Pyörällä seikkaillen...ja walpuria!

Päivän sana: Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Ps. 23:1 (KR33/38)

Isämeidän-rukouksessa käyn läpi Jumalan nimiä, joista yksi on juuri "Herra, meidän paimenemme...Jehova Rohi...

Pidän siitä lopusta, että' Hän johdattaa oikealle tielle...nimensä tähden. Sitä pyydän koko perhekunnalle.

.................................................

Pyöräkin puuttui...pari vuotta. Annoin Fiskarin tyttärelle, kun meinasin kaatua...lonkka kipeänä vaikea oli nostaa jalka yli rungon.

Pääsiäismunassa oli lupaus pyörästä....ja tämmöisen sain.

Ensi reissun tein toissa päivänä...Järvenpään asemalle, elukka etukorissa...reppu selässä...junaan...ja Jokelaan. Elukka oli repussa junamatkan.

Juna oli vanhamallinen, ei matalapohjainen. Ystävällinen mies auttoi nostamaan pyörän junaan ja sieltä pois. Satulaan oli vaihdettu pikakiinnityksen tilalle kunnon mutteri. Vävyltä kun oli kaksi satulaa jo viety.

Takaisin tullessa pääsin onneksi matalapohjaiseen junaan. Järvenpäässä otin elukan repusta ja nakkasin etukoriin....pienen tyynyn päälle.

Rivakasti kurvasin kotiin päin ja voi....ohjaustanko kääntyi kyllä 90 astetta, mutta pyörä jatkoi kulkuansa suoraan. Vähällä oli totaalinen kömmähdys kumoon. Ohjaustanko oli löystynyt eikä minkään merkkistä työkalua mukana.

Elukan otin kävelemään ja kotiin päin aloin lykkiä kiemurtelevaa pyörää. Elukan flexin naru kiertyi takapyörän ympärille, lokasuojan alle. Sitä siinä hikipäässä irrottelin ja tuskailin.

Päästiin taas jatkamaan...oltiin jo parin sadan metrin päässä kotoa, puistikossa. Elukka kiltisti taapersi perässä...hirveän rohinan säestyksellä (lyttykuono, rohiseva hengitys, ainakin lämpimällä)...kunnes tuli totaalinen yllätysstoppi. Pyörä kumpsahti kumoon, etukori meni soikeaksi ja pieni klommo tuli vasempaan etukulmaan. Ja elukka onnellisena narun päässä korviaan myöten vesiojassa mahallaan. Siinä vaiheessa oli käämi palaa.

Kotiin päästiin...ja illalla Mies kiristi ohjaustangon.

Uudelle reissulle uskaltauduttiin jo eilen...kauppaan...elukka etukoriin ja kaupassa salakuljetuksella reppuun...ulkona kaupasta taas elukka etukoriin ja kauppatavarat reppuun...

Semmosta se on soheltamista väliin...akkaihmisen elämä.

..........................................

Eilen laitoin jääkellarin lohen tulemaan...800g lohifilettä, josta elektroniikkapihdeillä nypin ruodot pois. Kattilassa kiehautin puolessa vesilitrassa desin merisuolaa sulaksi, lisäsin puolilitraa kylmää vettä ja puoli desiä hunajaa.

Pitkulaiseen muoviaskiin rouhin pohjalle valkopippuria, laitoin kerroksen tilliä ja lohen siihen päälle, nahkapuoli ylöspäin. Jäähtyneen liemen kaadoin päälle ja pari pikkulautasta painoksi, kannen alle jääkaappiin tekeytymään.

Illalla lähdetään wappuilemaan Jokelaan.... Rinsessan perhekin sinne tulee...sisareni luo. Omat lapsensa perheineen ja me...Kokonaispääluku vajaa parikymmentä henkeä...lapsineen.

Eväät on hyvät ja wappumieltä viritellään.

Rinsessa on tehnyt vaaleanpunaisen pavlovan...mulla lohi ja salaatit....iso pötikkä vanlijakermajäätelöä ja hilloa...pakastemansikoista/kaupan hillosta...sotkettuna.

Mitä lie vielä yllätysherkkuja.

Että iloista ja hulvatonta walpuria kaikille..

Matkailuautossa vietetään yö ja jatketaan huomenna wappuilua.

Lisää Optimal Dietistä...kyselijöille

Hyvä dieetti on semmoinen, että laihtumis- ja ylläpitosysteemi on sama...että kehon vauriot korjaantuvat oikeanlaisella ruualla. Normaalipaino löytyy ikäänkuin itsestään ja jatkamalla oikeanlaista syömistä, paino ei ala nousta...pysyy terveenä eikä ole nälkä. Ja ruuan pitää olla herkullista.

