Huikaisevan kirkas sunnuntaipäivä.
Keltaiset, maahan pudonneet koivunlehdet esittävät hurjaa tuulen tanssia... ympäri, ympäri, ylös ja alas.
Villisti, kuin kuoleman aavistaen.
Nukuttiin puoleen päivään, nautittiin brunssia ja vaan ollaan.
Kiitollisin mielin, kotona, rauhassa.
Uunioskari muhii savipadassa, olutliemessä, kupeellaan valkosipulinkynsiä ja suppilovahveroita.
Tuoksu hiipi uunista, leijuu kutsuvana.
Kaalia laitan hellalle sipulin kanssa hautumaan. Potut keitän ehtoolla, puolukkasurvosta pöytään.
Lounasta ei sunnuntaisin, tai paljon muulloinkaan, meillä nautita. Kaksi ateriaa päivässä tuntuu olevan hyvä, kunhan pitää riittävästä rasvasta huolen.
Jos lounasta, niin pelkkä kermakahvi tai kermaan ja veteen tehty kaakao.
Semmoinen 30g rasvaa ateriakerralla, vähin hiilihydraatein, tuntuu pitävän nälän poissa.
Tuntuu, kuin eläisi jatkoajalla, kun sai asuntoasian selväksi.
Pääsen keskittymään vielä ompelutöihin ja joulutaulujen tekoon.
Puukehyksiä pitää jostain edullisesti löytää.
Valkaisematonta pellavaa pitäisi pakka saada....siihen saa niin upeita kirjontatöitä koneella tehtyä.
Tyttäret ja miniä ovat lasten kanssa Jokelassa, Rinsessalla, kun pojilla oli luolamiesilta....Jalmarin jokavuotinen traditio.
Veljet ja sisaren mies, serkut ja kaverit saunovat ja herkuttelevat yhdessä...
Äiti oli unohtanut iltalääkkeet...eikä siis nukkunut enää kahden jälkeen...ja kipuja aamusta, joutui ottamaan ylimääräisen morfiinin.. Yleensäkin aamut ovat vaikeita, kun yön on pitkällään ollut...helposti ahdistaa ja hengästyttää.
Eilen kävin katsomassa ja Juniori oli paraikaa mummolla myös.
Huomenna menen ruuan tekoon.
Mutta tänään elän tätä päivää...rennosti oleillen.
........................................................
Päivän Sana:
Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
Sananl. 12:18 (KR33/38)
Niinpä...
Sanottuja sanoja ei saa takaisin...ja viisaat, lohduttavat sanat kannustavat....ovat lääke...kirvelevälle sielulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti