Kaipuuta

Viime kesältä Turkista illallispöydän koristeita.
Joka päivä ne koristeli taidokkailla veistoksilla noutopöydät....liljoja kesäkurpitsoista ja munakoisoista, käpyjä meloneista...etc.
..............................
Sanna-Maria Salmi-Robertson Kyllä tää harmaus on mahtavaa! Nauttii sitten keväästä enemmän kun on valoisaa. Ei tarvitse liukastella, aurata teitä tai kärvistellä suola/kenkäongelmien kanssa!-Mä todella yritän hei

Tämä kommenti face bookissa pukkasi liikkeelle kaihon...ja ajatukset kirkkauteen, välimerelliseen kesään...
Pimeän keskellä kesän huikaiseva kirkkaus tänään väikkyy mielen taka-alalla---tunkee tajuntaan ja kaipuuta herättelee....
Turkoosia merta, herkullisia ruokia...all inclusive matkaa...Irtiottoa ja vain oleilua, mitään suorittamatta. .
Vaikka Suomessa onkin valoisaa yötä myöten, sellaista kirkkautta ei ole.

Mahtanee taivas ajallansa hämmästyttää, kun maallinen kirkkaus on sen rinnalla varjo vain!


Rinsessa hukkasi perjantaina silmälasinsa...
Siinäpä rukoiltiin ja muistuteltiin, ettei vanhurskaan tavara joudu hukkaan.
Kaikki paikat tutki...jääkaapin, tiskikoneen, lelulaatikot, pyykkikorit, kenkänurkan ja polun varret reitiltänsä.

Tänään lasit löytyivät....Ukon saappaasta.
Oli kotiin työtäessään tuplarattaita laittanut Ukon saappaat kassiin ja sateenpärskeiset rillit lykännyt myös kassiin...saappaaseen, jottei säry.
Nyt löytyi...meinasi jo itku tulla.
Oli vaan juolahtanut mieleen kuva, että rillit pilkistävät saappaasta...varsinainen visionääri.
Kiitos Herralle.

Veljenpoika tahtoi elukan hoitoon...soitti, jotta saisiko hakea.
Pakkasin elukalle kassin kuin lapselle...pyyheliina, evästä, ruoka- ja vesikippo, kampa ja harja, nukkumakoppa...kurahaalari.
Taas järjestyi asia kyselemättä...täydellisen Isän hoivissa.
Tiistaina kun koittaa se odotettu Tallinnan joultori/hotellimatka, niin olisin joutunut kyselemään hoitoa.
Nyt se saa olla hellittävänä ensi torstaihin asti...

Huomen aamulla Norjasta palailee filmiporukoita.
Rovaniemeltä lähtevät tänään yöjunaan, autoineen.
Helsingistä tulevat brunssille ja sitten vävy jatkaa kotiin Raaseporiin talon lämmitykseen.
Ida jää Onnin ja Onervan kanssa mumman hoitoon.

Laahasin Onnille herkkuja kaupasta...ilmakuivattua salamia ja minisalameita.
On siinä pojalla herkut, mummaansa tullut.
Ostinpa kyllä maapähkinäsuklaapatukoitakin...jotain ihan kerrassaan turhaketta ja makeaa.

Luomuoskarin kielestä teen tillilihan tapaista soosia huomenna pottuvoin kaveriksi.
.....................................................
Päivän Sana:
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut."
Joh. 11:25 (KR33/38)

Job, kun oli menettänyt lapsensa, omaisuutensa, terveytensä...kaiken...ja kärsittyään katui, niin Jumala lupasi kaikkea hänelle kaksinverroin...
Taloja, karjaa...kaikkea...
Lapsia kuitenkin syntyi sama määrä, kuin oli ollutkin.
Sieltä jo näkee, etteivät syntyneet ihmiset kuolemassa haviä mihinkään...Elävä tai kuollut...yhtäkaikki iankaikkinen.
--------------------------------------------------------------------------------
Eivät ehtineetkään Rovaniemelle autojunaan.
Muoniossa ovat yötä hotellissa ja huomenillalla uusi yritys.
Pääasia, että ajavat rauhallisesti ja varjelus on matkassa.
Suunnitelmia vaan yksi pykälä eteenpäin.

Torstairuusut

Ystäväni Eirin eläköitymisjuhlista....ruusuja tänään, kun taivaan kansi hapuilee kirkkautta pilvien raoista...ja sankka sumu nousee paljaasta maasta...