Ensin söin Atkins/Heikkiläläisittäin viitisen vuotta..(liikakilojen pudottamiseksi...alkuun). Hiilihydraatteja tosin alle 20g vuorokaudessa....Paino on pudonnut viitisen kiloa, mutta kutistumista on sitten enempikin tapahtunut.
Viime lokakuussa aloitin Kwasniewskin Optima Dietin, maailman simppelimmän ruokavalion noudattamisen ja kirosanaperunakin palasi kuvioihin.
Suosin munan keltuaisia, joita voisi syödä neljäkin päivässä...löysähkönä hyydytyksenä voissa pannulla...sisäelimiä, munuaisia ja maksaa...kieltä...ainakin kerran viikossa. Yhdestä maksa-annoksesta viikossa saa c-vitamiinia enemmän kuin kilosta mandariineja...fruktoosia vältän kaikin tavoin. Karpaloita ja puolukoita syön kerman kanssa. Parasta lihaa ovat possun ruhon halvemmat osat, läski ja nahka. Voita syön puolisen kiloa viikossa, kermaa desin verran päivässä, rasvaisia juustoja. Lidlin kreikkalaista, 10 rasvaprosentin jugurttia. Kevyttuotteisiin en koske.
Hiilihydraattilähde on peruna (ei joka päivä, n.170gramman kokoinen, runsaalla rasvalisällä) ja juurekset, kasviksia lisänä, ikäänkuin mausteena.
Ateriakertoja on kolme (kaksikin riittää) ja välipaloja ei syödä....eikä nälkää ole.

OD:llä lasketaan makrojen suositussuhteet siten, että yli metrin menvät sentit =proteiinin tarve grammoina(+-10%), rasvaa 2.5-3.5 kertaa prt ja hiilihydraatteja puolet proteiinimmäärästä (1:2.5-3.5:0.5). Itte olen 163 settinen . ---Calculus Victuksella http://www.downloadpipe.com/free-trial/Calculus-Victus-Optimal-Diet-Calculator-download1207620.html lasketut makrot tämän ikäiselle ja kokoiselle naisimmeiselle:...Jos OD:llä alle kuukausi niin prt 58g, rsv 101-138g, hh 29-46g...alle kaksi kuukautta niin prt 46-58g, rsv 139-197g, hh 35-46g...alle kolme kuukautta ja prt 41-52g, rsv 133-191g, hh 41-52g...
yli kolme kuukautta.......prt 35-46g, rsv 128-185g, hh46-58g
Eli proteiinin tarve näyttää vähenevän..

Ikinä ennen en ole voinut näin hyvin. Kolesterooliarvot ovat korjaantuneet, veren sokeri on normaali, nivelkivut poissa ja nivelrikkojen eteneminen pysähtynyt...jopa kilpirauhaslääkitystä joudun nyt viilaamaan alaspäin...ja mielialalääkkeitä ilman olen jo ullut reilut kaksi vuotta. Unen tarve on vähentynyt ja olo on energinen...uusia tekemisideoita pursuu enempi kun ehtii toteuttaa....Ja kaiken hyvän kukkuraksi ruokalaskut ovat pienetyneet eikä ravintolisiin enää kuluu rahaa. (tosin 25 mikogrammasta D3:a talvella syödään Miehen kanssa)....Tavoitteena lääkkeettömyys.

Hyperlipid-blogia( http://high-fat-nutrition.blogspot.com/2008/01/what-do-i-eat-fitday-analysis.html) seurailen ja postailen Peterin kanssa.

Orvokit jo odottelevat...

Päivän sana:
Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on.
Sananl. 3:27-28 (KR33/38)


Orvokkien istutusaika...
Koriamppelit jo kellarissa muistuttelevat ylöspääsytoiveistaan...roikkumaan parvekkeelle...lasien suojaan.
Ennen olen istuttanut vanhanvaaleanpunaisia pelargonioita (po "pelakuita") orvokkien keskelle ja orvokit irtotaimina vaan nyt iski mukavuudenhalu, joka on ehdottomasti laiskuuden kauniimpi ilmaisumuoto. Siispä valmiit orvokkiamppelit, tosin mötikkä niistä koreihin ja muoviamppelit roskiin.
Vävy on lupautunut pesemään parvekelasit, puulaatat pitää yksitellen nostaa märkäharjaamisen jälkeen pystyyn ja siivota lattiakin. Valkoiset alumiinivalukalusteet Mies saa kiikuttaa pesuhuoneeseen ruokottavaksi. Josko vapuksi kesäkuntoon?
Yrteille pitäisi jonkin sortin hyllykkö hommata. Vaan kaksi viikkoa alkukesästä poissa kotoa ei kovin hyvää istutuksille lupaa. Ja muutenkin "akvaariokesä" parvekelasien katveessa tuntuu ahdistavalta ajatukselta. Onneksi on matkailuauto. Voin lähteä Sääksiin evakkoon, leirintäalueelle. Se vaan on omanlaisensä miljöö...vaunuja sikinsokin, rantatöyräs ja jyrkkä lasku rantaan. Porukat ennestään tuttuja ja näinkin ei-ujon tyypin on vaikeaa soluttautua sekaan...klikkeihin. Rantasaunasta viime äitienpäivänä heitin talviturkin vaan nytpä jo maaliskuussa kipasin avannossa...saunatta. Sääksjärveen ei tule kesäisinkään levää, se kun on Suomen suurin lähde..Vihtiparkki on vielä tsekkaamatta. Se on Hyvinkään karavaanareitten uusi alue, Vihtijärven rannalla...kuulemma hyttysineen. Sääksissä aina tuulee ja kuiva mäntykangas on hyttysetön.

