Välimerellisissä

Täällä kukkii...
Tulppaaneita täytyy käydä kuvaamassa.

Puolitoista viikkoa vierähtänyt.
Yksi auringonotto päivä oikein rantatuoleissa.
Ostimme neljäntoista päivän lipun...aina ruksataan päivittäin.
Alennusta saimme liki puolet.

Kävelemme päivittäin kolmesta seitsemään kilometriin.
Portaat neljänteen kerrokseen yksi-kolme kertaa päivässä.
Ja paino liikunnan lisääntyessä....myös lisääntyy.
Kerrostalojen pihoilla taapertelee kanoja ja kukkoja...

Herkullista ruokaa teen täälläkin.
Maalaistorin tuoreet kasvikset...ja mansikat maksavat muro-osan kotimaisista.

Sunnuntaina olimme norjalaisessa merimieskirkossa Alanyan suomalisten kotikirkon  menoissa.
Kävelimme kotiin, n. 4km.

Eilen ostimme sänkyyn tuplatäkin ja lakanasetin...on ollut vilutusta öisin...tuplahöyhentäkkiin tottuneilla.
Illalla oli hyvä köllähtää nukkumaan.
Tarkeni.



Alanya on keväinen...puut ja kukat kukkivat, meri turkoosina läikehtii.
Eläkeläisiä pohjoiseuroopasta käveleksii hiljaksiin kaduilla ja istuskelee katukahviloissa.
Oma meno on liiankin vauhdikasta...Miehen mukaan.
Suomalaisia talvehtijoita on viitisensataa...

Kreppejä pitäisi paistaa.
Mansikoita ostin eilen...ja kermavaahtoakin jo osaan tehdä täkäläisestä vispikermasta...sauvasekottimella.

Elämä lupsakkaana ja ilman kiirettä soljuu.
Iltapäisin istumme parvekeauringossa...yli kolmenkymmenen asteen lämmössä...

.......................................................

Päivän Sana

Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta. 1. Kor. 10:24 (KR33/38) Onpa siinä kakkua kerrakseen...nieltäväksi...