Kaksi ikkunaa

Tässä ensimmäinen.................

Kaksi ikkunaa

Vielä takaisin ristiäissunnuntaihin...
Kuvassa lasitaiteilijan tekemä lasienkeli ja lasten nimellä varustettu kastemalja .

Otin toisen kuvan samasta paikasta salamalla ja tunnelma on aivan toinen. Tosin kuvanottajana olen kriittinen ja kuvassa kuuluisi näkyä myös ikkunan yläkarmi. Siitä miinusta.
Taustalla ikkunasta näkyy sadunomainen tsehovilainen talvimaisema lumisine järvineen.
Hirsitalo nököttää kumpareella, kalliolla ja soralla...muistaakseni vuonna 1929 valmistunut...Vanhimman tyttären koti....ja loputon työmaa.

Lenkiltä tulin juuri.
Takaisin talveen mennä humpsahdettiin. Vitilumi verhoaa tienoon ja elukan oli mukava kipittää pehmeässä.

Työt odottavat. Pitäisi päästä mustien ompelusta ja siirtyä jo keväisempiin, raikkaampiin kankaisiin. Vaan kun teen mustasta twillistä niin teen...kaikki yhteen pötköön. Kolmet housut, perätaskuin, eri kirjonnoilla ja kupariniitein, yksi kauluksellinen tyköistuva lyhyt jakku, kirjonnat selässä ja etutaskuissa, tikkaukset saumoissa ja vielä arvelin kapean pitkän hameen, ihan kokeeksi, rustaavani.
Joustava pellavatyyppinen farkkukangas, vaalea, oli eilen pesukoneessa ja kuivausrummussa...tsekattavana, miten kutistuu. Sitä rullailin äsken pöydälle.

Paino jatkaa hiljalleen putoamista.
Sunnuntaina oli keskimmäinen poika vaimonsa ja Elsarinsessan kanssa syömässä.
Kutsuin koekaniineiksi, kun tein uusseelantilaista lammasta rosvopaistin tapaan. Uusseelantilainen tuttu kun Suomessa lammasta kaipailee ja arvelin, jotta pitää ensin omilla testata, uskaltaako.

Alkuruuaksi keittelin maailman parhaan tomaattikeiton (karppien mukaan).
Kattilassa kuullotin ensin voissa sipulin, silppusin siihen pekonia (100g) ja laitoin valkosipuliua sekä suppivahverojauhetta ruokalusikallisen, kuivattua basilikaa. Sitten purkki tomaattimurskaa. Hiljalleen keittelin ja lisäsin pari kermadesiä. Kattila muhi viitisen tuntia hellalla. Kippoihin pinnalle muutaman auringonkukan verson laitoin. Paahtoleipäviipaleet muille syöjille, itse jätin väliin.

Pakastepaisti, 1.6kg, oli kolmisen päivää jääkaapissa sulamassa. Sitten sen maustoin.
Tökin kymmenkunta valkosipulin kynttä puukotusreikiin, suolasin atlantin merisuolalla (vajaa rkl/kg), kuivattua minttua ja provenceyrttejä hölöväsin ympäriinsä, mustapippuroin, punaviinillä valelin (n. 1dl), savipadassa, silavanviipale pohjalle ja rosmariinin ja salvian oksa mukaan. Silavaa vielä muutama viipale ruukkuun ja yöksi jääkaappiin.
Aamulla yhdeksän kieppeillä laitoin padan ilman kantta, silavasiivut paistin vierellä, 225 asteeseen kiertoilmaan pariksikymmeneksi minuutiksi. Kun pinta oli saanut kauniin värin, laitoin silavat paistin päälle, sitten alumiinifolion napakasti sekä kannen pataan ja uuninlämpö 125 asteeseen...seitsemäksi tunniksi.
Varovasti aukaisn kannen uunistaoton jälkeen, poistin folion....ja nuuhkin ihania tuoksuja.
Liemen siivilöin semmosenaan kippoon, muusin keskelle kauhottavaksi.

