Elokuuta

Mumman suloiset! Leirintäalueella.

.

Siinä se taas vierähti...Suomen suloinen suvi.

.

Päivät karkaavat, viikot karkaavat, kuukaudet karkaavat....ja vuodet...sinne saavuttamattomiin.

Ikä vaan ei karkaa....joka sekuntti lisääntyy...mokoma.

Minkäs teet...aikaa en pysty hallitsemaan.

Se vierii ja kierii ja kiiruhtaa omia aikojaan.

.

Turkin matka perheen kera oli elämys...tosin ensimmäinen viikko kahdestaan...ja miltei joka päivä pilvistä.

Toiselle viikolle tuli perhettä ja ystäviä...ja miltei joka päivälle sadetta!

Ennenkuulumatonta ja kokematonta siihen aikaan vuodesta Turkin maalla...oppaan mukaan ei viiteentoista vuoteen semmoista.

Rusketusta kyllä tuli...yläkerran Isä antoi ikiomat suojakertoimet puolestaan!

Omistajaperhe oli järjestänyt meille oman pöydän (kuudelletoista) koko toiseksi viikosksi...siitä kiitos.

.

All inclusive kertyi tällä kertaa ylimääräisiksi kiloiksi...ja tiukka puurtaminen on edessä päin.

Vaan ei sitä aina jaksa tarkkailla ja syynäillä...kesällä.

.

Kotona jatkettiin lomaa matkailuautoilla...lähinnä Pohjois-Karjalassa serkkuilemassa ja sitten Vihtijärven ja Sääksin leirintäalueilla.

Lapset kävivät uimassa ja mummailemassa.

Auton peti on 126cm kapea...siinä kuumina öinä tuli koti-ikävä...omaan 180 -senttiseen.

.

Yksi ukkosmyrsky koettiin.

Sääksissä heräsin yöllä (oliko se nyt kumpaa myräkkää...Astaa vai sitä toista...kun Uurainenkin tuhoutui?)...valkoiseen läiskeeseen, jyrinään ja sateen kohinaan.

Auton markiisi rumpsutti villisti kohti taivasta, vaarnat karanneena, tukijaltat villsiti tanssien ilmassa.

Mikäs muu auttoi, kun ulos pimeään ja sateeseen yöpaitasillaan vaarnoja vasaralla kiinnittämään tukijalkoihin....jotka ensin piti siepata ilmasta heilumasta.

Vettä oli kymmenisen senttiä maassa ja siinä sitten veden sekaan maahan vaarnoja hakkaamaan tukijalkojen minimaalisiin reikiin...pimeässä.

.

Selvittiin säikähdyksellä...

Märkinä...uitettuina...puolen tunnin rupeaman jälkeen.

Uni ei tahtonut enää tulla ja kun silmät laitoin kiinni, villit tukijalat huiskivat verkkokalvolla.

.

Pikkuhiljaa elämä taas palailee urilleen...kotona.

Leirien perustaminen ja purkaminen tältä kesää riittää...en enää jaksa.

Tosin ensi viikon lopulla vielä tehdään reissu Pälkäneelle...vaan siinä ei kummempia leiriytymisiä tarvita.

.

Ensi maanataina pyrähdän Veeran ja viimeisillään olevan Salli-miniän sekä Ukkopojan ja Elsarinsessan kanssa päiväristeilylle Tallinnaan.

.

Jalmarin elokuva Rare Export- Christhmas Tale esitettiin kahdeksantuhantiselle yleisölle Locarnossa.

Saas nähdä, mitä kuuluu loppupeleissä.

Mukana Sveitsissä oli myös Onni, elokuvan Pietari.

Ainakin yleisö oli osoittanut suosiotaan vinksahtaneelle joulutarinalle.

Ensimmäinen Jalmarin pitkä elokuva.

Se jo pikkupojasta juoksi metsässä videokameran kanssa elokuvan teossa ja äkseerasi kavereitaan.

Ohjaajan elkeet jo silloin.

Ja tarinanikkarin..

Suomen ensi-ilta on joulukuun alussa.

.

Miehellä alkoi viimeinen työrupeama loman jälkeen...ennen eläköitymistä.

Saa nähdä, joko malttaa jäädä.

Toinen extravuosi jo meneillään.

.

Syksyllä ajattelin veljen ja vaimonsa kanssa vielä Kreetalle...siellä kun viettävät talven.

Jos jonkin aikaa vielä kesää jatkaisin!

..........................................................

Päivän Sana
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Joh. 7:37-38 (KR33/38)