Orvokit jo odottelevat...

Päivän sana:
Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on.
Sananl. 3:27-28 (KR33/38)


Orvokkien istutusaika...
Koriamppelit jo kellarissa muistuttelevat ylöspääsytoiveistaan...roikkumaan parvekkeelle...lasien suojaan.
Ennen olen istuttanut vanhanvaaleanpunaisia pelargonioita (po "pelakuita") orvokkien keskelle ja orvokit irtotaimina vaan nyt iski mukavuudenhalu, joka on ehdottomasti laiskuuden kauniimpi ilmaisumuoto. Siispä valmiit orvokkiamppelit, tosin mötikkä niistä koreihin ja muoviamppelit roskiin.
Vävy on lupautunut pesemään parvekelasit, puulaatat pitää yksitellen nostaa märkäharjaamisen jälkeen pystyyn ja siivota lattiakin. Valkoiset alumiinivalukalusteet Mies saa kiikuttaa pesuhuoneeseen ruokottavaksi. Josko vapuksi kesäkuntoon?
Yrteille pitäisi jonkin sortin hyllykkö hommata. Vaan kaksi viikkoa alkukesästä poissa kotoa ei kovin hyvää istutuksille lupaa. Ja muutenkin "akvaariokesä" parvekelasien katveessa tuntuu ahdistavalta ajatukselta. Onneksi on matkailuauto. Voin lähteä Sääksiin evakkoon, leirintäalueelle. Se vaan on omanlaisensä miljöö...vaunuja sikinsokin, rantatöyräs ja jyrkkä lasku rantaan. Porukat ennestään tuttuja ja näinkin ei-ujon tyypin on vaikeaa soluttautua sekaan...klikkeihin. Rantasaunasta viime äitienpäivänä heitin talviturkin vaan nytpä jo maaliskuussa kipasin avannossa...saunatta. Sääksjärveen ei tule kesäisinkään levää, se kun on Suomen suurin lähde..Vihtiparkki on vielä tsekkaamatta. Se on Hyvinkään karavaanareitten uusi alue, Vihtijärven rannalla...kuulemma hyttysineen. Sääksissä aina tuulee ja kuiva mäntykangas on hyttysetön.

Eilen menin Rinsessan pihaan, terassille, auringonottoon. Siellä kolmisen tuntia löhöilin bikineissä aurinkotuolissani...vein sinne viime kesänä oman. En osaa kotiutua asumaan ilman omaa pihaa, edes pientä . Täällä Järvenpäässä nytkin on tunne, että läpikulkumatkalla.
Sen -94 tapahtuneen talon myynnin ja velkajärjestelyn jälkeen ei oikein kotia ole löytynytkään. Jokelaan tuntuisi kaipailu olevan. Johan sieltä on kahdesti lähdetty.
Siellä on ystävät, äiti, sisko ja lapsista Rinsessa ja Jalmari, perheineen.

Matkailuauto on korjaamolla, asunto-osan oven lukon vaihdossa. Polkupyörä on uudistamatta, joten laitan elukan etukoriin, repun selkään ja ajan asemalle, josta junalla Jokelaan.
Äiti pitää käydä tsekkamassa. Rinsessakin tulee isomummolaan lasten kanssa. Sieltä sitten taas Rinsessan terassille, auringon ottoon....ettäs ei ihan ilman pohjia Turkkiin...

Illalla vielä kynttiläkutsuille.