Mustakylkinen rautapata

Elämän elementit...jo kuivat, kuolleet kaislat, ikuinen kestävä kivi, mullasta työntyvä väkevä uusi, vihreä elämä ja jo kukkaan ehtineet leskenlehdet...koko elämän kirjo minikoossa.
.......................................

Päivän sana: Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Fil. 4:6-7 (KR33/38)

Lienee yksi lempipaikoistani raamatussa....ja vaikeimpia noudattaa.

Mitä sitä ihminen tekisi, jos ei murehdi? Ja kuitenkin murehtiminen tämän paikan mukaan on synti....Jumalan tahdon vastaista.

Rinsessa vietti toissayön sairaalassa...tarkkailtavana, migreenikohtauksen ja puutumisen takia. Sanatkin välillä katoavat ja puhe saattaa mongertaa. Älä siinä sitten murehdi, kun tuhannet vaihtoehdot laukkaavat pään sisällä...että mikä sillä nyt on...ja pienet lapset. Eikä illalla saanut vävyyn yhteyttä...eikä itseensä Rinsessaan. Yö oli pätkäuninen ja aamulla ensimmäisenä mielessä...joko on päässyt kotiin ja oliko pääkuvissa mitään.

Kuitenkin yläkertaan saa yhteyden ilman kännykkää. Ja kertomalla murheensa Jumalalle, Hän lupaa oman rauhansa sydämeemme. Kuinka paljon suurempi huolehtija Isä onkaan...kun sen vaan muistaisi. Kiitän siitä, että kaikki taas kerran on ok...ja Rinsessa kotona lastensa luona.

................................

Liikkeelle pitää lähteä.

Äidin ja Rinsessan ostokset hoitaa ja toimittaa Jokelaan.

Ajattelin mennä Rinsessan pihaan lukemaan (viltin sisälle)...naamaan aurinkoa samalla..

Mies vei aamulla koneet huoltoon, joten ompelupaussi on nyt.

Kurkkukipu ja pääntukkoisuus ovat väistymässä. Sisällä olen löhöillyt alkuviikon...tiistaita lukuunottamatta.

...........................

Kömmähdyksiä keittiössä:

Pääsiäislauanataina olin keittiössä ottanut lammaspadan uunista. Reikäkauhalla varovasti nostin paistin leikkulaudalle ja laitoin siivilän muovikipan päälle, jottas liemen siivilöin...soosiksi.

Rinsessa on halunnut jo pitkään pataa vaan en ole antanut. Kerran sen jo pudotin keittiön lattialaatoille...tosin tyhjänä...ja nyt se sitten lipesi kädestä...poukkasi siivilän päälle ja siitä työpöydälle. Kippa siivilöineen otti lentolähdön ja rasvainen liemi levisi ensin keraamiselle liedelle, jossa levyt kuumana...ja tasaiseen pitkin pöytiä, lattiaa, hellan ja tiskipöydän väliin, kahvinkeittimen kylkeen, ikkunaan ja seinälaatoille. Hella alkoi kärytä ja palohälyttimen nappasin alas.

Siinä sitten ihmettelin...kaikki keittiöpyyhkeet äkkiä avuksi, rulla talouspaperia, puolipulloa tiskianetta ja siivoamaan.

Lopullinen jälki paljastui vasta, kun rasva jäähtyi. Sitä sai kaapia laatoilta ja hellan alta ja välistä. Ja hellan nappuloiden alta valui rasvaista lientä.

Soosin teinkin sitten Pikkuminiää ajatellen kasvisliemipohjaisen....kerma/juusto/sienikastikkeen.

Kun syömävieraat sitten saapuivat, keittiön pöydällä komeili hyvin puhdistettu, musta kiiltäväkylkinen rautapata, joka siinä odotteli Rinsessan keittiöön pääsyä.