.
Kaksi akkaihmistä ja menevän mieli. Rohkeutta kerätään ja reittejä mietitään...Olisiko Kökar mahdollinen suunta. Siellä olin kerran Miehen kanssa ja tykkäsin. Aina on jotain haavetta viriteltevä ja kehiteltevä...eteenpäin elävän mieli.
Nyt kuitenkin vielä lumi peittää osan maisemaa...jalkakäytävillä jo asfaltti paljaana ja etelän puoleiset kinokset alkavat sulaa. Lämmintäkin on muutama aste...pakkasyön jälkeen.
Eilen illalla, kun Miehen hain asemalta, yritin ruiskia auton lasinpyyhkimestä nestettä tuulilasin putsaamiseksi. Se meni niin jäähän, että jouduin paniikissa ajamaan tiensivuun ja raapimaan jään pois. . Kummaa litkua, kun pitäisi 20 astetta kestää ja noin jämähti.
.......................................................
Päivän tunnussana: Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.Saarn. 12:13 (KR33/38)
Pelolla tarkoitetaan kunnioittamista...kuten lapsetkin kasvatettiin kunnioittamaan vanhempiaan...siihen malliin, että saapi pikkuisen vaikka pelätä, kunhan totellaan. Ja siitä pelosta/kunnoitamisesta hyöty tulee käskyn noudattajalle...
Kunnioita...ettäs menestyisit.
...................................................
Viikonloppuna taidetaan saada lapsia ja lapsenlapsia yökylään...Katellaan.
Jatkuva pieni päänjomotus on niin tuskastuttavaa, se vie ilon - kaikesta, tekee ärtyneeksi. Joten koeta hakkiutua siitä eroon jollain konsteilla! :D
VastaaPoistaMatka saaristoon, unelma elää ja voi hyvin. Matkojen ajattelu ja suunnittelu on jo sinällään mukavaa puuhaa; melkein kun jo matkustaisi.
Hellivää kevätkuuta ja hellittävää jomotusta sinne toivotan!
Kiitostapa vaan, Heinänkehrääjätär!
VastaaPoistaNarnian laiturikin odottavasti kiehtoo ajatuksia, tuo mieleen kesän kuulauden ja rannan tuoksun, kukkivat lumpeet ja hiljaisen liplatuksen...iltapäivän seisahtuneen hetken.
(Ja Mikkelin jalkapohjan kokoiset karjalanpiirakat.)
Juu, ne kaikki odotettavissa kesän koittaessa ja auringon paistaessa! :)
VastaaPoistaToivotaan, että päänsärkysi helppaisi!
VastaaPoistaMutta uskallatko sitä kilpirauhasen lääkettä
ite säännöstellä, älä ihmeessä!
Mulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta, johon otan aina yhen lääkkeen aamuisin, mutta joudun käymään verikokeissa aina välillä ja sitten katsotaan aina, että lääkitys on kohdallaan.
Joskus tuli sellasia ihmeellisiä oireita, että tärisin, kädet tärisivät ja meinasin tukehtua, tai tuntui siltä, ja silloin vähennettiin lääkitystä puoleen, ja oireet hävisivät pikkuhiljaa.
Mutta toivotaan, että sunkin kilpirauhaslääke saataisiin tasapainoon.