Jääkivikukka

Harmaa maaliskuun yhdestoista!



Kävin kurkkimassa LillaWillaa ja siellä oli upeita valkoisia tulppaaneita...vaan tänään mumman kukat on tämmöisiä.

Lapsena ajattelin, että ne ovat talventekijöitä. Jostain kylmät kivet aina ilmestyivät salaa rantoja jäädyttämään. Ja vaikka kuinka yritti olla tarkkana ja seurata, mistä ne tulevat, ei sitä koskaan nähnyt. Olikohan se Lumikuningatar?
Kohta on toisenlaiset kukat ja sulat vedet....Aurinkoa odottelen.

Paljon olen istunut ompelukoneela (yhdeksän yöpaitaa)...Siinäkin näkyy luonteenpiirteeni...Kun jotain teen niin teen. Sitten muuta.



Oskarin potkia olin tilannut kauppaan ja kipottelin elukan kanssa hakemaan (elukka salakuljetuksella repussa kaupassa) vaan eivät olleet saaneetkaan. Vasta ensi viikolla. Meni systeemit herkkujen osalta uusiksi.



Ristiäiset ensi sunnuntaina Koljuskalla...pieni rinsessa saa nimen, joka tarkoittaa nimikirjan mukaan ensimmäisen sadon jälkeen kypsynyttä myöhempää satoa. Isoveli täyttää kesällä kymmenen.
Ristiäismekko on Miehen jo taivaassa olevan äidin tekemä, aikoinaan Koljuska oli ensimmäinen siinä ristitty. Montakohan lienekään jo käyttäjää. Täytyisi kaikkien nimet kirjoa helmaan.

Tuli kiire, kun luulin vasta seuraavalle pyhälle tekeväni ristiästaulun ja pöytäliinan.



Tuntuu oudolta olla autottomana. Suzukista lakkasi kytkin toimimasta ja nyt Mies kulkee matkailuautolla töihin. Toisaalta saan työrauhan, mutta äidin huoltaminen Jokelaan on osaltani nyt katkolla. Puhelimen varassa. Onneksi pojanpoika, Juniori, asuu samoilla kulmilla ja käy asioilla...kirjoitusten välillä.

.............................

Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.
Ps. 84:10 (KR33/38)