Äidit

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta!
Runo Alfhild Lauri Viita

Sain runon kälyltäni...aamuonnitteluiksi...ja laitoin edelleen tyttärille ja miniälle.

Kuvan lumpeennuppu on jotenkin niin äitimäinen.
Kurkottaa valoon, syntymättömine lapsineen, veden kätköissä.
Salattuna, lupaus väkevästä elämästä.
Tietoisena (epätietoisena?) kauneudestaan ja ainutkertaisuudestaan.
Äiti.


Oma äiti on kahdeksankymmentäkuusivuotias...
Kuudeskymmeneskuudes äitienpäivänsä.
Nyt en vie hevosenkakkaroita sirkkusokeripaketissa...rusetin kanssa enkä ilman.
Se ainutkertainen äitienpäivälähja liittyi lapsuuteen...huolettomuuteen...estottomuuteen...ja hillittömään kekseliäisyyteen!

Veera on tehnyt upean kakun ja äidille kakkukahveille Fiskaria myöten mennään.

Aamutuimaan mietiskelin, että omista viidestä lapsestani Veera on ainoa, jota odottaessa en ollut raskaana äitipäivänä!

Äiti.
Kummallisen myyttinen sana!
Mitä se on...rakkautta, kuria, surua, riittämättömyyttä, huolehtimista......
Viisi elinkautista!
Ja miten sen muistaisikaan, sen vaikeimman..."älkää mistään murehtiko"..

Mumma.
Pehmeämpi ja pyöreämpi sana!
Lastenlapset.
Ne, joita rakastaa ehdoitta...kaipaa...ja väsyy tiimellykseen.

Kuinka onkaan Jumala kuitenkin antanut armon ja arvon olla äitinä niin monelle...ja mummana.
Ilman omaa ansiota...virheineen...keskenkasvuisena.
Kiitollisuudesta sykkyrällään...terveistä ja hyvistä lapsista/lastenlapsista!

Siunattua äitienpäivää äideille...ja lapsilleen...

................

Päivän Sana
Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
Room. 10:13 (KR33/38)