Lokaakuussa 2011 lähdimme Alanyaan.
Asunto löytyi ihmeen kaupalla...tuli ihan puun takaa.
Johdatuksen makua.
Lentoliput kourassa, avain taskussa laukkuinemme matkustimme tuntemattomaan.
Asunnosta emme olleeet nähneet edes yhtään kuvaa.
Emme liioin vuokranantajia.

Perillä odotti taksi kyltin kanssa: Rita Haevlander
Olihan se nimi sinnepäin.
Lämpötila oli +27 astetta!
 Taksi ajaa hurruutteli kaunista rantatietä kahdessa tunnissa
satakolmekymmentä kilometriä....suoraan asunnon ovelle.
Vuokranantaja oli sen tilannut, tutun kuskin.


Asunto oli uuden karhea, kaksi makuuhuonetta, olohuonekeittiö (tiski- ja pyykkikone), kylpyhuoneessa poreallas...kaksi parveketta.
Keskustan asunto, vuoret näkyvät toiselta parvekkeelta.
Rantaan vajaa kilometri.

Siellä vietimme kuukauden.
Rannalla loikoillen, toreilla ostoksilla (ihanaa maalaisvoita!), ruokaa tehden.
Vain kahdesti kävimme syömässä.
Kävelimme noin kahdeksankymmentä kilometriä sen kuukauden aikana.

Äiti sairastui ja jouduimme lähtemään kotiin suunniteltua aikaisemmin.
Kotiin oli mukava tulla ja päästä rutistamaan kaikkia suloisia lastenlapsia.

Joulut on juhlittu.
Vuosi on vaihtunut.
Lentoliput ostettu.
Uusi vuokrasopimus tehty.

Pakkasia pakoon...josko siellä alkaisi kevät tulla.
Lastenlapsille lupasin lähteä kesää hakemaan.
Sen kanssa sitten tulemme takaisin...mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan...ja äiti pysyy terveenä.
Takaisin Alanyaan.