Pottuvoita valmistin ja porkkanan sentin siivut yrttimaustoin ja raakana laitoin voihin pannulle kypsymään.
Vihersalaatin, yksinkertaisen, laitoin valkoiseen ovaalin muotoiseen vuokaan. Salaatin lehtiä revin pohjalle, yhteen riviin fetakuutioita, yhteen tomaatin lohkoja ja yhteen ananaskuutioita. Päälle riisinlesekookosöljyä ja sitruunaa, vähän tsilihiutaleita, (eihän mitään ilman tsiliä...kaakaoonkin laitan).
Muuten Rikoöljy on maultaan tähänastisista kokeiluista paras, mantelimainen, sopii kaikkeen ruuanlaittoon ja leivontaan. Miniäkin kysyi, että mikä öljy maistuu näin hyvältä...sitruunan kanssa kuulemma itämaiselta.
Riisinleseöljyn on tutkittu alentavan kolesteroolia ja mies syö sitä ruokalusikallisen aamuin semmosenaan. Vaikka kolesteroolihöpinöistä en paljoakaan perusta. Naisilla, ikääntyvillä, vielä yhdeksän arvo on hyvä ja seurakunnan yksi perustajista, 95 vuotias, sanoi oman arvonsa olevan kometoista.( Että syökää hyvät ihmiset elävää kolesteroolia, niin elätte pitkään terveenä).

Miniä oli tehnyt jälkiruuaksi Pavlova-kääretortun...mikä olkin erinomaisen herkullista ja ohjeen aion saada...
Ihmettelin, kun ovesta tultuaan alkoi konjakkia kaipailla...vaan sitä lurautettiin vadelmasurvokekastikkeen joukkoon. Kahvit.

Omakehu tässä nyt seuraapi, mutta oli tähänastisen elämäni paras lammaspaisti, ei kuiva, ei sitkeä. Tosinhan lihan laatu siinä on ensiarvoisen tärkeää, mutta kuitenkin...Ja uskallan tehdä toistekin, vieraillekin.
Eilen syötiin rippeet kylmänä.
.................................................................
Päivän sana: Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti. Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
Ps. 119:33-34 (KR33/38)

Kunpa osaisikin siinä viisaudessa ja ymmärryksessä päivänsä elää.

Tietokatkosviikko

Uusimman lapsenlapsen ristiäiset olivat 15.3.2009...
Ristiäistaulussa pienen tytöntyllerön tärkeät tiedot. (Montakohan taulua olen tehnyt)?
En osaa laittaa useampia kuvia samaan juttuun ja muutama tunnelmallinen ikkunakuva tilaisuudesta pitäisi vielä runtata.

Yhteydet nettiin ovat olleet viikon katkolla, joten kirjoittamattomia turinoita on päässä--taitaa sinne jäädäkin.

Uudet farkut, jotka tein, olivat niin napakat, että pidin painonpudotusviikon, kunnioitettavat 3.4kg.
Systeemi on yksinkertainen, nälätön ja varma.
Aamulla keitetty munan keltuainen, 10g voita, 10g macadamiapähkinöitä tai manteleita, 20g kermajuustoa ja 20g kermaa kahviin...auringonkukan versoja tai jotain vihreää ruohoa....vissyä ainakin puoli litraa.

Lounas vaihtelevasti , itse söin blogin ohjeella tehdyn runebergin tortun/mantelimuffinin, tai juustoa 60g tai macadamioita 30g ja loraus kermaa kahviin....vissyä kaksi isoa lasillista.

Illalla tsilimix, pannuun 100g lämminsavukylkeä tai 50g sitä ja 50g jotain muuta lihaa, 100g jauhelihaa tai täyslihamakkaroita, tsiliä reilusti ja 50g "kuutiojuuria", salaatinlehtiä/kurkkua/auringonkukanversoja lisäksi lautaselle.
Rasvaa pitää tulla yhteensä 100g, hiilihydraatteja 10g ja proteiinia 35g...finelin ruokakori on hyvänä apuna. .
Muuta ei suuhun pistetä...vettä ainakin kaksi litraa (mielellään vissyä). Kannattaa etukäteen laittaa päivän pöperöt sinne ja noudattaa laatimaaansa listaa.


