Ennusteen mukaan tähänastisista lämpimin päivä oli tulossa.
Taivas huikaisevan sininen.
Vuoren huipulla roikkui muutama poutapilvi.
Rannalla ihan uimapukusilleen sonnustauduin.
Mies kaikki vermeet päällä ja lippalakki päässä viereisessä punkassa.
Varjossa, tuolin alla, oli +19 astetta, auringon puolella +32.
Vajaa kolme tuntia köllöttelimme aloillamme.
Tuulen puuskat vilua tuppasivat puskemaan.
Maalaistorille suuntasimme.
Kymmenen liiran seteli (nelisen euroa) ostoksia tehdessä on jo niin iso, että mummot joutuvat naapurista hakemaan vaihtorahaa.
Tuoretta, juuri "kehrättyä" halvaa ostin.
Se on ollut herkkuni jo vuodesta 1952.
Kattilassa muhii torin saaliista tehty pata:
Silputtua keräkaalia, sipulia, valkosipulia, erilaisia tsilejä ja paprikoita, tomaattia, selleriä, lehtipersiljaa, oliiviöljyn ja maalaisvoin sekotuksessa ynnä lorauksessa valkoviiniä.
Tuoksu ainakin on taivaallinen.
Uunissa puolestaan kanankoivet paikallisesti maustettuna lisäävät nälkää sulotuoksuillaan.
Näillä eväillä tulisi kotosuomessa kalliimmaksi.
Tarveaineet siellä kun maksavat moninkertaisesti.
Huomenissa suuntaamme uudelleen rannalle.
Kiitän Herra tästä arjesta, jota vuosikymmeniä haaveissani odotin.
Tässä se on nyt, arjen onni.
Kun vieä pysyisi mielessä.
.................................................
|
Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta
joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Matt. 23:11-12 (KR33/38)
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti