Reuhkan rannoilla Pohjois-Karjalassa

Heinäkuisella reissulla serkkujen luona piipahdimme.

Matkalla poikkesimme Varkaudessa Mekaanisen Musiikin museolla.
Liisa ja Jürgen Kempf ovat museon perustaneet.
Nyt sitä johtaa heidän poikansa Pavel.
Liisa on rakkain lapsuuden ystäväni, seinänaapurini ja iloisten laulujen kimppaveisaaja.
Aikanaan mökillämme Vihtijärvellä lauloimme 101 kitaralaulua- kirjat moneen kertaan...ja luimme Decameronea, tietenkin vanhemmilta salaa.
Pienen mökin vintillä nukuimme, neljä viisi lasta sulassa sovussa.
Mökin lattian alla polskahteli ahvenet. Se kun oli laajennettu vanhasta, osittain veden päälle rakennetusta rantasaunasta.
Voi sitä vapautta ja kesäistä onnea!

Iso-Reuhka

Iso-Reuhka, jonka rannalla äitini vietti lapsuutensa.

Mökki oli suurperheen kotina seitsemänkymmentä-luvulle.
Siellä olimme lapsena sekkujen jatkona.
Hirsimökissä, joka oli vähän kallellaan ja tuettu ulkoapäin hirrellä.
Tupa, jossa keskusmuuri ja hellaan päältä laitettavat puut.
Pikku kamari, enon ja tädin nukkumapaikka,
porstua, ruokahuone ja vinni.
Penkit kiinteinä kiersivät tupaa.
Niemen nokassa nökötti savuasauna.
Pärekattoineen, molemmat.
Saunassa maalattia-.

Siellä serkkuni syntyivät, joka kesä uusi serkku...lapsen mielikuvan mukaan.
Kaiken kaikkiaan kahdeksan serkkua.
Mökissä asui mummo, äidin sisko ja kaksi veljeä ja molempien vaimot sekä toisen veljen kaksi lasta.
Ja lauma lutikoita, jotka ropsahtelivat yöllä niskaan.
Juomavesi otettiin järvestä.

Myöhemmin toisen veljen perhe muutti kylille omaan mökkiin.

Reuhalla vietimme villiä ja vapaata kesää, yöt kalastellen serkkujen kanssa.
Kahdeksankin ongilla huitojaa samassa veneessä.
Enkelivartio  mukana!
Saaressa öitä viettäen, eväänä   tulikut ja suolaa.
Nuotiossa paistoime kalaa.
Teltassa nukuimme.
Kalasaaliit aamulla veimme perattavaksi, monta pesuvadillista pikku sinttejä.

Vapaus.
Huikaiseva ja onnellinen.
Kaislojen kahina veneen kyljissä, laineen liplatus, lypsyreissut veneellä järven toiselle puolelle.
Kirnuvoi, vasta paistettu ruisleipä.
Voin korvikkeena joskus laardia ja suolaa leivälle.
Keittolautanen lapsille penkillä, kolme lusikoijaa samasta kiposta.
Katolla kuivattua särkeä ja lahnaa, josta talvisin tehtiin keittoa.
Mesimarjoja, ahomansikoita, mustikoita, lakkoja.
Kerppujen tekoa elukoille talviruuaksi.
Ja kortteesta patasuteja!
Sunnuntaisin pyhäkouluun Elma-tädin johdolla.

Haikeus valtaa mielen.
Sen kaltaista vapautta nykyajan lapsilla ei taida enää olla.
Onnellinen  saan moisesta perinnöstä olla!

Mikä näissä koivuissa niin viehättää

Vesihiisiä?

Tapetin mallia

Paju kaunoinen

 

Juhannusyön aurinko

Sinne se painuu, punakultainen juhannusaurinko.
Kaihoisasti koskettelee sydänjuuria.
Kutsuu taikavoimaiseen kesäeloon!