Hyvällä alotuksella saa itselleen tsemppiä ja ryhtiä jatkoon. Tällainen pudotusvauhti ei tietenkään jatku, mutta kilo/viikko on vielä ihan jees.
Mikä se onkaan se syömisen autuus? Vaikka kuinka tietäisi hyvin tulevansa juttuun vähemmälläkin, mielihyväsyömiseen sortuu...kun maistuu niin hyvältä, niin pitää ottaa lisää.

Nyt on sitten kurinpalautus viikot. Ei paha.
Farkut eivät ole enää liian napakat, menevät sujuvasti päälle.
Jatkan edelleen painon pudotusta, aamu ja lounas samaan tapaan, illalla kasviksia tuplaten, samoin proteiinia hiukan enemmän.
..........................................................................................

Päivän sana: Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.2. Kor. 5:17 (KR33/38)

Tässä tosin puhutaan uudesta ihmisen sisimmästä, henkiminästä (raamatun mukaan ihminen on henki, sielu ja ruumis), joka saadaan sillä hetkellä, kun tunnustetaan Jeesus omaksi herraksi...suomeksi sanottuna tullaan uskoon.

Mutta uutta luomusta ulkoisesti sitten muokkaan näillä säätämisillä...ikuisesti!!!

Arkista aherrusta

Onpa tullut oltua ahkerana.
Yhdeksän yöpaitaa sain valmiiksi, muutama tyttärille ja miniälle on vielä leikattuna/suunnitteilla. Farkutkin sain valmiiksi ja kangas oli niin sopivanoloista, ettäs käväisin tänään ostamassa kaikki loputkin, viitisen metriä. Takataskut tein, pitkästä aikaa...kun tuntuu, ettei peräpääni juurikaan korostusta kaipaile.
Ristiäistaulun sain huomeseksi tehtyäi, kolmannella yrittämällä. Aluslanka pyrki näkymääm päällepäin kirjoinnoissa ja semmoinen ei käy laatuun. Kone keipailee huoltoa.

Niin ihastuttava kevätsää...muutama lämpöaste, loska litisee katukäytävillä.
Elukan kanssa pikaiset ulkoilut suoritin.
Mies sairastaa, ollut pari päivää pois töistä (jos oikein lasken, niin vuodesta 1973 peräti neljäs työstäpoissaolo eilen). Omat rutiinit siinä menevät sekaisin vaikka huomaamaton potilas onkin. Ei oikein osaa istua koneellakaan kirjoittelemassa, jos vaikka tulee olan yli kurkkimaan.

Mitenkähän sitä sitten opetellaan eläkkeelläoloa? Tosin kuulemma aikoo vielä pakertaa pari vuotta vaikka kesäkuussa saavuttaakin eläkeiän.

Ennen aina ajattelin, että sitten muutetaan vaikkapa Espanjaan, (tai vaan pois) kun velikin asuu siellä. Lastenlapsia kuitenkin on kertynyt semmoinen liuta, etten taidakaan raskia lähteä. Toinen veli on eläkkeellä ja ovat talvet Kreetalla, veli kun puhuu kreikkaa....mutta sielläkin käly jo kovasti kaipailee lapsenlapsiaan.
Semmoista se on, elämä...
Kaipaillaan vapautta ja poismuuttoa...pidennettyä kesää jossain etelässä. Ja sitten odottamatta pienet ihmiset saavat ajatukset muuttumaan... Jos ei kuitenkaan malta lähteä.

Ukkopoikakin on niin mukavassa kahdenvuoden iässä...juttuineen.
Äitinsä sanoi, jotta "lähetäänkö Ukko ulos hakkaamaan mattoja?", johon Ukko, että "lähetään vaan, haen oman vasaran."
Ja pienet rinsessat kasvamassa, Elsa, Taimi ja nyt viimeisin, huomenna nimen saava.
Jätä ne nyt sitten...sydänhän siinä vallan murenee.

Pitsan tekeleet on meillä nyt meneillään....taikina nousee, tomaattikastiketta keitän kokoon kattilassa ja juustot juuri silppusin. Lihatäyte suppilovahveroineen on maustettu. Omaan puoliskoon isolle Arabian ruskalautaselle laitan homejuustoa, se ei ole Miehen mieleen.

