Onpa tullut oltua ahkerana.
Yhdeksän yöpaitaa sain valmiiksi, muutama tyttärille ja miniälle on vielä leikattuna/suunnitteilla. Farkutkin sain valmiiksi ja kangas oli niin sopivanoloista, ettäs käväisin tänään ostamassa kaikki loputkin, viitisen metriä. Takataskut tein, pitkästä aikaa...kun tuntuu, ettei peräpääni juurikaan korostusta kaipaile.
Ristiäistaulun sain huomeseksi tehtyäi, kolmannella yrittämällä. Aluslanka pyrki näkymääm päällepäin kirjoinnoissa ja semmoinen ei käy laatuun. Kone keipailee huoltoa.
Niin ihastuttava kevätsää...muutama lämpöaste, loska litisee katukäytävillä.
Elukan kanssa pikaiset ulkoilut suoritin.
Mies sairastaa, ollut pari päivää pois töistä (jos oikein lasken, niin vuodesta 1973 peräti neljäs työstäpoissaolo eilen). Omat rutiinit siinä menevät sekaisin vaikka huomaamaton potilas onkin. Ei oikein osaa istua koneellakaan kirjoittelemassa, jos vaikka tulee olan yli kurkkimaan.
Mitenkähän sitä sitten opetellaan eläkkeelläoloa? Tosin kuulemma aikoo vielä pakertaa pari vuotta vaikka kesäkuussa saavuttaakin eläkeiän.
Ennen aina ajattelin, että sitten muutetaan vaikkapa Espanjaan, (tai vaan pois) kun velikin asuu siellä. Lastenlapsia kuitenkin on kertynyt semmoinen liuta, etten taidakaan raskia lähteä. Toinen veli on eläkkeellä ja ovat talvet Kreetalla, veli kun puhuu kreikkaa....mutta sielläkin käly jo kovasti kaipailee lapsenlapsiaan.
Semmoista se on, elämä...
Kaipaillaan vapautta ja poismuuttoa...pidennettyä kesää jossain etelässä. Ja sitten odottamatta pienet ihmiset saavat ajatukset muuttumaan... Jos ei kuitenkaan malta lähteä.
Ukkopoikakin on niin mukavassa kahdenvuoden iässä...juttuineen.
Äitinsä sanoi, jotta "lähetäänkö Ukko ulos hakkaamaan mattoja?", johon Ukko, että "lähetään vaan, haen oman vasaran."
Ja pienet rinsessat kasvamassa, Elsa, Taimi ja nyt viimeisin, huomenna nimen saava.
Jätä ne nyt sitten...sydänhän siinä vallan murenee.
Pitsan tekeleet on meillä nyt meneillään....taikina nousee, tomaattikastiketta keitän kokoon kattilassa ja juustot juuri silppusin. Lihatäyte suppilovahveroineen on maustettu. Omaan puoliskoon isolle Arabian ruskalautaselle laitan homejuustoa, se ei ole Miehen mieleen.
Hiljalleen valoisa lauantai taittuu hämärtyvään iltaan...Keltaiset tasetit keittiön pöydällä...rinsessan anopin eilen tuomat...
Saunaan mennään hyvissä ajoin ja iltaa istutaan Bondia katsellen...vierekkäin sohvalla, jalat pöydällä.
..................
Päivän sana: Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.Room. 8:37 (KR33/38)
Ihanaa olla rakastettu....ja voittaja.
Siellä on kone sitten surruttanut kaiken aikaa. Hienot takataskut, kyllä sen 'peräpuolen' kelpaa!
VastaaPoistaAina voi haaveilla muutoksesta, joskus haaveet toteutuvat, toisinaan ei. Onneksemme ehkä eivät aina.
Niin monta pientä suloista sinulla. Nyt vauvojakin. Eipä taida enää täällä...
Tämän talven flunssa on tainut iskeä niihin aikaisemmin kaatumattomiin. Paranemisia sinne.
Sinun maukkaat pitsasi, muistan kyllä ne. Oppia olen niistä omiini ottanut.
Täälläkin sauna lämpiää ja iltaa vietetään - kahdestaan. Ristiäisriemuja huomiselle! :)
Hienot taskut oletkin tehnyt housuihin.
VastaaPoistaSulla on kädentaitoa!
Jo on mennyt homma pyllyllen, kun en meinaa saada kommentoitua omaa blogiani!
VastaaPoistaHeinänkehrääjär, tytöt sanoivat, että oikeanpuoleinen takatasku on ylempänä....tai ahteri vinossa....
Harakka, ei siinä kädentaitoja paljoakaan tarvita, kun kuvion suunnittelee kirjontakoneen näytölle, valitsee noin kolmestasadasta erisävyisestä langasta halutut ja pistää koneen hommiin...
Kiitos kuitenkin molemmille kommenteista