Yhtäkkiä tulla pullahti kesä!
Vihreä huntu on laskeutunut lehtipuihin ja metsän reuna on uskomaton väriskaalassaan...haavat vielä paljaat...punertavat.
Valkovuokot mättäillään, maan valloittajat.
Viime viikolla vielä keskiviikkona oli toppatakki aamutuimaan koiran pissityskeikalla...
Ja nyt yhtä lämmintä kuin Antaliassa.

.
Torstaina pakattiin matkailuauto ja lähdettiin Raaseporiin.
Tutkailemaan paikkoja...jottas päästään remontin alkuun?...Kemerin reissun jälkeen.
Kyllä mietityttää se tuleva työmäärä...
Kunpa muistaisi, että..."Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan." Jes. 59:1 (KR33/38)...päivän tunnussanan mukaan...
Että kuitenkin vielä tämän ikäiset ihmiset remontoimaan...1936 valmistuneen, ryhdikkään hirsitalon päätyä!

.
Järven kimallus, peltomaisema saunoineen, pilkistää ikkunoista ja tällä viikolla tulevat lehmät...pellolle.
.
Kolme yötä nukuttiin matkailuautossa...ja talviturkin kävin heittämässä kohmettavan kylmään järveen...Onnin kanssa.
Miina-koirakin pentuturkkinsa heitti...kolmeen kertaan ui kierroksen ja ravisteli rannalla olevan Onnin pyyhkeen märäksi.
.
Aurinko killitti kirkkaalta taivaalta...pellon poikki kuljettiin rantaan.
Takaisin tullessa kuvasin taloa...jotenkin semmoinen tsehovilainen tunnelma...
Punamullattu, valkoikkunapuitteinen kaksikerroksinen talo kumpareella...vihertävät puut vierellänsä...
Ja ulkorakennus vieressä...huusseineen...vähän läntällään...kesällä suoristamisprosessissa.
.
Kotiin tultiin eilen illalla...
Hyvä rusketuksen alku pohjiksi Turkkiin...
Ja kesän alun ihmetystä...mitä pukea päälle...yhtäkkiä...talven jälkeen.
.
Viimeisiä ompeluksia pitää nyt urakalla, ettäs rauhassa saa sitten laskeutua lomaan...ja lepoon...ja rauhaan...
Nauttimaan etelän hehkusta, Välimeren turkoosista kimalluksesta, mausteisesta tuoksusta...
Siunattua alkukesää kailkille!