Hiljalleen valoisa lauantai taittuu hämärtyvään iltaan...Keltaiset tasetit keittiön pöydällä...rinsessan anopin eilen tuomat...
Saunaan mennään hyvissä ajoin ja iltaa istutaan Bondia katsellen...vierekkäin sohvalla, jalat pöydällä.
..................

Päivän sana: Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.Room. 8:37 (KR33/38)

Ihanaa olla rakastettu....ja voittaja.

..................

Jääkivikukka

Harmaa maaliskuun yhdestoista!



Kävin kurkkimassa LillaWillaa ja siellä oli upeita valkoisia tulppaaneita...vaan tänään mumman kukat on tämmöisiä.

Lapsena ajattelin, että ne ovat talventekijöitä. Jostain kylmät kivet aina ilmestyivät salaa rantoja jäädyttämään. Ja vaikka kuinka yritti olla tarkkana ja seurata, mistä ne tulevat, ei sitä koskaan nähnyt. Olikohan se Lumikuningatar?
Kohta on toisenlaiset kukat ja sulat vedet....Aurinkoa odottelen.

Paljon olen istunut ompelukoneela (yhdeksän yöpaitaa)...Siinäkin näkyy luonteenpiirteeni...Kun jotain teen niin teen. Sitten muuta.



Oskarin potkia olin tilannut kauppaan ja kipottelin elukan kanssa hakemaan (elukka salakuljetuksella repussa kaupassa) vaan eivät olleet saaneetkaan. Vasta ensi viikolla. Meni systeemit herkkujen osalta uusiksi.



Ristiäiset ensi sunnuntaina Koljuskalla...pieni rinsessa saa nimen, joka tarkoittaa nimikirjan mukaan ensimmäisen sadon jälkeen kypsynyttä myöhempää satoa. Isoveli täyttää kesällä kymmenen.
Ristiäismekko on Miehen jo taivaassa olevan äidin tekemä, aikoinaan Koljuska oli ensimmäinen siinä ristitty. Montakohan lienekään jo käyttäjää. Täytyisi kaikkien nimet kirjoa helmaan.

Tuli kiire, kun luulin vasta seuraavalle pyhälle tekeväni ristiästaulun ja pöytäliinan.



Tuntuu oudolta olla autottomana. Suzukista lakkasi kytkin toimimasta ja nyt Mies kulkee matkailuautolla töihin. Toisaalta saan työrauhan, mutta äidin huoltaminen Jokelaan on osaltani nyt katkolla. Puhelimen varassa. Onneksi pojanpoika, Juniori, asuu samoilla kulmilla ja käy asioilla...kirjoitusten välillä.

.............................

Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.
Ps. 84:10 (KR33/38)

Lumikelloilma

Päivän sana: Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".Ps. 91:1-2 (KR33/38)

Henkivakuutuspsalmi..

Sillä sai Miehen jokapäiväiselle työmatkalle Espooseen siunata...Psalmi kun jatkuu, ettei onnettomuus kohtaa...eikä sairaudet tartu. Mikäpäs sen parempaa...ja vielä enkelit kanniskelee, ettei jalkaansa kiveen loukkaa.

................................................

Eilisen kirkkauden jälkeen vaakasuoraan puskevaa tuiskua...lumikelloilma.

Oli outoa herätä päänsäryttömänä...Liekö avannolla osuutta asiaan...(uusiksipa tahdon pistää pikimmiten)....vaiko niskahieromahärvelillä? So what? tulos kuitenkin ihan jees.
Aamiaiseksi tänään pistelin kourallisen macadamioita kermakahvin kanssa.
Elukalle lykkäsin tuulihaalarin päälle ja itselle lenkkitamineet, liukuesteet kengänkantoihin...ja flexi taskuun...virtuaalisauvakävelyn huiskimista.
Nelisen kilometriä koiranilmassa talsittiin...alkuhankaluuksista selvittyämme....elikko nimittäin pisti nelipöyräjarrutuksen päälle ja kun kiskoin vaan (eihän kolmikiloinen minulle pärjää), niin sen pää hävisi näkyvistä, haalarin sisään. Sinnikäs sintti. Kaappasin sen kainolaan ja sanoin, että nyt menoks! Aina siinä vaiheessa, kun nokka alkaa osoittaa kotiinpäin, se alkaa vilkkaasti kipotella, jopa vetää.