Eilen menin Rinsessan pihaan, terassille, auringonottoon. Siellä kolmisen tuntia löhöilin bikineissä aurinkotuolissani...vein sinne viime kesänä oman. En osaa kotiutua asumaan ilman omaa pihaa, edes pientä . Täällä Järvenpäässä nytkin on tunne, että läpikulkumatkalla.
Sen -94 tapahtuneen talon myynnin ja velkajärjestelyn jälkeen ei oikein kotia ole löytynytkään. Jokelaan tuntuisi kaipailu olevan. Johan sieltä on kahdesti lähdetty.
Siellä on ystävät, äiti, sisko ja lapsista Rinsessa ja Jalmari, perheineen.

Matkailuauto on korjaamolla, asunto-osan oven lukon vaihdossa. Polkupyörä on uudistamatta, joten laitan elukan etukoriin, repun selkään ja ajan asemalle, josta junalla Jokelaan.
Äiti pitää käydä tsekkamassa. Rinsessakin tulee isomummolaan lasten kanssa. Sieltä sitten taas Rinsessan terassille, auringon ottoon....ettäs ei ihan ilman pohjia Turkkiin...

Illalla vielä kynttiläkutsuille.

Valkovuokkojen aikaan

Päivän sana: Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.1. Kor. 9:24 (KR33/38)
.........................................................


"Kun taasen kevät saa, murtunut on valta lumen, jään...niin pienet valkovuokot silloin nostaa pään"...
Tänään Ukkopoika toi ensimmäisen pienen valkovuokon mummalle....pienessä kädessään...pelkän kukan...
Kevään väkevin voima on valkovuokkojen ajassa. Vihreys ei ole vielä tullut...kuivan edellisvuotisen heinän ja lehtien seasta nousevat uljaat valkovuokot....hetkelliseen loistoon....vihreyttä ennakoiden.


Eilinen päivä oli lämmin.... tuulikin.
Liikaa ohjelmaa oli sovittu yhdelle päivälle...Kiire kantapäillä ei enää sovi.
Aamiaisen jälkeen piti matkailuauton kesärenkaat raijata kellarista kyytiin (toisen renkaat olivat jo ennestään Aikamiespojan varastossa) ja kahdella autolla lähdettiin Aikamiespojan pihamaalle renkaitten vaihtoon ja matkailuautoa kesäsiivoamaan.
Aikaa vierähti kaikenmoisessa ulkona puuhailussa, kahvittelussa ja auringossa möllötellessä...niin että alkoi jo pinna hiiltyä...
Kun piti viellä aurinkoterassin tekoon Nuppulinnaan ehtiä ja Rinsessaelsaa katsomaan....saunomaan.
Elukka taas kerran pujottautui irti valjaistaan ja rypi ojassa oikein olantakaa.

Ensimmäinen yö tänä keväänä nukuttiin autossa...
Nyt se on kesäsiivottu, kesärenkaistettu ja vesitankattu....huussikin käytössä.

Tänään ei sitten eilisen lempeät tuulet enää puhaltaneetkaan...aika vinkkaa...
Aamiainen kuitenkin (vai myöhiäinen) katettiin pihalle ja grillattiin bratwursteja ja krakovanmakkaroita sekä grillin levyllä paistoi miniä munia. Rinsessakin tulla tupsahti lastensa kanssa uunituoreet croisantit mukanaan sunnuntaipäivän viettoon ja pihaoleilemaan.

Kotiin tultiin formuloiksi. Tuulee kovaa.
Parvekalasit vaappuvat.

Siunattua alkavaa viikkoa kaikille..

Mustakylkinen rautapata

Elämän elementit...jo kuivat, kuolleet kaislat, ikuinen kestävä kivi, mullasta työntyvä väkevä uusi, vihreä elämä ja jo kukkaan ehtineet leskenlehdet...koko elämän kirjo minikoossa.
.......................................

Päivän sana: Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Fil. 4:6-7 (KR33/38)

Lienee yksi lempipaikoistani raamatussa....ja vaikeimpia noudattaa.

Mitä sitä ihminen tekisi, jos ei murehdi? Ja kuitenkin murehtiminen tämän paikan mukaan on synti....Jumalan tahdon vastaista.

