perjantai 8. lokakuuta 2010

Loisto tuo viimeinen


"Syksyn lehdet nuo
vielä hehkuu
on loiste tuo
viimeinen"

Tänään lenkillä elukan kanssa haistelin ja ihastelin syksyn viime?hehkua...
Kun aurinko piiloutui pilviverhoon, ruska hohteli omaa valoaan.
Melkein kuin okalinnut..
Nehän ennen kuolemaansa lentävät terävään okaan lävistäen rintansa ja laulavat kauneimman laulunsa.
Haavat hehkuvat keltaisina...lehdet väräjävät tuulessa, tempautuvat villiin tanssiin...kohti maan kamaraa.
Kuinka kaihoisalta kaikki nyt näyttääkään...kuoleman aavistuksessaan.
Kohta loistavan väriset maahan pudonneet lehdet muuttuvat ruskeaksi massaksi...lunta odottamaan.

Joko ensi viikolla?
Ukkopoika oli riemuissaan, kun kerroin, että lunta luvassa.
Lapsena käärmetalossa riemu oli rajaton, kun ensimmäiset lumihiutaleet leijuivat maahan.
Kelkat piti hakea ja mäkeen yrittää...vaikka asfaltti kuulteli hennon lumivaipan alta.
Nyt tulee vaan kaikki talven pakolliset mieleen...
Renkaitten vaihdot, matkailuauton vesien tyhjennykset, syyshuollot.

Mielenkiinnolla seuraan rasvakeskustelua.
Uusimmat tutkimukset kauttalinjan puoltavat eläinrasvojen käyttöä ja se viime vuotinen ruotsalainen maajussitutkimus http://www.mdpi.com/1660-4601/6/10/2626/pdf jossa kaksitoista vuotta seurattiin miesten elintapoja, rasvan käyttöä, kalan, vihannesten, hedelmien syöntiä, liikuntaa...yksiselitteisesti osoitti
maitorasvoja käyttäneet terveemmiksi, hoikemmiksi.
Muilla seikoilla ei ollut mitään tilastollista näyttöä.
Samoin AAAS:n uusin julkaisu amerikoissa....http://www.eurekalert.org/pub_releases/ ... 100110.php


THL:n tuhannet tutkimukset kasvirasvojen hyödyistä kutistuivat viiteentoista, joissa yhdessäkään ei voitu osoittaa etsittyä hyötyä!
 http://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/2010/10/04/thl-tuhannet-tutkimukset-kutistuivat-15-tutkimukseen/
Kuka haluaa syödä margariinia, kun samasta aineesta valmistetaan polttoaineet, muovit ja kevytlevitteet?

Viikonloppu alkamassa.
Ukkopoika ja Taimirinsessa tulevat huomenna yökylään.
Saunomaan...ja pitsalle.
Päätimme tilata pitsat tällä kertaa...jotain vaihtelua elämään.
Uudet petivaatteet ostin lasten retkisänkyyn ja sohvasänkyyn...jottas uni maittaisi.

Ompeluhommia en ole juurikaan jaksanut.
Joku kumma syysapatia on iskenyt...sinne valoon olisin voinut jäädä, Kreetalle!

Vuosia olen haaveillut muutosta etelään, kunhan Mies eläköityy.
Ensi vuonna, ennen kesää, eläkeaikansa koittaa...vaan miten käy haaveen.
Kukaan ei aikanaan kertonut, että lastenlapset valloittavat sydämen niin kokonaan, että etelän lämpö voikin jäädä toiselle sijalle.
Onko parisuhde niin tyydyttävä, rakkaudesta huolimatta, että vieraaseen ympäristöön ympättynä kantaa?
Jumalan suunnitelma?
Kun ei malttaisi odottaa...miksei Hän sitä eteen leväytä ja näytä...heti.
Viktor Klimenko aikanaan pyysi kärsivällisyyden armolahjaa...mutta että HETI!
............................................

Päivän Sana:
Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
Ps. 42:2-3 (KR33/38 )
...................................................

Miten sitä osaa elää tässä ja nyt?
Kun aika menee iteksiään...sitä ei saa seisautettua...se ei alistu alamaiseksi.
Lapset kasvavat, saavat meidät kiinni...ja menevät ohi.
Siinä vaan elämän syrjässä ajan kupeessa räpeltää.
Mummamaisia miettien.
Posted by Picasa

3 kommenttia:

  1. Sellasia ne lapsenlapset on, ei niitä voi jättää vapaaehtoisesti tänne ja muuttaa ite jonnekin kauas... <3

    VastaaPoista
  2. Voin kuvitella tuon halun lähtä sinne Kreetalle pysyvästi!
    Toki tämä vuosi on ollut kyllä ihan mieletön täällä Suomessakin: oikea talvi, oikea kesä ja nyt justiin oikean näköinen syksy. Mäkin olen ottanut kasapäin kuvia todisteeksi, niitä katselemalla muistaa, ettei aina ole asiat huonosti ja jaksaa pitkään!

    VastaaPoista
  3. Kitosta kommentista...joskus tuntuu että bittiavaruuteen huutelee omiansa...ei edes kaiku vastaa!

    Kyllä ne lastenlapset roikkuu sydämen syrjässä kiinni niin napakasti, että tuntuu sydänlaajennukselta!

    VastaaPoista