Lounaskermakaakaokahvit itsen hyvässä? seurassa...mantelimuffineineen...
Ajatukset eivät korkealentoisia ole tänään....kunhan olla möllöttelen.

Työhuoneessa on edelleen spagettiolkainyöpaitapropjekti meneillään (viisi?)..Mustasta puuvillastretshouskankaasta leikkasin uudet farkut. Kolmevuotta sitten ommeltu pari alkaa ripsuuntua. Nyt pitäisi perätaskut Rinsessarepekan kehotuksesta laittaa. Niihinpä mietiskelen hyvät kirjomukset. Ruskealla tikkauslangalla laittelen tikkaukset ja kupariniitit paikoilleen.
Vanhassa auton kasettisoittimessa on autoreversenä uuden testamentin kasetit pyörimässsä...hengen ruokaa samalla...josko se usko kerran kuulemisesta tulee...Ainakin ulkoa oppii pitkiä pätkiä.

Illalla syön eilisen tiponkoiven reisipuolen ja satagarammaa pottuvoita sekä kourallisen versoja.
Vettä pitäisi litkiä kolmisen litraa päivässä.

Että tavallista arkipäivää....

Avantoon

Päivän sana: Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."Joh. 3:5 (KR33/38)

Naistenpäivää.
Heräsin Helsinginsanoman postiluukustatulokolahdukseen anivarhain...ja päänsärkyisenä.
Kaksi viisisatasta paramaxiakaan ei yhtään auttanut...Siinä yritin nukkua puolitokkurassa ja näin katastroofiunia, kaatuvia busseja (itse kyydissä), räjähtävän kirkkaankeltaista ruskaa puissa... pieniä ydinräjähdyksiä pään sisällä.
Puoleltapäivin ylös kömmittiin ja shiatsu-hieromahärvelillä niskoja survoin. Ei auttanut juurikaan.

Isominiä soitteli kun aamiaista oltiin lopettelemassa ja sanoi lähtevänsä avantoon Vanhankylänniemeen.????(Kuva tosin Seurasaaresta, elukan kanssa jäällä taapersin ja ihmettelin uijaa).
Mikä kumma iski minuun, kaikkea kylmää vieroksuvaan ja inhoavaan, sisälläkin palelevaan akkaan???kun sanoin, että hae mukaan. Miniäkin ihmetteli mielessään, että ei kai se, vilukissa? Uimakengät kaivoin komerosta, uimapuvun matkailuauton kaapista, pyyhkeen kassiin ja kyytiin.

Pukuhuone oli lämmin, siinä rivakasti sonnustauduttiin uimavetimiin ja kipastiin jorpakkoon...Ihan oikeesti...mitään empimättä...kylmän rauhallisesti vaan kaulaa myöten jäiseen veteen....
Rannalla istui ihmisiä katselemassa vaan enpä kerennyt arkailemaan. Vähän piti kiljua ylösnoustessa, ihan vaan siitä riemusta, että uskalsin...Ja ah autuutta, mikä ylösnousemus vedestä... olikin kihelmöivän lämmin.
Suihkun vettä ei meinannut saada sopivan kylmäksi ollenkaan...se tuntui keitetyltä..
Menen kyllä uudestaan...ja päänsäryn pahin kärkikin taittui...Elukan kanssa vielä neljänkilometrin lenkki kirkkaassa, upeassa kevätilmassa taaperrettin...

Huomen aamulla tilaan ajan Heikkilältä Eiran sairaalasta ja lähden niskansurvomisreissulle. Se kun taas sen manipuloi, niin useita vuosia selviää enemmittä kivuitta....jos päänsärkykin helpottaisi...ja saan neuvoteltua kilpirauhashommelinkin ajantasalle.

Nyt pöperryksen valmisteluiulle...Linnaperunat tekoon...tipot alkaa valmistua uunissa...Tuoksut leijailivat jo porraskäytävään vastaan lenkiltä tullessa.

Illalla pitää "tanssiatähtien kanssa".

