Kuivasta, halkeilevasta maasta, aidan pielestä,
oli noussut kukoistamaan puhdas ihme!
Tänään päätimme olla menemättä rannallle.
Mies ikäänkuin sai lomapäivän.
Eilen rannalla lämpömittari kipusi yli äyräitten, liki viiteenkymmeneen.
Pykälät loppuivat.
Uimassa kävin ja muuten vaan nautiskelimme auringon hellästä hoivasta,
veden kimalluksesta lempeässä tuulen vireessä.
D-vitamiinit taivaan lahjana.
Moninaisia mietin.
Miten neljäkymmentä vuotta haaveilin ajasta, jolloin ei ole kiire mihinkään.
Kukaan ei vaadi mitään.
Uskallanko antaa itselleni luvan olla edes hitusen onnellinen?
Kaiken läpikäydyn ahdistuksen ja murheen jälkeen?
Kaiken maallisen menettämisen jälkeen?
Väkisin ahdistus tuppaa pyrkimään pintaan.
Kuitenkin elementit onneen ovat tässä ja nyt:
Tänään.
Ei huomisessa, ei eilisissä, jo menneissä.
Upeat, aikuistuneet lahjakkaat lapset, niin rakkaat!
Uudenalaista rakkautta esiin kaivavat lastenlapset!
Mistä sitä löytyykin, myötäsyntyisenäkö jo?
Puoliso, joka aina jaksaa rinnalla kulkea, tuomitsematta.
Ymmärtää pyryharakkaa ja taivaanrannan maalaria!
Tänään menimme markkinoille.
Istuimme torin laidalla ravintolassa värikästä menoa ihastellen.
Toripöydät kukkuroillaan hedelmiä, vihanneksia, juureksia., mausteita, pähkinöitä.
Lämpimässä keskipäivän auringossa.
Unohtumaan pääsi, mitä oikeasti tarvitsemme!
Herkkusieniä ostin.
Niistä tänään muhennos jauhelihapihvien kera.
Ja iso vihersalaatti.
Ompelijalle vein farkkukangasta pätkän.
Tekee kaprihousut, kun vanhat jo hipuivat puhki.
Kukkalaatikon ostimme parvekkeelle.
Siihen pelargoniaa ja margareettaa.
Jottas bonusta lämpimään ja tervetuliasia pojalle ynnä vaimolleen.
Tänään paha sisu ja alakulo tuhisee mielen taka-alalla.
Pistin ne pussiin ja piiloon.
Huomenna taas rannalle...ja ainakin viisi metriä uida polskimaan!
...............................................................................................
Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä
loppuun asti. Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja
noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
Ps. 119:33-34 (KR33/38)
|
Niin kaunis valkoinen kukka, oliko se nyt sitten atsalea, vai mikä?? En saa nyt sitä päähäni..
VastaaPoistaJa sä saat olla onnellinen, kun sulla on hyvä mies, joka ymmärtää sua arkena ja juhlapäivinä.
Ole sä vaan onnellinen, niin sanoisin sulle! Nyt on sun aikasi olla onnellinen ja huolista paitsi!
Pidä ne alakulot sielä pussissa piilossa ja heitä se pussi hukkaan, hi!
Hyvää viikonloppua sulle!
Voi Harakka, kiitos!!!
VastaaPoistaKyllä se alakulo sieltä aina yrittää puskea, melankolis-koleerinen olen jonkin luonnetyypittelyn mukaan.
Kukka taitaa olla joku kallan sukulainen!
Tänään rannalle.
Kukkokiekuu kuuluu avonaisesta parvekkeen ovesta.