Kun tiskikone pursuilee puhtaita, kaappiin paikoilleen pyrkiviä astioita. Haisukynttilä palaa korkeassa lasipikarissa keittiön pöydällä, kahden keltuaisen kermainen munakokkeli runsaassa voissa hyydytetty, kermakahvin kanssa, nautittu... Eiköhön tämäkin pimeä päivä tästä ponkaise käyntiin...

.

Jalat ovat väsyneet...eilen illalla särki jalkateriäkin kokopäiväinen tolpillaan olo.

Mitään ei tahdo tänään syntyä...ei edes suunnitelmia...että jotain tekisi.

Pääkin viettää luppopäivää...eikä astiatkaan jostain kumman syystä omatoimisesti siirry kaappeihin...

Illalla Mies viimeistään loppuunsuorittaa siirron...

.

Miten sitä jälkijunassa tulee hyviä ideoita?

Eilen kutsuille saapui vähälukuinen joukko...ja tarjoiluja oli runsaasti....katettuna marimekon mustakultaan (luulin, ettei pöytäliinaakaan ole vaan Veera kaivoi kaapista unohtuneen aarteen).

Kerrostalossa tässä rapussa on yhdeksän akallista huushollia...että miksikäs en lähtenyt ex temporee-kutsuja jakelemaan emännille...joilla olisi ollut todella lyhyt matka tulla???

Rinsessa sanoi, että eihän silleen tehdä...

Koska minusta on tullut tavanomainen?...apua.

Niin sitä ihminen kaavoittuu.

.

Tänään on eilistä ruokaa..ei sitäkään tarvitse ajatella.

Tiina ei ollut koskaan maistanut sydäntä vaan nytpä olin eilen laittanut oskarin grilliluiden sekaan...ja maistoi...sanoi, että aika mietoa...

Mielenkiinnolla seurasin, että pistääkö suuhunsa kohdan, josta selkeästi lähti pikkurillin paksuinen verisuonen alkupää! Ilmeenkään värähtämättä mutusteli...hyvä Tiina!

.

Tallinnan hotellimatkaliput tulivat eilen.

Se raatihuoneen aukion joulutori on niin viehättävä...lautakojuineen, vanhanaikaisine vaatetuksineen, kuumine siidereineen ja paahdettuine manteleineen....tuoksuineen...soittoineen...

.

Torin laidassa on useita ravintoloita, joissa saa virolaista jouluruokaa...ehdottomasti verimakkaraa...ja hapankaalia....puolukkahilloa.

.

Maiasmokkissa kuuluu myös käydä...

Tallinnan vanhin kahvila, jolla on oma leipomo ja lisäaineettomia, kunnolla kermalla ja voilla leivottuja herkkuja...kaalipiirakkaa...Napoleon leivosten teon ovat valitettavsti lopettaneet. Hinnatkin ovat edullisimmasta päästä....ja kahvila sisältä tyylikäs kattomaalauksineen ja tummine paneleineen....entisajan tunnelmineen.

...

Parvekkeelle täytyy ostaa pari isoa tuijaa...muuten talvi-istutukset ovat paikallaan...lyhdyt tuodaan pikkujouluksi kellarista.

Hiljalleen vietetään vaihtelavaista marraskuuta...väliin kylmää, väliin märkää...tänään sumua.

.

Ajattelin aamusella, jotta pitäisi olla paikka, josta saisi ostaa aikaa...lisää hyviä hetkiä..ja poismyydä matalapainepäiviä...

(Aikanaan olisin monen päivän yli hypännyt)!

Liekö kuitenkin hyvä tämä systeemi...ettei kaikkea saakaan itse hallita?

...................................

Päivän Sana:

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Hepr. 12:1-2 (KR33/38)

Siellä se istuu...meidän Herramme Jeesus...meistä huolehtien ja hymyillen taivaallista valoaan...tänne pimeään talvipäivään...hyväksyen.

Hämärtää jo ennen valkenemista

Ruusuja saviruukussa marmoripöydällä...ilman salamaa...
Pimeä kuva niin pimeään päivään!

Aamuseitsemältä herätys...kun Miehen piti ennenaikojaan töihin...
Miten voikin aamu tuntua näin pitkältä.
Pimeää...vetistä...
Sytyin hetimmiten haisukynttilän.
Ja päivä alkaa pimetä jo ennen valkenemistaan.

Eilen ahkeroitsin...tavallisuudesta poiketen, enempi kokkaushommia....tänään kun on kynttilä/Oriflamekutsut.