Jussit on juhlittu.

Suomeen tulimme juhannus viikolla, Alanyan auringosta.
Vihreys yllätti.
Kuinka onkaan kaikkialla vihreän valoisia sävyjä.
Ja yö unohtaa tulla!.

Parvekekukat istutimme  pata-amppeleihin.
Semmoiset perinteiset pelargonia/marketta/muratti tekeleet.
Siinä ne nyt nököttää kettingissä killuen.

Eilen tyrkittiin äitä pyörätuolissa pitkin Jokelaa.
Taimi (4v.) teki isomummolle Elvinpäivä kortin.

Kahvilla käytiin terassilla, jonne ei ollut luiskia.
Kaksi ystävällisraavasta miestä nosti mummon tuoleineen pöydän viereen.
Alaspäin päästiin omin nokkineen.
Ei äidin entisestä kodista lähdetty mihinkään ilman ambulanssimiehiä, jotka kantoivat mummon portaat alas.
Että nyt on helpompaa ja sujuvampaa eläminen.
Kiitos Herralle palvelutalo paikasta.
Helmikuun jälkeen ei äidin ole tarvinnut yhtään sairaalajaksoa viettää!

Hiljalleen opettelemme elämää taas kotomaassa.
Ruuanlaitto on vähän hakusessa.
Alanyassa torituoreet värikkäät kasvikset olivat päivittäissyötävää.
Täällä tyydyn varhaiskaaliin vokattuna.
Possukassi käytiin hetimmiten luomutilalta hakemassa.
Oskarikiloja kaksikymmentä, alkunälkään!

Ukkosta odottelimme, mutta meidät kiersi kaukaa.
Sataa ropautti muutaman kerran oikein kunnolla.
Nyt on ilma kostean harmaata...killittelee aurinkoinen ikään kuin
kiusallaan pilvien lomasta.
Lämmintä parikymmentä astetta.

Kesäillään!

.......................................................

Päivän Sana

Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti. Ps. 52:8 (KR33/38)

 

Aamuyöstä

Päivä on mennyt ja uusi tirkistilee laskevan auringon kainalosta.
Kello lienee puolikahden kieppeillä.
Linnutkin pientä taukoa pitävät, keräävät voimia uuteen päivään.

Kesävarpaat

Unenomaista laiturilöhöä.
Lämmintä vettä ja pulikointia.
Oloneuvos eloa.
Pysähtyneisyyttä, minnekään kaipaamattomuutta!
Niistä oli juhannus tehty!

Hiljaa hiipuu

Hiljalleen hiipuu kokko.
Kesäyön keijut painuvat nukkumaan, illan tanssittuaan ja ilakoituaan.
Valkoinen yö leyhyttelee tuoksujaan, hiukan savua, järven usvaa.
Äänettämyyttä.
Suomen kesää.

Kesä saapui Alanyaan

Miniä upeassa turkoosissaan, Alaniasta hankkimassaan paidassa.

Alanyaan on tullut kesä!
Jo aamusta oli parvekkeella kolmekymmentä lämpöastetta.
Kävellessä alkaa tulla hiki.
Paras paikka on rantalöhötuoli.
Rannalla kun tuulee ja voi pulahtaa suolaveteen lillumaan!

Alkuviikosta  ilman muutos tapahtui, kuin nappia kääntämällä.
Tuuli muuttui saharaisen lämpimäksi.
Ja suomalaiset alkaa pakata hynttyitään kotimaan lennoille.
Juuri kun on tullut kauan odotettu lämmin!

Kaksi kuukautta on mennyt niin sukkelaan, ettei päivien hännästä kiinni saa,
kun jo uusi huomen koittaa.
Olemme kävellä talsineet noin kolmesataa kilometriä.
(Tänään tulee täyteen, kun kirkolle ja takaisin kävellään).
Painokin on omia aikojaan pudonnut reilut neljä kiloa, mitenkään tiukistelematta.
Taitaa lämmin läskejä sulatella.

