Ei niin mitään ihmeellistä

Tavallinen ilta eilen, tavallinen, hyvinnukuttu yö (vai onkohan se niinkään tavallista...kaikille?)...tavallinen aamu heräämisineen.
Tavallinen aamiainen...se oskariherkku...läskit sulamaan pannulle ja päälle munamössö...ylimääräisen keltuaisen ja kermatilkan kera.
Kultakeramiikan valkovuokkotoopillinen kahvia....
Tavallinen lähtösuukko Miehelle ja vilkutus ikkunasta pienelle punaiselle autolle.

Ulkona hyytävän kylmää, harmaata....yöllä oli tullut lunta autojen katoille ja tuulilasiin. Maassa ei pysynyt vielä.
Yläkerrassa tehdään remonttia.
Koko keittiö mööpeleineen oli kannettu pihalle. Kuuluu sahaamisen, poraamisen ja hakkaamisen ääntä...

Lenkin talsin...sen tavallisen viisi kilometriä...elukka alkuun repussa, sitten taaperrettiin kimpassa.
Miniä viuhto autolla ohi...ei tunnistanut.

Kirjaa aloin lukea, Hirvisaaren uusin, Pihkovan kellot.
Se ensimmäinen osa Imatra-sarjasta oli niin lapsellisen typerä, että meinasin jättää kesken.
Parasta Hietamiestä on kahteen kertaan lukemani Sonja-sarja.

Töitäkin olisi...koneella...vaan inspiraatio taas kerran odotuttaa.

Kauppareissun jälkeen herkuttelin.
Eilen jäi yksi iso kreppi yli, sen laitoin pannuun lämpiämään kahvin tippumisen ajaksi.
Mustikka/mansikkahilloa ja ruhtinaallinen keko kermavaahtoa päälle.
Liian hyvää?

Huomen aamulla pitää lähteä Jokelaan ja äiti viedä keuhkoröntgeniin.
Samalla reissulla Ullakasta Kervavalta hopealankaa, ettäs pääsen kirjomaan punatuhkan väriselle organtsalle kahvikupin alustoja...
Lupasin Annille, suppilovahveroista.

Hiljaiseloa.

.........................................

Päivän Sana:

Sentähden pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti asua maassa. Ja maa on antava hedelmänsä, ja teillä on kyllin syötävää, ja te saatte turvallisesti asua siinä.
3. Moos. 25:18-19 (KR33/38)