Netistä näin hassun kakunohjeen....iralntilaisen Guinness-suklaakakun: (kalja-suklaakakku)
2.5 desiä guinnesin tummaa olutta ja 200g voita kattilaan...ja kun voi on sulanut, lisätään 2.5dl tummaa kaakaojauhetta ja 4dl sokeria...
Sulatellaan sekoitellen tasaiseksi tummaksi töhnäksi.
Toisessa kipossa vatkataan kevyesti 1.25dl ransakankermaa ja kaksi munaa sekä 1rkl vaniljauutetta.
Kolmannessa kipossa sekotetaan 4dl vehnäjauhoja ja 2.5tl ruokasoodaa...toivottavasti meni oikein...ulkomuistista.
Sitten kaikki aineet yhdistetään ja pistetään irtopohjavuokaan uuniin 180 asteeseen 40-60 minuutiksi.

Kakku nousi mahtavaksi pulleroksi...ja jo uunissa vetäytyi vuokan reunojen tasolle..ja selkeesti vähän lätsähti uunista oton jälkeen keskeltä...miksi?
En kyllä mikään kakkuleipuri ole, mutta kaljakakku oli ihan must....
Meinasin lopun kaljan juoda...kunnes huomasin, että sillä voi kakun kostuttaa....
Kuorrutus tänään....tuorejuustoa 200g ja 2.5dl tomusokeria sekä desi kermaa vatkataan ja kipataan kakun päälle...ikäänkuin kaljan vaahdoksi.

Toinen ahkeroitseminen oli riisipuuron keitto...ja 2rkl vaniljasokeria kypsään puuroon.
Sitten parvekkeelle yön yli jäähtymään.
Tänään puuroon sekoitetaan puoli litraa vaahdottettua kermaa...runsaasti vaniljasokeria...koko homman pitää reilusti maistua vaniljalta.
(Meillä kotona sitä sanottiin riisilumeksi ja sitä syötiin uutena vuotena).
Lisäksi pakkasesta otin sulamaan mustikoita, mansikkasurvosta sekä puolukoita. Ne kiehautan kaupan mansikahillon kanssa ja paseeraan kuumaksi marjakastikkeeksi.

Luomuoskarin grilliluita maustoin ja pinosin savipottiin sydämien kanssa päiväksi tuoksuilemaan helpoksi ja maukkaaksi iltaruuaksi...pottuvoin kanssa...ja uunijuuresten.
Veeran, Ukon ja justiinsa kävelemään oppivan Taimin haen kolmelta tänne.
Sitä ennen lenkki ja kaupat ja loput hommat illaksi.
..................................................................

Päivän Sana:

Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.
Jes. 61:10 (KR33/38)

Tänään pitää kyllä tosissaan kehotella sielua riemuitsemaan...kun harmaa taivas madaltaa mielialaa...luonnostaan...

Ja antaa Jumalan pukea päälleni ne vanhurskauden vaatteet...

Onneksi ei itte käske laittaa...jäisi kyllä pukematta.

Korujakin on...kalevalan kodinsydäntä ja korvissa killukkeita...taiat katkottu Jeesuksen nimessä ja korut pyhitetty omaan käyttöön!

Sillisalaattia

Elsa siinä opettelee naisellisuuden elkeitä!...suloinen...
.........................................................

Tänään aamulla oli pikalähtö suunnitelmissa..
Veera tuli hakemaan Jumboon...ja Miehen kanssa samalla ovenavauksella häippästiin.

Ihanaisa joulujuttuja oli Jumbon Stockmannilla...semmosia kovin nostalgisia.
Palloja, joiden sisällä nestetttä...enkeli/lumiukko ja ravistamalla hiutaleet hiljalleen leijuvat alas...
Lasilintuja ja pienenpieniä seimihahmoja....upeita lasipalloja...oikein sydän syrjällään piti tiirustella...ja upeita kristallilaseja.
Miksi sitä aina akkaihminen jää haikailemaan kaiken kauniin perään.

Fazerillakin piti piipahtaa ja sacher/kinuskikakkupalat kahvin kanssa nautiskella vaikka jo aamiaisen olin syönyt....Eipähän enää lounasta kaipaa...ison vesituopillisen juon.

Kahdet strechsaappaat ostin..kun kerran sain kunnolla pohkeet pujotettua varsiin...hyvä minä. Mietin, että otanko mustat vai ruskeat ja Veera sanoi, jotta molemmat. Sittenpähän on...