Mielikuvia

Päänsärkyä poden...jo pitkään...varmaan toista viikkoa ja lääkkeitä en suostu syömään.
Kuvan mukainen savu lilluu aivolohkojen välissä ja ajatukset tuntuvat sumeilta...
(Onneton helikopteri yrittää vesisäkillä sammuttaa metsäpaloa... Viimekesän Turkin reissulta)

Aamulla taas vein Miehen asemalle ja sonnustauduin lenkkitamineisiin, jottas elukkataaperrukset toimittaisin samalla... Kymmenen minuuttia piisasi. Olin niin uupunut, että rojahdin kengät jalassa sängyn päälle. Siinä aikani lepuutettua päätä rupesin aamiaispuuhiin. Tein vahvat kahvit, join kerman kanssa ja muutaman ihanan kielisiivun lehtileivälle runsaan voin päälle tälläsin...versoja reilusti. Ja keittomunan keltuainen. Siinä Annaa katellessa aamiaista nautiskelin.

Kilpirauhaslääkitys taitaa olla ihan pielessä, kun vitaravinteen L-tyrosiinia olen omin nokkinenei ottanut toista viikkoa 2g/vesilasi...ja sen korvaavuudesta ei kukaan tunnu tietävän. Thyroksiinia pitäisi vähentää, jottas päänsärystä pääsisin...vaan omakokeilu ei tunnu purevan.
En jaksa nyt oikein nauttia kauniista kevätilmastakaan.

Illalla on ruokavieraat tulossa. Sienikeiton kun opin, teen näillekin alkukeiton. Aamulla jo laitoin muhimaan. Ja oskarin etuselkäpala runsaine valkosipulin kynsineen on uunissa savipotissa koko päivän....tilkassa punaviiniä...tiiviisti kannen alla.

Kyllä nyt semmoinen kesän odotuksen henki elää vahvana mielessä...ja mielikuvat liikkuvat rannoilla, turkooseissa vesissä ja värikylläisessä, lämpimässä ilmanalassa... huolettomuudessa.

Ystävän kanssa on saaristoreissu matkailuautolla suunnitteilla, Turkin jälkeen. Oli jo viime kesänä vaan se mennä humpsahti koko kesä huomaamatta...Sika söi eväät.
Kaksi akkaihmistä ja menevän mieli. Rohkeutta kerätään ja reittejä mietitään...Olisiko Kökar mahdollinen suunta. Siellä olin kerran Miehen kanssa ja tykkäsin. Aina on jotain haavetta viriteltevä ja kehiteltevä...eteenpäin elävän mieli.

Nyt kuitenkin vielä lumi peittää osan maisemaa...jalkakäytävillä jo asfaltti paljaana ja etelän puoleiset kinokset alkavat sulaa. Lämmintäkin on muutama aste...pakkasyön jälkeen.

Eilen illalla, kun Miehen hain asemalta, yritin ruiskia auton lasinpyyhkimestä nestettä tuulilasin putsaamiseksi. Se meni niin jäähän, että jouduin paniikissa ajamaan tiensivuun ja raapimaan jään pois. . Kummaa litkua, kun pitäisi 20 astetta kestää ja noin jämähti.
.......................................................

Päivän tunnussana: Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.Saarn. 12:13 (KR33/38)

Pelolla tarkoitetaan kunnioittamista...kuten lapsetkin kasvatettiin kunnioittamaan vanhempiaan...siihen malliin, että saapi pikkuisen vaikka pelätä, kunhan totellaan. Ja siitä pelosta/kunnoitamisesta hyöty tulee käskyn noudattajalle...

Kunnioita...ettäs menestyisit.

...................................................

Viikonloppuna taidetaan saada lapsia ja lapsenlapsia yökylään...Katellaan.

Ajeluita

Päivän sana:Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.Sananl. 13:20 (KR33/38)

Tämän päivän viisas oli oma äiti...yhdessä vaellettiin.

Maaliskuun viides, niin keväinen iltapäivä aamuisen tuiverruksen ja lumentulon jälkeen...
Koljushka (tytär) jo soittelikin fiskarin suunnalta ja hehkutti keväistä päivää vaan ei vielä silloin täällä...Nyt on.
Kuvassakin mennään vähän förskottia, pajunkissattaa kumminkin kauniin päivän kunniaksi...kohta tämmöistä.

