Viime viikko on ollut hurjaa taistelua...pään sisällä.
Asuntomme on ollut yli vuoden myynnissä ja viime viikolla ilmoitin, että myynti lopetetaan toistaiseksi....jonka jälkeen välittäjä kysyi, voiko vielä yhden katsojan tuoda toistamiseen.
Kaupat sovittiin....muttamutta.
Äiti Jokelassa, 86v., kolme keuhkokuumetta hiljan sairastanut ja vielä toipilas, olisi jäänyt liian yksin tai oman tyttäreni, Rinsessan, kontolle.
Äiti, laatikkojen haku, pakkaaminen, karsiminen, kellarinpurku, autot muuttoon, kantaminen täällä ja siellä jossain....muutto tuntemattomaan...purku.....ja äiti.
Ja normaalit päivittäiset elämän rutiinit!!!
Liikaa yhdelle pienelle ihmiselle tällä haavaa.
Mies vielä jatkaa työssä pari vuotta, jonka jälkeen on tarkoitus muuttaa sinne ihanaan Raaseporiin.
Pikkuhiljaa voidaan hirsitalon päätyä remontoida ja jättää vuokrallemuuttamisvaihe väliin.
Eilen käytiin Karjaalla katsomassa vuokra-asunoa, jonka olisimme saaneet....
Yöllä valvoin ja tuli tunne, että ei.
Oma asunto olisi pitänyt olla tyhjä lokakuun puoliväliin mennessä.
Millä me olisimme siitä selvinneet???
Ja Tuusulassa kävin katsomassa vapautuvaa kaksiota, kunnan, jonka jälkeen tuli tosi paha mieli.
Seitsemänkymmentä luvun alkuperäiskuntoinen, pahan hajuinen ja ruma.
Aamulla sitten, ehtoollista nautittuamme, teimme Miehen kanssa sopimuksen kaupan perumisesta (olisi ollut ensi tiistaina).
Mahdollisia sanktioseuraamuksia, mutta tilanteen saa näin rauhoittumaan... vielä pariksi vuodeksi?
Tehtiinkö tyhmä päätös.
Ainakin on rauha sydämessä.
Ja rukoilin, että ostotarjouksen tehnyt pariskunta löytäisi vielä paremman...
......................................
Piilossa vielä....uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen....koivun takana, kuten sauna...........
Vakaana uskollisesti odottaa.
...........................
Päivän Sana:
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
1. Joh. 4:9-10 (KR33/38)
Ehkäpä Jumala rakkaudessaan taas kerran meitä armahtaa.
Turvallista on tietää, missä on oikea rakkaus....siinä, että Hän on jo ensin rakastanut meitä.