Äiti voi hyvin uudessa palvelutalokaksiossaan.
Puuhaa piisaa päivän mittaan.
Omahoitaja tulee aamusta herättelemään, auttamaan pesuissa ja pukemisissa.
Sitten yhteisiin tiloihin aamiaiselle.
Viisi kertaa päivässä tulee hoitaja käymään ja vielä yöpartio tarkistuksilla aamuyöstä.
Kiitos Herralle, että saimme asian järjestykseen ennen tänne lähtöämme!
Kevään lämmetessä äiti pääsee myös ulkoilemaan ja pihalla on puutarhassa päiväkahvit.

Elo ja olo täällä Alanyassa soljuu niin lupsakasti.
Ruokaa on mukava tehdä, kun tarpeet ovat niin tuoreita ja edullisia.
Savipadat ovat ahkerassa käytössä,
kun uunissa yön yli muhitetut lihapadat ovat niin herkullisia.
Viime yön potissa oli sipulia, valkosipulia, vihreitä tsilipaprikoita,
pihalta rosmariinin oksa...ja häränhäntiä.
Liemenä Efesiä.
Mahtavat tuoksut leijuivat yöllä nenään.
Tästä eteenpäin lupasin Miehelle,
että siirrymme salaattisapuskoihin ynnä pihveihin/tipon fileisiin.
Eilen tosin oli uunissa pellillinen kanansiipiä, jotka siinä maustoin sitruunalla,
hunajalla, tsilipaloilla ja aurinkokuivatuilla tomaatin kikkareilla.
Curryä hitusen.
Hyvät ja rakkaiksi käyneet ystävämme auttoivat syömisessä!

Huhtikuun alussa tytär prinsessa Onervan kanssa oli viikon rutistuskiintiötä täyttämässä.
Ja taasen viikko oli kuin yksi päivä.
Seuraavana aamuna saapui Aikamiespoika ja miniä, tosin hotellimajoitukseen.
Monenmoista ehdittiin.
Ja kaikkien vieraiden lähdettyä nukuin neljätoista tuntia yhtä soittoa.

Jumala tekee ihmeitä täällä Turkin maassa!
Suomalainen ystävämme tuli uskoon ja iloitsimme yhdessä eilen parvekkeellamme Herran hyvyydestä.
Että piti Suomesta tulla tänne tutustumaan elävään Jumalaan!
Siitä kiitän.

Kohta kirkkoon.
Ja nauttimaan lämpimässä kävelystä!

.....................................

Päivän Sana

Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on. Sananl. 3:27-28 (KR33/38)

 

Herkkuaamiainen:
Kreppejä, mansikkakastiketta ynnä -lohkoja ja isosti kermavaahtoa,
vaniljasokerilla ja steviarpauksella maustettuna.
Kreppien ohje:
puoli desiä (30g) vehnäjauhoja
(vaniljasokeria)
suolaa
1.25dl nestettä (vissyä/kermaa tms.)
neljä munaa
50g voisulaa

Ensin sotketaan kuivat aineet, sitten neste ja munat.
Juuri ennen paistoa voisula.
Annoksesta tulee viisi parikymmentä senttistä kreppiä.

Täällä turklandiassa ainakin MIS- merkkinen kreta vispaantuu kunnon vaahdoksi.
Mansikoita saa vissiin ympäri vuoden.

Jos krepeistä jättää sokerin pois, niitä voi käyttää tortillojen tapaan.

Elämää maalaistorilla, jälleen kerran!

Tepessä aamiaisella

  Mahtavat maisemat avautuvat reilun puolen kilometrin korkeudesta alas
Alanyaan.
Nyppylä keskellä alhaalla on Kale vuori.

Aamiaisen hinta oli 20TL, jossa on jo relilusti maisemalisääkin!
Ihan hyvä kyllä sinällään.