Rinsessa vietti toissayön sairaalassa...tarkkailtavana, migreenikohtauksen ja puutumisen takia. Sanatkin välillä katoavat ja puhe saattaa mongertaa. Älä siinä sitten murehdi, kun tuhannet vaihtoehdot laukkaavat pään sisällä...että mikä sillä nyt on...ja pienet lapset. Eikä illalla saanut vävyyn yhteyttä...eikä itseensä Rinsessaan. Yö oli pätkäuninen ja aamulla ensimmäisenä mielessä...joko on päässyt kotiin ja oliko pääkuvissa mitään.

Kuitenkin yläkertaan saa yhteyden ilman kännykkää. Ja kertomalla murheensa Jumalalle, Hän lupaa oman rauhansa sydämeemme. Kuinka paljon suurempi huolehtija Isä onkaan...kun sen vaan muistaisi. Kiitän siitä, että kaikki taas kerran on ok...ja Rinsessa kotona lastensa luona.

................................

Liikkeelle pitää lähteä.

Äidin ja Rinsessan ostokset hoitaa ja toimittaa Jokelaan.

Ajattelin mennä Rinsessan pihaan lukemaan (viltin sisälle)...naamaan aurinkoa samalla..

Mies vei aamulla koneet huoltoon, joten ompelupaussi on nyt.

Kurkkukipu ja pääntukkoisuus ovat väistymässä. Sisällä olen löhöillyt alkuviikon...tiistaita lukuunottamatta.

...........................

Kömmähdyksiä keittiössä:

Pääsiäislauanataina olin keittiössä ottanut lammaspadan uunista. Reikäkauhalla varovasti nostin paistin leikkulaudalle ja laitoin siivilän muovikipan päälle, jottas liemen siivilöin...soosiksi.

Rinsessa on halunnut jo pitkään pataa vaan en ole antanut. Kerran sen jo pudotin keittiön lattialaatoille...tosin tyhjänä...ja nyt se sitten lipesi kädestä...poukkasi siivilän päälle ja siitä työpöydälle. Kippa siivilöineen otti lentolähdön ja rasvainen liemi levisi ensin keraamiselle liedelle, jossa levyt kuumana...ja tasaiseen pitkin pöytiä, lattiaa, hellan ja tiskipöydän väliin, kahvinkeittimen kylkeen, ikkunaan ja seinälaatoille. Hella alkoi kärytä ja palohälyttimen nappasin alas.

Siinä sitten ihmettelin...kaikki keittiöpyyhkeet äkkiä avuksi, rulla talouspaperia, puolipulloa tiskianetta ja siivoamaan.

Lopullinen jälki paljastui vasta, kun rasva jäähtyi. Sitä sai kaapia laatoilta ja hellan alta ja välistä. Ja hellan nappuloiden alta valui rasvaista lientä.

Soosin teinkin sitten Pikkuminiää ajatellen kasvisliemipohjaisen....kerma/juusto/sienikastikkeen.

Kun syömävieraat sitten saapuivat, keittiön pöydällä komeili hyvin puhdistettu, musta kiiltäväkylkinen rautapata, joka siinä odotteli Rinsessan keittiöön pääsyä.

Huhtikuun kahdeksastoista...

Siinäpä aamuinen tosi keväinen potretti keittiön ikkunasta.
Yöllä kävin juomassa ja hiljalleen lunta leijaili valkoiseen maahan.
Eilen jo lakaisukoneet puhdistivat pihan ja jalkakäytäviä on siivoiltu jo viikkotolkulla.
Matkailuautokin oli eilen pesussa. Löytyi semmoinenkin paikka Järvenpäästä.
Pikkuautoon piti lähteä kesärenkaat vaihtamaan aikamiespojan pihalle ja samalla grillailemaan....vaan eipä mennä. Siellä puhaltelee pohjoinen puhuri ja muovituolit lentelvät pihalla.

Aamulla herätessä kurkku tuntui tosi ärhäkältä...äänikin vähän vieras. Nyt en huoli tautia. Kaksi kertaa talven aikana riittää minulle (ylikin)...kun en koskaan sairasta. Pääkin tuntuu pöppöiseltä vaan joutaa selviämään.

http://www.ravitsemusjaterveys.fi/tiedekatsaus-osoitti-valtion-rasvavalistuksen-perusteettomaksi.html

Rasva-asioissakin edistytään. Eläinrasva ei ole vaarallista...vaan milläs saa Puskan ja Fogelholmin pyörtämään väärän kantansa.

Itte olen kyllä siinä asiassa elävä esimerkki.

