Tänä aamuna katselin Jujun kuvaa.... uimassa auringon kimalluksessa....enkä enää itkenyt.
Juju eli hyvän elämän ja valloitti nurkan sydämestäni.
Siellä se pysyy.
.
Marraskuun kahdeksantena syntyi Tampereen seudulla tiibetinspanielpentue...
Jumala jo ennakkoon täyttää sydämen toiveita...
Jumala jo ennakkoon täyttää sydämen toiveita...
Itkut itkettyäni jostain nettimaailman viidakoista silmiini osui ilmoitus kohta luovutusikäisistä pennuista.
Joko voisin...tuleeko liian pian...ja pitäisikö Jujun kaltainen etsiä?
Mutta Jujua ei tule toista ja uusi karvakuono pikkuinen tulkoon taloon valloittamaan oman paikkansa sydämissä.
.
Tulokas on tyttö ja netissä sukkuloin tietoja tiibetinspanieleista....
Niitä on kutsuttu tiibetin pikku leijoniksi...siispä tytölle nimi Leija?
Nimi tulla putkahti aamuyön tunteina mieleen...
Ukkokin kun lohdutti, että leijalla päästään sinne ylös taivaaseen Jujua katsomaan.
Ja Ida oli kertomassa naapurinsa koirasta Princes Leiasta...että siinä olisi kiva nimi koiralle!
Yhdessä ihmeteltiin, että siinä se sitten...pyhä henkikö asialla...ilmoittelee samaa nimeä!
.
Nyt on hyvä mieli.
Juju pääsi kivuistaan rauhaan.
Uusi valloittaja astuu elämään...ei korvaamaan vaan oman paikkansa valloittamaan...Aika aikaa kutakin.
Taitaa olla paras joululahja tähän saumaan...kiitos Herralle!
.
Pakkasta oli viitisentoista astetta aamulla, kun äitiä röntgeniin vein.
Onneksi auton ikkunassa oli harjalla pyyhkäistävää lunta...ei raappimajäätä.
Aurinko killitteli niin alhaalla, että vastavaloon olisin aurinkolaseja tavinnut.
.
Espanjassa on lunta..
Veljen tytär Elina oli facebookkiin laittanut kuvia..
Toisen veljen vaimolta tuli Kreetalta viesti.
Olivat päässeet perille taloonsa...ruoho vihreää, lämmintä 18 astetta ja 16-asteisessa merivedessä olivat käyneet uimassa.
.
Joulu ensi viikolla...ja seuraavalla viikolla ohi!
Sitten jo päästäänkin alkuvuodesta, ennen loppiaista, hakemaan Leijaa.
..........................................
Päivän Sana:
Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.
2. Kor. 10:3-5 (KR33/38)
2. Kor. 10:3-5 (KR33/38)
Mukava uutinen kertakaikkiaan!! Kyllä toi nimikin on sopiva, taipuu lastenkin suuhun ilman sen kummempia ongelmia tai vaikeita kirjaimia :o)Voi että hän on kuvassakin ihanan söpö, saati sitten oikeasti!! Kaikki pennut on suloisia, mutta tipsut on kyllä isoinakin ihania :o)
VastaaPoistaOlen kuullut lukuisien koiraihmisten sanovan, että kun on kerran koiran ottanut, on TOSI VAIKEAA olla ilman, uusi pentu täytyy saada nopeasti. Susta on ihan selvästi tullu todellinen koiraihminen ;o) Eikä se todellakaan ole mikään ihme, että kymmenessä vuodessa tottuu koiran olemassaoloon ja siitä huolehtimiseen, palkkiona täysin pyyteetön vastarakkaus; joskus tuntuu (aika useinkin itse asiassa... ;o) ), että sellaiseen ei pystykään kuin koira. Tosi kiva, että saat Leijan ulkoiluttajaksesi :o))) Tuun sitten kattomaan, tekemään tuttavuutta, kun neiti on haettu kotiin.
Kiitos, Tiina!
VastaaPoistaVaan en osaa itteeni koiraihmisenä pitää...ne kun käyttää koiraansa näyttelyissä ja käy koirapuistoissa ja muutenkin asiaa harrastavat.
Enpä silti osannut lapsiakaan käyttää harrastuksissa....itte niitten piti harrastaa ja puuhastella kaikessa mukana...kodin puuhissa.
Niinpä elukkakin...se on mukana arjen iloissa ja suruissa...kaiken aikaa.