Aikoinaan kova ikävä pisti kirjoittamaan....
Rakas lähti kotiinsa, kun yliopiston kesäloma alkoi.
Koko kesäksi kuulumattomiin, näkymättömiin...minulle...toisen vaimolle.
-Oksatpoisranskanpullasta-rakkaus....
Kielletty, paheksuttu....väkevä kuin tuonela...

"Heräsin aamulla linnunlauluun
linnunlauluun heräsin...
voikukkia tyynylläni
tuoksusi ikävä sylissäni..."


Viisi pitkää epätietoisuuden ja kamppailun vuotta...ja meistä tuli aviopari...
Kolmekymmentä yhdeksän vuotta sitten!

Tänään kiitän Jumalaa näistä vuosista, lapsista, lastenlapsista...
Ja että Mies edelleen varauksetta rakastaa ja hyväksyy...kehuukin, kun sille päälle sattuu.
Koskaan ei moiti!
Ja lapset sanovat, etteivät koskaan kuulleet meidän riitelevän!
Kuka sitä yksikseen...kun toinen ei ryhdy!

Hyvää siunattua kesää kaikille...
Turkin jälkeen kuulumisia!