Kun lopetin kasvirasvojen (lukuunottamatta kookos-/riisinlesekookosöljyä) käytön sekä luovuin hiilihydraattimätöstä, kolesteroliarvot paranavivat puolessa vuodessa radikaalisti ilman lääkitystä. Rasvaa syön yli 100g paäivässä...voita, kermaa, keltuaisia (valkuaiset jätän väliin), läskiä... ja rasvaista kalaa. Kokonaisenergiasta n. 80% tulee rasvasta, 15% proteiinista ja loput viisi hiilihydraateista.

Nivelkivut pysyvät poissa. Paino pysyy kurissa ja toissapäivänä fysioterapeutti totesi (Antti Heikkilän tapaan), että kudokseni ovat napakat ja rasvaa niukasti....vaikka ittellä on "läskilinssi", jonka läpi arvioin omaa olemustani...pulska. Mies juuri katsoi housuntakamusta ja huolissaan sanoi, että siellähän on väljää...jotta kutistuuko se?

Niskat ovat edelleen jumissa ja fysioterapeutilla käyn survottavana. Ommellessa ei millään muista laskea hartioita alas...aina huomaa istuvansa tuolin reunalla, hartiat jännittyneinä ylhäällä....pitää muistuttaa itteänsä yhtenenään, jottas hartiat alas!

Kaikki koneet pitää viedä huoltoon. Ärsyttää, kun kirjontakone tekee sykkyrää ja "ainoo oikee" ompelukone, Bernina, tekee alapuolelle huonoa tikkiä, kun ylälankana on tikkauslanka. Saumurikin on kesäterässä.

Ruokaa ei tänään tarvitsekaan tehdä, kun eilen laitoin Lidlin (Atrian) karjalanpaistilihoista savipataan valkosipulipotin....(karpalojauhetta mausteena)..sitä riittää tällekin päivälle, kunhan pienen kermaisen/voisen pottumuusiin teen ja vihanneksia höyrytän. Auringonkukan versoja on ikkunalaudalla tuuhea pusikko. Taas jo uusi aluillaan (kuudes? tänä keväänä).

Huomenna piti Rinsessan perheen tulla syömään uunitipoa vaan sen peruin. Saavat hakea toisen paketin maustamattomia koipireisiä meiltä ja laittaa itte. Koitan nyt löhöillä itteni kuntoon. Eilinen viidenkilometrin lenkki tuntui kurkussa pistävänä. Teki mieli laittaa kaulaliina suun eteen...nyt lenkkitauko.

Elukka tyytyköön hiekkalaatikkoonsa parvekkeella. Muutenkin se on alkanut äksyillä ja heittäytyy maahan kiskottavaksi alvariinsa. Luulee olevansa pomo vaan reppuun joutuu ja sitten menoksi. Alkaakohan se tulla vanhaksi, kun elokuussa täyttää yhdeksän vuotta?

......................................................

Päivän sana:

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."Joh. 14:6-7 (KR33/38)

Eipä ole muuta tietä, ei omaa eikä vierasta, Jumalan luo. Ei muuta tietä kuin Jeesus...eikä muuta jumalaa...Ei Allah...Kalliomoskeijan oven yläpuolella lukee, että "Jumalalla ei ole poikaa".

Budha sanoi etsivänsä tietä....epäjumalia kaikki tyynni.

Miksi onkaan niin vaikeaa hyväksyä tie, joka on niin helppo löytää?

Valkosuklaakakku Pikkuminiälle

Tässä pääsiäislauantaille Rinsessan tekemä valkosuklaakakku.
Pikkuminiä oli juuri täyttänyt vuosia ja tämmöisen ihastuksen saimme jälkiruuaksi. Taikina oli ikäänkuin sacherin, mutta valkosuklainen sekin. Päällä oli karpaloita....oli herkullista.

Kevätaurinkoa Tallinnassa

Päivän sana: Joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
Kol. 1:27 (KR33/38)

Tallinnassa pyrähdettiin...Mies ja sisareni miehineen (1).
Sunnuntaiaamuna lähdettiin täältä Järvenpäästä aikamiespojalle, joka kuskasi meidät Katajanokalle.
Kyllä sutjakasti nykyään käy matkanteko...laivamatka kaksi ja -puoli tuntia, maihin ilman mitään ruuhkaa ja tarkastuksia.

Ei kun talsimaan. Olisin kävellyt hotellille rivakampaa tahtia, mutta sisareni oli vielä edellisenä päivänä ollut kuumeessa, joten jouduin hidastamaan. Aurinkokin pilkisteli.

Majoituttua lähdettiin lounasmaistiaisia kaupasta ostamaan. Virukeskuksesta oli hävinnyt Ylikooliapoteekki ja muutenkin väkeä oli liikeenteessä vähemmän kuin edellisillä kerroilla.
Istuskeltiin sitten hotellissa eväitten kanssa ja turistiin....ja mietittiin illan syömäpaikkaa. Lopulta lähdettiin Steak Houseen...oltiin aiemmin käyty...mutta pienoinen pettymys oli. Omat entrecotepihvit on kyllä maukkaampia.
Onkohan sitä tullut ronkeliksi.

