Kevätaurinkoa Tallinnassa

Päivän sana: Joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
Kol. 1:27 (KR33/38)

Tallinnassa pyrähdettiin...Mies ja sisareni miehineen (1).
Sunnuntaiaamuna lähdettiin täältä Järvenpäästä aikamiespojalle, joka kuskasi meidät Katajanokalle.
Kyllä sutjakasti nykyään käy matkanteko...laivamatka kaksi ja -puoli tuntia, maihin ilman mitään ruuhkaa ja tarkastuksia.

Ei kun talsimaan. Olisin kävellyt hotellille rivakampaa tahtia, mutta sisareni oli vielä edellisenä päivänä ollut kuumeessa, joten jouduin hidastamaan. Aurinkokin pilkisteli.

Majoituttua lähdettiin lounasmaistiaisia kaupasta ostamaan. Virukeskuksesta oli hävinnyt Ylikooliapoteekki ja muutenkin väkeä oli liikeenteessä vähemmän kuin edellisillä kerroilla.
Istuskeltiin sitten hotellissa eväitten kanssa ja turistiin....ja mietittiin illan syömäpaikkaa. Lopulta lähdettiin Steak Houseen...oltiin aiemmin käyty...mutta pienoinen pettymys oli. Omat entrecotepihvit on kyllä maukkaampia.
Onkohan sitä tullut ronkeliksi.

Nukkumaan mentiin hyvissä ajoin. Piti konstaapeli Lewis (Morsen seuraaja) katsoa televisiosta vaan nukahdin kesken.
Aamiaisella tuumailtiin taas päivän ohjelmaa. Piti mennä johonkin (Heinänkehrääjän neuvomaan) käsityöliikkeeseen vaan sekin jäi tuumailun asteelle. Talsittiin Rotermannikeskuksen kautta Vanhaan kaupunkiin. Raatihuoneen torin aurinkoisella puolella oli terassit täynnänsä kevätilmasta nauttijoita...evään syöjiä ja juojia.
Muutama keskiaikaisiin asuihin pukeutunut sisäänheittäjä yritti pyydystää syömään...lounasaikaan...vaan kukapa sitä vielä silloin jaksaisi mitään...aamiaisen jälkeen.
Maias Mockia (ainakin Tallinnan vanhin kahvila...ei käytä lisäaineita ja leipomukset tehdään kunnon kermalla ja voilla) kävin näyttämässä sisarelle ja miehelleen. Ei kuitenkaan jaksettu edes kahvia.
Siellä on niin ihanat kaalipiirakat. Napoleoneitten tekemisen ovat lopettaneet. Harmi.
Joka Tallinnan reissulla olemme käyneet kaakaolla portilta lähtevän kadun oikealla puolella, vinttikerroksessa..Sitäkään paikkaa ei enää ollut...oli vaan ilmoitus, että "hyyrylle annetaan"...Lama taitaa rassata sielläkin.
Autot kuitenkin järestään meikäläisiä hulppeempia.
Jatkettiin maleksimista. Krookuksia kuvasin Vanhan kaupungin portin ulkopuolella...

Kaakaot nautiskeltiin Virukeskuksen kahviossa...ja kermavaahto pinnalla oli hapanta. Enkä jaksanut edes valittaa...syödäänhän sitä piimääkin.
Kimpsut ja kampsut napattiin hotellilta ja aloitettiin rantaan talsiminen. Sadamarketilla pysähdyttiin maistiaisille...juustoja...Myyjä mainosti suureen ääneen, että vain 8% rasvaa...johon sanoin että en huoli...tahtoo kunnon juustoa.
Viidentoista minuutin parkissa (terassi sadamarketin edessä) istuskeltiin auringossa aikamme ja jatkettiin laivaan.
Kahden hengen hytit ovat minimaalisia, mutta tavarat saa niihin mukavasti ja voi jalkoja lepuutella. Miksiköhän sitä aina hakee lepuutuspaikkoja...ikinuoret???
Seisovaa pöytää tuumailimme ja sinne sitten ajauduimme...ilman sen kummempaa nälkää. Tällä omalla ruokavaliollani on kyllä mahalaukku kutistunut. Ei ollenkaan entiseen malliin käy mättäminen. Ja alkupaloja lautaselle kun keräsin, loppupeleissä söin vaan mädin, smetanan ja sipulin. Graavilohen kuuluisi olla raikasta vaan tämänkertainen maistui ummehtuneelta. En syönyt.
Pääruokaa otin ohuen lammasviipaleen, pikkukikkareen kananrintaa, kaksi pientä lammasmakkaraa (tulista), kaksi lohkoperunan palaa ja pienen riistamurekepihvin sekä tulista tsilikastiketta.
Jälkiruuaksi muutaman ohuen juustonsiprun, pyöreän suolakeksin ja lasin punaviiniä.

Aikamiespoika oli rannassa vastassa ja kotiuduttiin taas hyvin sujuvasti...ilman mitään ruuhkaa. Ihanaa oli päästä omaan sänkyyn nukkumaan.
Eilisen päivän pesin pyykkiä, mankeloin (Miehen avustuksella) ja vaan löhöilin.

Nyt on Miehen pääsiäisloma ohi, aamulla piti jo töihin ja arkea tässä funtsailen...
Elukka pitäisi ulos...aurinko paistaa...ja ompeluksia on kesken...uusiakin pitäisi..mustista farkkukankaista valkoisiin ja pellavan värisiin...yöpaitojakin on vielä leikattuna. Ja jo parin viikon päästä on walpuri, kuuden? viikon päästä Turkki.