Aamutuimaan oli kirpakkaa...pikkupakkasta... ja tuli hätä matkailuauton vesisysteemeistä...ettei pumput ja putket jäädy.
Harmaavesitankki olikin tyhjä, mutta kirkasvesi miltei täysi.
Tyhjensin Rinsessan avustuksella omakotitalon nurmikon reunaan....ja maa imaisi kaiken veden, jottei lätäkköäkään jäänyt.
Raanat jätin auki.

Ukkopoikaa oli jo ikävä...ja Taimirinsessaa.
Tavattiin.
Ja Ukko laittoi leikin...muovieläimiä...joka sorttia, riviin matolle. Niitä sitten nimeämään...ja kysyin, että missä on keritii?, sunor?, vonenhe?, maslam?...
Miten se kaks-ja puolvuotias tiesi...????, kun Rinsessaäitikään ei heti osannut.

Ulkona on niin kylmä, että "norjalaisen" päälle piti tällätä tuulitakki.
Purevan kirkas kuulas syksyilma...
Pitäisikö vielä lähteä reppulenkille elukan kanssa?.
Ompeluhommat ovat seisoneet miltei kolme viikkoa...inspiraation lopahdus...
Musta farkkupuku, pellavan värisin tikkauksin ja pitsihömpsähdyksellä, pitäisi tehdä valmiiksi.
Eilen ostin kangasta pohjepituiseen hameeseen ja jakkuun...pikkujoulullista...nekin odottavat puhtipuuskaa.

Tänään teen ruuaksi uunilohta chilihiutalein maustettuna ja pottuvoita...neljä rosamundaa, reilu desi kermaa ja 100g voita...muskottipähkinää ripaus ja ranskalaista Atlantin merisuolaa.
Puolukkasurvosta...stevialla makeutettuna.

Stevia sopii tosi hyvin hapokkaisiin marjoihin ja etikkajuttuihin makeudeksi....ja 10-prosenttiseen jugurttiin.
Huomenna tekee mieli (vai mistä sen enää huomenna tietää, tekeekö?) pitsaa.
Tarpeita on jääkaappi pullollaan.
Jotenkin tuntuu perinteiseltä, kun lasten vielä kotonaollessa lauantai-iltaisin saunottiin ja tehtiin pellillinen pitsaa. Ja pidettiin perheiltaa...ei vieraita eikä itse kylään.
Rinsessa jatkaa samaa systeemiä...

Huomenna saa puolellepäivin rauhassa nukkua....ja kiireettömästi paistella kreppejä sekä ylikypsää oskaria myöhiäiseksi.
..........................................................

Päivän Sana:

Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
Room. 8:26 (KR33/38)

Auttaja koko ajan mukana...ja ruloilemassa meidän puolestamme.

Turvallista tietää, ettei hetkeäkään ole yksin omassa varassaan.