Nukkumaan mentiin hyvissä ajoin. Piti konstaapeli Lewis (Morsen seuraaja) katsoa televisiosta vaan nukahdin kesken.
Aamiaisella tuumailtiin taas päivän ohjelmaa. Piti mennä johonkin (Heinänkehrääjän neuvomaan) käsityöliikkeeseen vaan sekin jäi tuumailun asteelle. Talsittiin Rotermannikeskuksen kautta Vanhaan kaupunkiin. Raatihuoneen torin aurinkoisella puolella oli terassit täynnänsä kevätilmasta nauttijoita...evään syöjiä ja juojia.
Muutama keskiaikaisiin asuihin pukeutunut sisäänheittäjä yritti pyydystää syömään...lounasaikaan...vaan kukapa sitä vielä silloin jaksaisi mitään...aamiaisen jälkeen.
Maias Mockia (ainakin Tallinnan vanhin kahvila...ei käytä lisäaineita ja leipomukset tehdään kunnon kermalla ja voilla) kävin näyttämässä sisarelle ja miehelleen. Ei kuitenkaan jaksettu edes kahvia.
Siellä on niin ihanat kaalipiirakat. Napoleoneitten tekemisen ovat lopettaneet. Harmi.
Joka Tallinnan reissulla olemme käyneet kaakaolla portilta lähtevän kadun oikealla puolella, vinttikerroksessa..Sitäkään paikkaa ei enää ollut...oli vaan ilmoitus, että "hyyrylle annetaan"...Lama taitaa rassata sielläkin.
Autot kuitenkin järestään meikäläisiä hulppeempia.
Jatkettiin maleksimista. Krookuksia kuvasin Vanhan kaupungin portin ulkopuolella...

Kaakaot nautiskeltiin Virukeskuksen kahviossa...ja kermavaahto pinnalla oli hapanta. Enkä jaksanut edes valittaa...syödäänhän sitä piimääkin.
Kimpsut ja kampsut napattiin hotellilta ja aloitettiin rantaan talsiminen. Sadamarketilla pysähdyttiin maistiaisille...juustoja...Myyjä mainosti suureen ääneen, että vain 8% rasvaa...johon sanoin että en huoli...tahtoo kunnon juustoa.
Viidentoista minuutin parkissa (terassi sadamarketin edessä) istuskeltiin auringossa aikamme ja jatkettiin laivaan.
Kahden hengen hytit ovat minimaalisia, mutta tavarat saa niihin mukavasti ja voi jalkoja lepuutella. Miksiköhän sitä aina hakee lepuutuspaikkoja...ikinuoret???
Seisovaa pöytää tuumailimme ja sinne sitten ajauduimme...ilman sen kummempaa nälkää. Tällä omalla ruokavaliollani on kyllä mahalaukku kutistunut. Ei ollenkaan entiseen malliin käy mättäminen. Ja alkupaloja lautaselle kun keräsin, loppupeleissä söin vaan mädin, smetanan ja sipulin. Graavilohen kuuluisi olla raikasta vaan tämänkertainen maistui ummehtuneelta. En syönyt.
Pääruokaa otin ohuen lammasviipaleen, pikkukikkareen kananrintaa, kaksi pientä lammasmakkaraa (tulista), kaksi lohkoperunan palaa ja pienen riistamurekepihvin sekä tulista tsilikastiketta.
Jälkiruuaksi muutaman ohuen juustonsiprun, pyöreän suolakeksin ja lasin punaviiniä.

Aikamiespoika oli rannassa vastassa ja kotiuduttiin taas hyvin sujuvasti...ilman mitään ruuhkaa. Ihanaa oli päästä omaan sänkyyn nukkumaan.
Eilisen päivän pesin pyykkiä, mankeloin (Miehen avustuksella) ja vaan löhöilin.

Nyt on Miehen pääsiäisloma ohi, aamulla piti jo töihin ja arkea tässä funtsailen...
Elukka pitäisi ulos...aurinko paistaa...ja ompeluksia on kesken...uusiakin pitäisi..mustista farkkukankaista valkoisiin ja pellavan värisiin...yöpaitojakin on vielä leikattuna. Ja jo parin viikon päästä on walpuri, kuuden? viikon päästä Turkki.

Ylösnousemusaamuun

Päivän sana: Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
Room. 5:8-9 (KR33/38)

Tässä Jumala puhuu oikeasta asemasta Hänen edessään....vanhurskautumisesta...Sehän on lakitermi...Oikea asema Jumalan edessä saadaan uskomalla Jeesuksen ristin kuolemaan ja ylösnousemukseen... Pelastumme silloin ns. vihasta, eli "Vihan ajasta", josta raamattu puhuu "Jaakobin ahdistuksena".

Riemullista ylösnousemusjuhlaa kaikille...

