Syksyn tullen...

Tänään tortstaina aamulenkillä (tai reppulenkillä, elukka kun taas peesasi puolet viidestä kilometristä), harmittelin kännyn muistin täyttymistä. En saanut kuvattua upeita angervon lehtiä kimaltavine vesipisaroineen...kamera kun omatoimisesti taas jäi kotiin.

---

Pikkuhuopalahdesta, viides lokakuuta nelisen vuotta sitten (arkistoistani) löytyi lupiini pisaroineen. Yöllä oli ollut pikkupakkanen ja aamuauringossa pisarat kimaltelivat paremmankin timantin lailla.

Kyllä Jumala on luonut meille paljon ihasteltavaa...semmoista niin jokapäiväistä, ettei edes aina huomaa.

---

Illalla menen kynttiläkutsuille...

Haisukynttilät jo ovat innolla tulossa koti-iltoihin...valoa ja lempeää lemuaan jakamaan. Tykkään.

Muutamia vaatekertoja otan mukaan...jos vaikka joku ostaisi pois liikoja kaapista seisomasta. Tulee tehtyä yli tarpeen...ja jokunen keskeneräinenkin lähtee mukaan.

Ulkona on puuskittaista, ikkunaa pieksevää sadetta. Puista irronneita lehtiä huiskii villisti ympäriinsä. Ulos tekisi mieli....koiran ilmaan...vaan en kerkiä nyt.

---

Tipon koivet katkoin polvesta, maustoin yrteillä, sitruunalla ja curryllä. Vuokan pohjalle tällään potun lohkoja. Uuniin laitan pariksi tunniksi 150 asteeseen...

Tulee herkullinen ateria kerralla.

Nykysellään syön keskimäärin 100g rasvaa, 40g hiilihydraatteja ja saman verran proteiinia päivittäin...Niponipo.

Parina päivänä tosin iski lakritsin himo ja tietenkin unohdin, mitä hiilihydraattiliika saa aikasikseen. Sormien niveliä särkee...turvottaa.

Takaisin ruotuun.

...........................

Päivän Sana:

Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
Matt. 6:7 (KR33/38)...