Bussi 5 kulkee Tepeen, mutta odotellessamme taksi pysähtyi kohdallemme
ja vei neljä henkeä kahdeksalla liiralla (bussin hinnalla).

Villiunikot

 Aamiaiselta alas tallustellessamme
ihailimme vuoren rinteen villiunikkoja.
Muutama vuohikin tulla tupsahti tuttavuutta tekemään!

Pulloharjapuu:
Muutamia tällaisia komistuksia olemme nähneet.
Mikä lienee nimeltään?

Ihana prinsessa:
Tästä lapsenlapsen kuvasta teetin kanvaasille taulun.
Turkinkävijä!

Valoisa aamiainen

.Rinsessainen hartaana tutkailee, mitä mumma on pöytään tällännyt.
Kirkas aurinko killittelee ja aamuvarhaalla idän puoleisista ikkunoista sisään.
Pöydässä keittomunia, voita, mansikkahilloa, fetaa ja muuta juustoa,
kalkkunaleikettä, nakkeja, jugurttia...ja muutama paahtoleivän siivu,
hunajaa sekä kahvia ja rinsessalle kaakaota!

Valoisaa aamumieltä kaikille!

Valmiina uuniin ja hyvää tuli! 
Tipon koivet maustettuina sitruunalla, hunajalla, suolalla ja tsilipaprikoilla valmiina uuniin.
Helppoa, edullista ja hyvää!

Turkoosirannoilla jälleen

 Kalevuoren kupeessa autiota hiekkarantaa
 Kleopatrarannan vakipaikalla. Koko talven aurinkotuoleja tarjolla
 Rantapuistossa tulppaanit kukkivat jo helmi- maaliskuun vaihteessa


 Ramin ravintolan eksitiikkaa! Portin päällä kukkalaatikossa kaktukset kukkivat
 Ja maalaistorilla jälleen



Helmi-  maaliskuun vaihteessa palasimme kauniiseen Alanyaan.
Ikävä oli jo ehtinyt tulla, lumen vankina.

Heti alkajaisiksi aloitimme talsimiset.
Kaikki asiat saamme kävellen hoidettua.
Google earthin kartan mukaan kilometrejä on kertynyt 90, noin kahdessa viikossa.
Kotona kilometrit kertyivät reilummasti, mutta aina autolla.

Henkilövaakaa olisi kai pitänyt kalibroida, se kun näytti kotikiloja kertyneen yli neljä!
Laskuun on silti  paino lähtenyt enempiä yrittämättä.

Rannalle olemme ehtineet vasta pari kertaa maata möllöttämään.
Penkillä käymme väliin istumassa ja ihailemassa alati elävää, vaihtelevaa turkoosia aallokkoa.

Maalaistorikin on entisellään.
Mansikat perunan kokoiseia, mehukkaita, tummanpunaisia.
Kilohinta n. 1.6 €.
Kaikkea muuta saa alle euron/kilo.

Oleskeluluvan anoimme.
Nyt saamme olla laskematta päiviä.
Täällä kun saa muuten olla 90 päivää puolessa vuodessa.

Elämä soljuu lupsakoissa uomissaan.
Sunnuntaisin ja keskiviikkoisin käymme kotikirkossa, jonne kävelyä kertyy edestakaisin n. yhdeksän kilometriä.
Tiistaisin on päivällä Alanyan suomalaisten kokoontuminen hotelli Alanyassa.
Kirjastokin toimii samoissa tiloissa
Yhteislauluilta tiistaina toisaalla, samasssa paikassa, missä torstaisin leikkimielinen tietokilpailu.

Skypellä lasten- ja lastenlasten kanssa turinoimme.
Äidille soittelen miltei päivittäin.

Tässä ja nyt, onnelisina ja kiitollisina!

..................................................................

Päivän Sana

Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Hes. 34:11-12 (KR33/38)