Aamu oli yhtä tohellusta, kun Miehen piti lähteä junalla reissuun päiväksi...Normaalirutiineista poiketen.
Vein hänet asemalle ja miltei kotiin ehdin, kun Rinsessarepekka (nuorempi tytär) soitteli aamupalalle.
Sinne siitten, elukka kyytiin.
Sieltä äiti kyytiin ja Hyvinkäälle. Sai istua kampaamossa odottamassa, kun tukkani leikattiin. Kampaaja kertoi eläkkeellä olevista vanhemmistaan, jotka aloittivat lokakuussa VHH-ruokavalion. Molemmat ovat laihtuneet yli 20kg ja ovat ihan innoissaan.

Kaupoilla käytiin, äiti sai vaihtelua omaan arkeensa. Ne on halvassa huvit...aamulla televisiosta Annaa ja ajelulle.
Kaksi isoa kassia laahasin toiseen kerrokseen ja totesin, että melkein riittää tälle päivälle.

Ystäväpariskunta (jonka poika kuoli viikko sitten) tulee huomenna uunioskarille. Pitää yrtittää tänään ja jättää yöksi maustumaan.

Illalla on vielä miehen nouto asemalta...Oma pöperö on pannulla muhimassa...Lounas korvaantuikin tänään pelkällä kermakahvilla.
Fineliin kuitenkin laitoin tämänpäiväiset pupellukset...tuli hiilihydraatteja avuttoman vähän, 26g, rasvaa 103g ja proteiinia 36g...menköön tällä tänään. Suhteet taitaa kuitenkin olla ok, OD:llä.

Sakeeta ku huttuu

Päivän sana: Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi. Ps. 20:5 (KR33/38)

Siitähän on laulukin...ja tosi riemullista tietää, että kaikista maallisista asioista on meille voitto varattuna... ja Jumala antaa meille, mitä sydämemme halajaa.

..............................................

Maaliskuun kolmas...ja ulkona pyryttää, "sakeeta ku huttuu".
Ulos pitäisi ruhveltamaan...Taitaa laiskurimumma voittaa. Elukkakin jo kävi tarpeillaan hiekkalaatikossa parvekkeella. Se oppi homman kolmivuotiaana.

Puhtaan valkoiset krookukset tuolla lumen alla vielä uinailee...kohta on niitten aika..Ihmismielikin herää talvihorroksesta. Tänään tosin tumpelopää, samanlainen lumisade aivoissa.

Arkiaskareet odottavat työhuoneessa. Eilen nitkahti piirunverran eteenpäin, kun sain kesäretonkiin vetoketjun ommeltua ja yläalavaran....Semmosia liiveittä pidettäviä mekkoloita. Niissä pitää olla kunnon tukikangas yläosassa.
Kun saisi vielä allit käsivarsista jotenkin kasaan. Olkainmekkoa kuitenkin kesällä mieluusti käytän. So what? Allit lepattaa eikä ne oikein vissiin ilman puukkoa toinnu.
Takalisto kuitenkin kuulemma vanhemmiten kutistuu. Siitäpä voikin päätellä, että vanheneminen vielä odotuttaa.
Mies tietysti kehuu kunnon takapäätä ja arvelee, ettei kannattaisi ainakaan laihtua, ryntäätkin kutistuisivat.
Oma mieli kuitenkin haikailee sitä mielikuvaminää, joka rippikouluaikoina painoi 56kg.
Antaako itselle lupa olla tämmöinen...hyväksyäkö akkaihmisen minuus, 64v. Semmoinen suunnaton sitkeys ja sinnikkyys, itsekontrollin tarve, asuu minussa myötäsyntyisenä. Periksi kun ei niin vaan anneta.

Eilinen oli paastopäivä..(En tiedä, milloin oli tarkoitus lopettaa, joten kahdeksan aikoihin kanakeitttoa söin.)
Tänä aamuna hissukseen heräilin, munan keittelin ja kahvit törräytin. Lautaselle auringonkukan versoja, keittokeltuainen, macadamioita ja voinokare. Aamiaiskuppiin (kultakeramiikka) kermaa kunnon löräys kahvin pohjille.
Iso nippu keltaisia papukaijatulppaaneita keittön pöydällä toimittaa auringon virkaa.
Ravintolisiä D3- vitamiini 25mikrog, vitamaröljyä (omegakolmea) ja tyrosiinia kilpirauhasen aktivointiin.(kilpirauhanenkin muuten toipuu tällä ruokavaliolla...ehkä sisäelinten ja rasvan ansiosta...sekä viljattomuuden). Kunhan saan satsit loppumaan, Kwasniewskiläisittäin pidän lisäravinteet tauolla.

