Liitoperjantai

Aamulla taas ponkaisin ylös kera Armaan, joka töihin säntää, nyt jo sentään yhdeksältä lähtee.
Kesäiseen aikaan puolelta.
Kahvit tippumaan (tippalukko kiinni moccamasterissa...tulee tujumpaa), ylikypsä oskarin siivu paloina sulamaan pannuun, munaa ja ylimääräistä keltuaista odottelemaan.
Aamutoimet.
Tippalukko auki, munasotketus pannuun sulaneitten oskaripalojen päälle, punainen haisukynttilä pöydälle korkeaan lasipikariin (kiitos Pirjon) palamaan.
Kuparilangasta kirjomalla tehdyt kupinalustat pöytään...alusasettien tilalle. Aamiaiselle.
Mies juo pelkän kahvin...viikonloppuisin myöhiäisellä sentään syökin.
Pikainen vilkutus ikkunasta ja aamun puhelut...Rinsessa, äiti ja tänään miniä Salli.

Lenkitys sai tänään jäädä...lenkitin autolla.
Ensin Lidliin, äidin, Rinsessan ja omat ostokset.
Sitten Nuppulinnaan hakemaan Salli ja Elsarinsessa.
Temmoon hakemaan Rinsessa, Ukkopoika ja Taimirinsessa...ja äidille koko kööri.

Juniorin moottoripyörä oli parkissa äidin pihalla, matkailuauton töräytin viereen.
Lapset lounasti ja isommat kahvitteli....ja taas hypättiin autoon...ensin Temmoon, sitten Nuppulinnaan ja kotiin.

Yritin nukkua, mutten malttanut...
Farkkupuku, kuukauden päivät hissuksiin ommeltu, pitäisi jo saada valmiiksi...takkuaa.

Olin ostanut porsaan maustamattomat lehtipihvit ja niitä ihmettelemään.
Laitoin mausteet pintaan ja jätin huoneenlämpöön tunniksi. Kuorin keitetyt rosamundat, palottelin kattilaan kerman, voin, valkosipulin ja rakuunaripauksen kanssa muhimaan, laitoin keittojuureksia pussin voihin kypsymään....
Mies sanoi, että menettelihän se...ruoka.

Olohuoneen savimaljakossa on keltaisia haavanoksia...oma aurinko.
Hiljalleen, kiireettömästi, perjantai-illan rauhassa...olla löhötään.
Haisukynttilät sytytän palamaan, parvekkeellekin.
..................................................................

Päivän Sana:

Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Ps. 23

Erityisesti pidän psalmin lopusta...Hän johdattaa oikealle tielle nimensä tähden...

Siihen uskon koko perhekunnan kohdalla.