Ensilumi

Keittiön ikkunasta nyt näyttää tämmöiseltä...ja kamerankin heijastus siinä kummittelee.
Viime vuonna oli 18.10. samanlainen tilanne.
Lehti puussa ja maassa ensimmäinen talven yritys.

Eilen illalla myräkkä, tosin kesyn puoleinen, alkoi.
Illalla Miinan pissityslenkillä parin sentin lumivaipalla talsimme.
Koira ihan innoissaan poukkoili sinne tänne ja yritti lumet ahmia kitaansa.

Yöllä olin hereillä tovin ja ihmetteli Miehen aamuista neljänkymmenen kilometrin työmatkaa kesärenkailla.
Viimassa ja liukkailla tien pinnoilla.
Siinä aloin mietiskellä psalmia 91.

 Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
 se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".
....
 Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
 et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
 Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -
 Sillä:
 "Sinä, Herra, olet minun turvani".
 - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
 Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
 Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
 He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
 Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -
 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
 Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
 Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

Niinpä usein vetoan Sanaan...itselle mahdottomissa, suojelusta kaipaavissa asioissa.
Kuinka turvallista onkaan jättää puoliso, lapset ja lapsenlapset ja oma äiti näitten lupausten varaan...ja luottaa ikiaikojen Jumalaan.
Joka on antanut enkeleilleen  käskyn varjella meitä kaikilla teillämme...ja kantaa käsillänsä.
Enkelit kun ovat ne "väkevät sankarit, jotka Jumalan käskyn täyttävät...kun kuulevat hänen sanansa äänen."

Aamulla oli autojen ikkunat jäässä, tuiskutus lakannut...ja vielä voimaton lumivaippa ohentunut asfaltilla.
Puistossa nurmikoilla tosin lunta.
Kauppaan aioin, mutta matkailuauton ikkunoita en jaksanut ruveta raappimaan...olkoon.
Vielä ne sulavat, ikkunat.
Ensi viikolla jo lähemmäs kymmenen lämpöastetta...ennustusten mukaan.

Inspiraation poikanenkin pääsi iskemään ja ompelukonehommiin ryhdyn.
Kahvinruskea housupuku on mileti valmis...napitkin jo jakkuun löysin.
Muutama tunika on leikattuna.
Jotain pitäisi kirjoakin tunikoitten etumukseen.

Viikonlopun viettoon, haisukynttilöin, laskeudumme.
Rauhaisaan.
Siunattua viikonloppua kaikille.