Kotiin lähtiessä taivas oli huikaisevan sininen...kadut kiilsivät valossa.
Lenkille ajattelin hetimmiten lähteä.
Vaan päässä valo sammui auringon kadotessa mustanpuhuvaan pilvikerrokseen.
Lenkki jäi haaveeksi....tänään.

Jämäsopan tekoon ryhdyin.
Sellerin varsia oli melkein puntti...ne silppusin sipulin kanssa kuullottumaan luomuoskarin eilisiin murekkeen liemiin ja rasvoihin. Valkosipulin kynsiä sekaan. Yksi iso rosamunda. Kaksi kookasta porkkanaa. Lusikallinen suppilovahvero jauhoa. Valkoviintä desin verran. Luulientä. Tomaattipyreetä.
Hautukoot aikansa. Sitten lisään kermaa ja soseutan. Ja loppusilaus kuutioitua ylikypsää oskarin lämminsavukylkeä.
Jämäkeittoa parhaimmillaan....Sillisalaattia.
Auringonkukan versoja lautaselle killuttelemaan...koristeeksi.

Kenet saan kaveriksi hotellimatkalle Tallinnaan...joulutorin aikaan???
.............................................

Päivän Sana:

Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
Joel. 2:28-29 (KR33/38)

Jokos tulppaaneita

Ennusteen mukaan eilen satoi valkoista lumenhärmää.
Ja heti tuli tulppaanit mieleen....
Aamulla herätessä maassa oli puhdas vaippa....
Keltalehtiset koivut vielä uhmaavat talventuloa vaan vinkkainen tuuli riipii viimeisiäkin lehtiä.

Ulos lähdin reppulenkille hyvin varustautuneena ja huppu vielä pipon päällä.
Viitisen kilometrin lenkin taapersin ja taas alkumatkan reppueläin kyydissä.
Sieltä se kurkisteli repun reunan yli eikä edes pahemmin noteerannut talsivia lajitovereitaan.
Liukasta oli...ja liukesteet vielä kaapissa...kesäteloillaan.
Tuskin siellä paljon jeesaavat.

Lopuksi matkaa menimme metsäpolulle.
Yhdet askeleen jäljet oli lumessa.
Hiljainen hämärä...puolukan- ja mustikan varvuilla kaunis huntu...ja sammaleella.
Suuret kuuset hiljaa...
Etäinen liikenteen häly jotenkin kuvaan sopimaton.

Viime viikonloppuna äiti järjesti yllätyksen...
Miten ihmeessä pitäisi tästä eteenpäin suunnitella.
Oli lauantai-iltana rupeemassa karjalanpaistin tekoon.
Merja siellä kävi tsekkaamassa ja soitti, että vähän se äiti tuntui oudolta ja muisteli, että mitä siihen paistiin???
Puhekin tuntui puuroutuvan ja ei tiennyt oliko ilta vai aamu...ja lääkkeet oli ottamatta eikä koko päivänä ollut syönyt.
Yritin saunomisen jälkeen soittaa vaan en saanut yhteyttä.
Aamullakaan.
Hälytin naapurin soittamaan ovikelloa ja tsekkaamann.
Puhelin oli jäänyt pois paikoiltaan ja sitten oli se paistin teko...ei oikein meinannut kertoa....
Oli tällännyt lihat pottiin (ilman sitä pakollista purjoa), uunin sataan asteeseen ja kaikki levyt täysille...
Sitten oli mennyt nukkumaan.

Kolmen aikaan yöllä meni keittiöön jo ihmetteli että kuuma!...ja paisti vielä ihan harmaata...
Sinne jätti hellan paisteineen ja meni takasin nukkumaan....kunnes yht´äkkiä pälähti mieleen, että eihän levyjä tarvita paistin teossa...ja meni ne pistämään pois päältä sekä uunin 220 asteeseen.
Tulihan siitä paisti...lopulta...eikä asuntokaan palanut...muorista puhumattakaan.
Lääkärin aika saatiin vasta 24. päivälle.

Hommat seisoo koneella...hitaasti edeten.
Uusia farkkuja rupesin vaihteeksi tekemään...kun joulujuttuja pitäisi.
Ja isänpäivää...on yöpuku kankaana...tulisi se kotitonttu apuihin jottas valmistuisi.
.
Lunta rätkii taivaantäydeltä!
.
Illalla menen kynttiläkutsuille...ja Oriflamen tuote-esittelyyn samalla.
Omat kutsut on 18. tätä kuuta...pitää muistaa kutsuja toimittaa.

.......................................

Päivän Sana:

Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet."