Päivän sana: Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".Ps. 91:1-2 (KR33/38)
Henkivakuutuspsalmi..
Sillä sai Miehen jokapäiväiselle työmatkalle Espooseen siunata...Psalmi kun jatkuu, ettei onnettomuus kohtaa...eikä sairaudet tartu. Mikäpäs sen parempaa...ja vielä enkelit kanniskelee, ettei jalkaansa kiveen loukkaa.
................................................
Oli outoa herätä päänsäryttömänä...Liekö avannolla osuutta asiaan...(uusiksipa tahdon pistää pikimmiten)....vaiko niskahieromahärvelillä? So what? tulos kuitenkin ihan jees.
Aamiaiseksi tänään pistelin kourallisen macadamioita kermakahvin kanssa.
Elukalle lykkäsin tuulihaalarin päälle ja itselle lenkkitamineet, liukuesteet kengänkantoihin...ja flexi taskuun...virtuaalisauvakävelyn huiskimista.
Nelisen kilometriä koiranilmassa talsittiin...alkuhankaluuksista selvittyämme....elikko nimittäin pisti nelipöyräjarrutuksen päälle ja kun kiskoin vaan (eihän kolmikiloinen minulle pärjää), niin sen pää hävisi näkyvistä, haalarin sisään. Sinnikäs sintti. Kaappasin sen kainolaan ja sanoin, että nyt menoks! Aina siinä vaiheessa, kun nokka alkaa osoittaa kotiinpäin, se alkaa vilkkaasti kipotella, jopa vetää.
Lounaskermakaakaokahvit itsen hyvässä? seurassa...mantelimuffineineen...
Ajatukset eivät korkealentoisia ole tänään....kunhan olla möllöttelen.
Työhuoneessa on edelleen spagettiolkainyöpaitapropjekti meneillään (viisi?)..Mustasta puuvillastretshouskankaasta leikkasin uudet farkut. Kolmevuotta sitten ommeltu pari alkaa ripsuuntua. Nyt pitäisi perätaskut Rinsessarepekan kehotuksesta laittaa. Niihinpä mietiskelen hyvät kirjomukset. Ruskealla tikkauslangalla laittelen tikkaukset ja kupariniitit paikoilleen.
Vanhassa auton kasettisoittimessa on autoreversenä uuden testamentin kasetit pyörimässsä...hengen ruokaa samalla...josko se usko kerran kuulemisesta tulee...Ainakin ulkoa oppii pitkiä pätkiä.
Illalla syön eilisen tiponkoiven reisipuolen ja satagarammaa pottuvoita sekä kourallisen versoja.
Vettä pitäisi litkiä kolmisen litraa päivässä.
Että tavallista arkipäivää....
Ilmoja on pidellyt; nyt kun sitä lunta sataa, ei olisi niin väliksi. Lumi aikanaan eikä keväällä. Aamuisin ohuen kuurajään raaputtelu auton etulasin pinnalta on ikävää puuhaa.
VastaaPoistaKuva taasen kaunis kuten muutkin kuvasi. Päivän sana kohdallaan.
Vaan arkea täälläkin... :)