keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Myräkkää


Eilisen, kirkkaan syyspäivän jälkeen, tänään tuuli ryöppyää, sade piiskaa vaakasuoraan, puut ravistelevat vimmatusti oksiaan...vapautuakseen jo kuolevista lehdistä.
Meri pauhaa, rannan pikkukivet juoksevat edestakaisin, väsymättä.
Taivas roikottaa pilviä miltei vedessä kiinni...horisontti epämääräinen.

Ulosmenoilma....
Sonnustaudun sadevaatteisiin, elukan puen sadehaalariin ja tällään sen reppuun.
Lyhyempi lenkkiversio tänään...kolme-neljä kilometriä.
Märät puunlehdet kieppuvat ilmassa, liimautuvat kasvoille ja silmälasit pitää laittaa taskuun.
Ei ole monia vastaantulijoita.
Tuuliaisen ilma...villi, kesytön, raju, arvaamaton.
En kehtaa juosta kädet levällään tuulta vastaan (enkä kai jaksaisikaan)...
Mutta sielu pääsee lentoon tuulen mukana, villien lehtien tanssiin.
Hengitän syvään ja olen osa tätä kaikkea...minä, jo mumma.

Iltapäivällä suuntaan Jokelaan, äidille, ruuan tekoon.
Tänään laitan munuaisia...
Ensin liotan paloteltuja munuaisia tunnin kurkkuma-suola-vedessä.
Sitten paistan voissa sipulin ja sekasienien kanssa...
Valko- ja maustepippurilla maustan. Kermaa sakenemaan kastikkeeksi.
Rosamundamuusia (=pottuvoita), kermaan, ja runsaalla voilla, muskottia hiukan....ja puolukkasurvosta.

On tärkeää syödä ainakin kerran viikossa sisäelimiä, vitamiinien takia. Ja keltuaisia pari päivässä, hyvänlaatuisen proteiinin vuoksi.
Ja reilusti voita sekä kermaa...kyllä äiti tykkää.
Karpaloita samalla reissulla laitan äidille pakkaseen.

Veera ja Ukkopoikakin tulee...Taimirinsessan kanssa, isomummolle.
.................................................................................
Posted by PicasaPäivän Sana:
Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
Sananl. 15:16 (KR33/38)

2 kommenttia:

  1. Kotona jo.
    Äiti sai munuaismuhennosta oskaripaloin, pottuvoita rosamundista ja karpalot pakkaseen.
    Ja Ukko uuden hassuttelunimen, HEMULI HÖMPPÄHOUSU...
    Että silleen...mummat on joskus niin kekseliäitä.

    VastaaPoista