Lounaskermakahvit keittelen, syön mantelimuffinin....vielä jäljellä pakkasessa.
Illalla teen tsilimixiä voissa pannula, kalkkunanmaksaa, ylikypsää oskaria, kuutiojuuria, sipulia, suppilovahverojauhetta ja kanalientä (jonka haihdutan).
Aika yksoikeeta, mutta maukasta, on tämä syömäpuoli....jonka tarkoitus on pitää itsensä terveenä ja lääkkeettömänä.
Rasvalisä ruuassa (pääasiallinen energian lähteeni, 80%) on myös pitänyt ihon oireettomana...Ennen kärsin sitkeästä ihottumasta...oli diagnosoitu joku exema nummulare.

Posti toi juuri ruotsalaisen lääkärin Annika Dahlqvistin kirjan: Karpin tapaan...Alan olla VHH- ruokavalion asiantuntija...on Atkinsit, Heikkilät, Salmenkaita-Nystenit, Kwasniewskit, Grovesit, Montit etc.
Tällä hetkellä tosin Kwasniewskiä suosin ylitse muiden.
Ihmiset kyselevät, miksen aloita jotain ravinto/laihdutus ryhmää...Pitää pistää mietintämyssyyn.

Arkiturinoita

Ollaan jo maaliskuun toisessa päivässä....
Kyllä se siitä, pikkuhiljaa..
Sydän on tyhjällään, hiljaa...ei juuri kummoistakaan sanottavaa.


Taaperruksella kävin elukan kanssa...pikaseen...kun Rinsessarepekka oli Taimivauvan kanssa tulossa käymään...ompeluhommiin...Ukkopoika jäi isän kanssa kotiin...vapaapäivän viettoon.

Eilen vietettiin sisarentyttären Olavin kaksivuotissynttäreitä.
Oli siinä menoa ja meininkiä, kun talossa oli samaan aikaa viisi 3kk-kaksivuotiasta lasta + kaksi hiukan isompaa ja aikuiset, isomummot mukaan lukien...
Rinsessarepekka oli tehnyt herkullisen, näyttävän täytekakun...sachertaikinasta, Puuhapetekoristein...
Laitan kuvan, kunhan saan...

Lauantaisen sienikeiton ohjeen taidan tähän vielä laittaa...tuli niin maistuvaista.
-Kuivattuja ja pakastesuppilovahveroita...vastaavuus tuoreisiin vajaa litra (50g kuvattuja vastaa litraa tuoreita??)
Luulientä sopan pohjaksi pakkasesta nelisen desiä (ydinluista yrttien kanssa keiteltyä).
Vajaa satagrammaa pienksi silputtua pekonia sipulin ja valkosipulin kanssa kuullottumaan, voita lusikallinen avuksi...ja siihen sienet....kuullotuttuaan liemeen....yrttejäkin vielä lisäilin.
Lisäsin kermaa vajaan puolilitraa ja keittelin kokoon koko päivän. Jouduin hiukan suurustamaan vehnäjauhoilla, jota tavallisesti en tee. Lopuksi vielä vajaa paketti koskenlaskijaa...Siinä se sitten...odotteli syöjiään...tuoksuvainen.
...................................................

Päivän sana: Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.Ps. 34:17 (KR33/38)

Siinäkin Jumala lupaa omilleen vapautuksen kaikista ahdistuksista. Siihen luotamme ysäväperheen kohdalla...jos eivät vaikka jaksa huutaakaan, niin puolestaaan rukoillaan ja paastotaan...Onhan se paastonaikakin nyt.

Ja kuvassa karujen kivien , kuivuneitten , jo menneitten kaislojen, keskeltä, versoo uutta ja lupaavaa...ainutkertaista.