Empiirisiä mietteitä

Onko valo aaltoliikettä vai kvantteja?
Aamulla ei yhtään aivastuta vaikka aurinko sälekaihtimen raoista tunkeutuisi kiinni oleviin silmiin...semmoisena kuultokuvana luomien läpi...
Mutta heti, kun avaa silmät, alkaa aivastelu.
Siis kvantteja...valoklimppejä?

Siten aamu alkoi...aivastellen.

Unen tarve vaikuttaa vähentyneen..
Ennen nukuin kymmen tuntia jottas jaksoin.
Nyt iltaisin ennen kahtatoista (24) kömmin pehkuihin...rutistamaan tempur-tyynyä, josta on jotain vastustakin. Ei heti klittaannu.
Alkuun pitää aina pötköttää mahallaan...rentoutua.
Sitten pikkuhiljaa kylkiunille....aamuseitsemään...arkisin.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion sanotaan vähentävän unen tarvetta.
Mitenköhän käy Tiinan, joka jo ennestään selviää pienillä unilla?

Eilen oli Ukon passinnouto päivä.
Itse kolmevuotias poliisissa pyysi passinsa...sitä mentiin oikein porukalla noutamaan.
Kuvaa ihailtiin ja passia samoin...sillä pääsee oikein ulkomaille.
Ukko ei olisi millään malttanaut antaa passia äidin käsveskaan...ja Siiri-tädille illalla ensimmäisenä piti näyttää...että Turkkiin!

Miinalta otin häpeäkauluksen eilen pois...silmä kun on jo terveen näköinen eikä se sitä yritä raapia.
Miten se saikin semmoisen temmellys kimmokkeen.
Se säntäili ympäri huushollia, harmaa kuminen röhkösika suussa.
Eteisen matolta se säntäsin keittiön suuntaan ja heittäytyi mahalleen...liukua laskemaan laatoille...uudestaan ja uudestaan.
Lopulta se kellahti olohuoneen lattialle kyljelleen ihan rapona huohottamaan.
Tänään eläinlääkäri vaan totesi, että kunnossa on.

Uunioskarin maustoin eilen ja tänään silavoin vielä päältä...
Pistin uunipottiin ja sieltä se jo tuoksuili kotiin tullessa.
Rosamundat keitän ja ison porkkanan syön...
Karpaloita laitan kerman kanssa stevialla sauvasotkien jälkiruuaksi.
Aamupöperön lisääminen on vaikuttanut sen, ettei enää päivällä kaipaile edes kermakahvia!
Pärjään hyvin kahdella ateriakerralla.
Tänäkin aamuna rasvaa söin laskurin mukaan kunnoitettavat 80 grammaa....ja hyvin pysyy nälkä aisoissa.


Eilen ahkerana leikkasin kolme trikoomekkoa...yhden kirjoin...punaisen, yksivärisen.
Helmaan tipahti (kirjottu) kukkanen, ylösalaisin.
En ollut huomannut kangaspalassa silmäpakoa, joten paikkahan siihen piti rustata!
Aina, kun kirjontoja on oudoissa paikoissa, niillä peitetään reikä!

Kylmää ja tuulista...villakaulahuivia vielä pitää käyttää.
Mutta kesä kuitenkin tulee...niin varmasti kuin aamuaurinko nousee...vaikka kuinka olisi pivien takana... piilottelemassa.
..........................

Päivän Sana
Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Jaak. 5:17-18 (KR33/38)

Pitäisikö tuhkankarkoitusrukous???