Huomenna kun olemme Tallinnassa, niin toivotukset tänään.

Hän on totisesti ylösnoussut.

......................................................

Eilen illalla oltiin kuuntelemassa Jacki Pullingeria, "Lohikäärmeenajon kirjoittajaa". Jo aikoinaan ihmettelin naisihmistä, joka Hong Kongiin meni pari kuukautta uskoontulonsa jälkeen tekemään työtä ns. Wall cityyn, jossa kaikki pahamaineisimmat rikolliset huumeineen elelivät. Wall cityä ei enää ole, mutta kolmisen sataa huumeista eroon päässyttä asustelee Jackin perustamassa keskuksessa. Siinä sitä on pienellä naisella projektia. Ilman Jumalan voimaa ja kutsua "mission impossible".

.....................................

Lammaspaisti oli yön uunissa...Tuoksutteli sieltä yrttiaromejaan.

Aamulla kuudelta nappasin virrat pois päältä.

Mies lähti Amerikan Car Show:hun aikamiespojan ja poikiensa kanssa. Kokkailen päivän.

Pyykkiäkin on omia aikojaan kertynyt likapyykkikorit täyteen ja puhtaita pyyheliinoja ei ole kaapissa. Kaikki on läjässä koreissa...Mies ei ole viikannut.

...............................................................

Harakan parisuhdekyselyn kopsaa tähän...Heinänkehrääjältä...hauskan.

Harakan haaste: parisuhdekysely

Miten kauan tunsitte toisenne, ennen kuin aloititte seurustelun:

- Ei tunnettu. Tavattiin silloisen mieheni sisaren luona ja rakastuttiin...hui kauhistus! Oksat pois ranskanpullasta -rakkaus!

Kuka pyysi ketä ulos:

-No entinen ja nykyinen ovat serkuksia ja tavattiin ulos pyytämättä...yliopistolla sitten jatkossa päivittäin.

Kuinka vanhoja olette:

-Itte 64, Mies täyttää kohta 63.

Kumman sisaruksia näette enemmän:

-Minun, niitä kun on enemmän ja pohjois-karjalaiset ovat sukurakkaampia.

Onko teillä yhteisiä lapsia:

-Jepulis, neljä, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa...ja lapsenlapsia kolme (ei yhteistä) ja viisi yhteistä.

Entä lemmikkejä:

-Se mikään lemmikki...elukka vaan....japanin chin...(Heinänkehrääjätär sanoo puudeliksi)

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana:

-Muualle kuin lomalle (esim. elokuviin) yhdessä lähteminen.

Kävittekö samaa koulua:

-Eipäs käyty...toinen Porissa, toinen Helsingin Käpylässä.

Oletteko kotoisin samasta kylästä:

-Eipäs ollakaan.

Kumpi on älykkäämpi:

-Matemaatikkomies, itte olen nokkelampi ja luovampi.

Kumpi on herkempi:

-Mies.

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona:

-Matkailuautolla reissatessa...sanamukaisesti ulkona....ja Turkissa...kaksi viikkoa vuodessa putkeen.

Mikä on kaukaisin paikka, minne olette yhdessä matkustaneet:

-Taitaa olla Singapore.

Kummalla on hullummat eksät:

-Minullalla, Miehellä ei eksiä.

Kummalla on pahempi temperamentti.

-Minulla, joskus on kaktukset lennelleet... ja piimää kaadettu toisen päälle...Miehellä ei ole (ainakaan pahaa) temperamenttia...viilipyttytyyppi.

Kumpim laittaa ruuan:

-Aina minä...

Kumpi on sosiaalisempi:

-Minä...Mies ei ole sosiaalinen.

Kumpi on siisteysintoilija:

-Ei kumpikaan..Mies siivoaa.

Kumpi on itsepäisempi.

-Jaa-a. Jos mies jotain sanoo niin siinä pysyy...silloin harvoin kun sanoo.

Kumpi vie suuremman osan sängystä:

-Fiftyfity.

Missä ensimmäiset treffinne olivat:

-Taisi olla Porthanian aulassa???

Kummalla on suurempi perhe:

-Minulla.

Saatko usei kukkia:

-En...ja jos saan, niin kysyn, että kuka antoi?

Kumpi on mustasukkaisempi:

-Minä...Mies ei liene.

Kuinka kauan kesti, ennekuin suhteesta tuli vakava:

-Se oli heti tärisyttävän vakava...ja kielletty.

Kumpi syö enemmän:

-Ei kumpikaan...syödään vähän ja täyttä tavaraa.

Kumpi pesee pyykit:

-Yleensä ja enimmäkseen minä...Mies viikkaa...ja auttaa mankeloinnissa.

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa:

-Ammattilaismies...itte aika surkea...

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä:

-Pikkukeikkaa Mies, reissussa puoliksi.

(Opetin muuten aikoinaan Mieheni ajamaan).

Pitkäperjantai

Päivän sana: Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Jes. 53:4-5 (KR33/38)

Pitkänperjantain tervehdys...hiljaisuuden jälkeen.
Jesajan teksti tälle päivälle on meidän elämänperustamme.
Jeesus tuli, että me löytäisimme tien Jumalan luo....kuoli ristillä, kantoi sairautemme (kuka voi sitä ymmärtää?), kärsi kuolemanrangaistuksen meidän syntiemme tähden.
Tässä ajassa ei liiemmin synnistä puhuta. Kaikkea pitää ymmärtää ja kaikki hyväksyä. Mutta kuitenkin jo erossa Jumalasta eläminen on synti...se synti, josta tarvitsee pelastua. Tulisi pyrkiä rauhaan Jumalan kanssa.
Laulelin aamulla virttä, "Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen...Mun särkyy sydämeni kun tuskaas muistelen. Sua taivaan kunnialla, ylhäällä palveltiin, nyt orjantappuralla pääs pyhä kruunattiin."
Enemmän särkyneitä sydämiä tarvittaisiin tähän aikaan....Jumalan parannettaviksi.

......................................................
Keittiössä porisee kasvisliemi huomista sienikeittoa varten. Normaalisti teen luuliemeen vaan syömään tuleva pikkuminiä on kasvissyöjä. Kuivatuista suppilovahveroista teen, kermalla ja mustalla koskenlaskijalla suurustan, mintulla kruunaan. .
Sienien vastaavuuden jouduin taas tsekkaamaan, kun ei muista....eli 50g kuivattuja sieniä vastaa 500g tuoreita eli yhtä litraa perattuja sieniä.
Lampaan paistille laitoin marinadin. (Ohje "Kaski ikkunaa", tomaattikeiton jälkeen), pääsee yöksi uuniin rautapataan...silavoituna.
Veneperunoita teen, rosamundat pitkittäin lohkoiksi, pussiin riisinlesekookos (Riko) öljyä, paprikajauhoa ja yrttejä...rakuna on perunoille oivallinen mauste. Rumpsutan pussissa, annan olla hetken ja uunipannulle pariinsataan kypsymään. Suolaan valmiina. Lammaspaistin liemestä teen kastikkeen, lisään lusikallisen pikakahvia.
Kasviksia voisulassa ja pikkuminiälle "Pappi pyörtyi" ...turkkilainen mezee.
Oliiviöljyä pannuun, iso sipuli pitikittäin viipaleiksi, muutama valkosipulin murskattu kynsi, tsilihiutaleita...kuullottumaan. Lisätään muutama iso tomaatti paloina ja annetaan muhia. Kuutioidaan munakoiso ja lisätään pannuun...käännellään hetken aikaa ja laitetaan tilkka vettä. Annetaan kannen alla kypsyä hiljalleen. Vatiin tarjolle ja päälle vielä oliiviöljyä (kuuluu uida öljyssä) ja persiljasilppua.
Kananmunan puolikkaita laitan myös, keltuaiset irrottelen ja sekotan majoneesin kanssa, vähän mustapippuria ja ripaus sitruunaa ja takaisin munanpuolikkaisiin.
Rinsessa tekee täytekakun jälkiruuaksi, kun pikkuminiä juuri täytti vuosia.
Syömään tulijoita on huomenissa neljä aikuista ja mumman rakkaat piiperot, Ukkopoika ja Taimirinsessa.
Pääsiäisateria kun meillä syödään nyt lauantaina, sunnuntai aamuna lähdemme sisareni ja miehensä kanssa hotellimatkalle Tallinnaan...kevättä haistelemaan.
Lopulle perhettä uusitaan samankaltaiset ruuat joskus loppukevään kuluessa..ennen Turkkiin lähtöä..
Sakki on niin iso, että kerralla ruokkimiseen tarvitaan jo pientä tilaihmettä...kaksikymmentä meidän lisäksi.

Ompelukoneella olen tiiviisti istunut ja ahkeroinut. Niskat jumissa, lievästi päänsärkyisenä. Fysioterapeutille sain viidentoista kerran lähetteen jumin irrottamiseen. Kerran jo kävin, ensi viikolla seuraava kerta.

Pääsiäiskukko "munii" tänä vuonna minulle matalarunkoisen polkupyörän. Annoin Helkaman Terässiiven Fiskarin tyttärelle. Välillä oikea lonkka kieltäytyy tottelemasta ja pyörälle nousu osoittauu hankalaksi...ikääntymistä....valitettavasti. Ja vasemmaltahan pyörälle ei tietenkään voi nousta.
Elukka pääsee pyörän etukorissa taipaleelle ja kauppareissut taittuvat rattoisasti...ilman matkailuautoa...

Siunattua pääsiäisen aikaa kaikille ystäville.