Kylläpäs pitsiliina rumasti röpsöttää kuvassa.

Ohi

Elävänä selvisin ohi joulun!

Ensimmäisen joululahjan ostin...ensi jouluksi.
Sitten taas etsisikelen niitä ja osa jää hukkaan...
Löytyy pitkin vuotta!

Aattona oltiin Veeralla...kiitos rakas kuopus ihanasta jouluaatosta...ja innostuneista lapsista...
Ukko ei malttanut ruokapöydässä istua...kiire pukinodotukseen....
Taimi (1v.) sen sijaan istua tapitti pöydässä aikuisten malliin...mitä nyt söi sormin...mutta ihan iste kuitenkin.
Äitikin jaksoi olla mukana.

Pukki tuli ja Ukko meni vakavaksi...istui äidin kupeessa....arkana.
Lahjoja aukoessaan sitten palasi elävien kirjoihin...riemun seurantaa!.
Lasten ja lastenmielisten joulu!

Joulupäivänä Aikamiespoika, miniä ja Juniori tulivat meille syömään...joululliset.
Pistin päälle skottiruutuisen villakangasjakkupuvun ja kirkkaanpunaiset stay upit!..(ei kuvassa!)...ne kun ovat ehdottomat mummovaatteet...sukkahousuja en käytä!

Tapanina miltei koko porukka Aikamiespojalla...saunomassa ja syömässä.
Siellä on niin herkullislöylyinen, puulämmitteinen sauna!

Päätin syödä joulunaikaan suklaasta lähtien, mitä mieli tekee!
Nyt on sitten ihottumaa käsivarsissa, jaloissa,...ranteet ja sormien nivelet särkee, silmät viiruina pallonaaman keskellä...ja kaikenkaikkinen turpo-olo!...painonnousuineen...ja kiukkumielineen!

Viikossa? asian saa korjaantumaan...

Paljonkohan ihmiset sairastavat ihan vaan syömisiensä seuraamuksina?
Vähähiilihydraattisella, runsas eläinrasvaruokavaliolla, sanotaan korjattaavan mm. fibromyalgiaa, verenpainetta, kolesterolia, ihottumaa, suolisto- ja mahavaivoja, nivelvaivoja (reumaa), masentuneisuutta, tulehdussairauksia, syöpää (syöpäsolujen ainoa ravinto sokeri!)
metabolista syndroomaa, diabetestä...
ja Kwasniewski lisää luetteloon vielä MS-taudin...hyvine hoitotuloksineen !
Kahden viikon kokeilulla jo näkee, kannattaako.

Kinkun jo paloittelin.
Potka pakkaseen odottamaan laskiaisrokkaan pääsyä.
Paras kohta jääkaappiin...viikolla syötäväksi... ja muuta palat pakkaseen odottamaan muuta käyttöä.
Perinnelanttulootaa on vielä yksi aski parvekkeella, samoin karjalanpaisti odottelee uuttavuotta!


Tallinnan matkan peruin.
Ei jaksa heti joulujen perään...

Ja koiravauvan noutokin on jo ensi viikolla.
En löytänyt mistään semmoista nukkumakoria kuin Jujulla oli.
Jujun korin heitin roskiin...Helmiina saa omansa (jos löytyy)!
Eilen ompelin sille kantokoppaan tyynyn...kirjoin nallepuhin kuvan ja -nimen "Miina"...

Matkailuauto seistä tököttää parkkipaikalla kinosten keskellä.
Koskahan se aurataan...että pääsen liikenteeseen.
Rinsessa tänään tulee kauppareissulle mukaan hakemaan.

Ompeluhommia....ja ruokailussa tiukka linja...ruotuun.
Hyvästi suklaakonvehdit!


...............................................

Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.
Room. 13:1 (KR33/38)

Jouluaattoa!

Päivän Sana:

Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa."
Luuk. 2:10-11 (KR33/38)

Joulun taikaa

Aatonaatto lähenee loppuaan..

Korsuorkesterin gospel-Cd siivittää Miehen lahjapaketointia!

Tänne ehdin vasta nyt....Jujun kuolema poisti viikon kalenterista...viimeisiä lahjoja vielä ompelen...

.

"Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan"....by Korsuorkesteri itkettää parhaillaan...ja kadotettu aika....joulun taika...jolloin lapset olivat vielä lapsia ja kotona...salaisuus hiipi nurkissa ja innolla valmistauduttiin Jeesuksen syntymäjuhlaan.

.

Iso piparkakkutalo könötti tuvan pöydällä..jostain kumman syystä vierelle tehtiin aina koirankoppi...(meillä ei ollut koiraa), talon katolle meni tikkaat ja pihalla seisoi kuusi.

Taloon ei titetenkään saanut ennen loppiaista koskea..vaan Juusopa keksi idean.

Istui keskellä pöytää piparitalon vierellä, hissukseen popsien pihakuusta...kädet silmillä...niin ei kukaan näe!

.

Piparitalon teko ensimmäistä kertaa oli draamaa sinällään. Taikina piti tietenkin tehdä itse (kuten kaikki muukin)...

Taikinasta vaan tuli, yön yli kylmiössä levättyään, aikas jötikkää. Eipä mitään...kaulin ei pystynyt siihen alkuunkaan vaan hätä keinot keksii.

Laitoin taikinan kahden leivinpaperin väliin ja mankeliin...paras pastakone!

Hetken päästä taikina pursuili hillittömästi mankeliliinan pielestä ja koko töhkä sotki kaiken pahan kerran. Nyt naurattaa, silloin ei!

.

Kaikki ihanuus ja painajainen kiireineen on jo elettyä elämää...nyt lapsenlapset virittävät joulun taikaa...

Sydämessäni asuu kaipuu...

.

Siunattua joulun aikkaa kaikille

ja rakkaita terveisiä mummalta...joka yrittää elää tätä päivää...koiravauvan odotuksin.

......................................

Päivän Sana:Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
1. Joh. 1:7 (KR33/38)

Talvea

Hiljaa hiipii...

Kohta jo on talvipäivän seisaus...ja Hanukka, valon juhla, hiipii tupaan.

Kaupoilla kävin Veeran kanssa...räjähdysmäisen täyttä, tunnelma tukkoinen,, pitkät jonot kassoilla ja ihmisten kärryt ylipursuvan täynnä...
Ei paljon lamaksi tunnistaisi.

Joulupadat ikäänkuin anteeksi pyydellen rullaportaitetten kupeessa...ja alhaalla sotainvalidien joululehden myyjä...
Huomaamattomasti, hiljaa.
Tulee mieleen Karin piirros aikojen takaa Helsingin sanomista...kuinka Aleksanterin kadulla oli kuokkavieras kerjäämässä...seinustalla...katveessa.
Meidän joulun Herramme!

Miten sitä kaiken jouluhöpön seasta löytää sen aidon, oikean joulun...sen hyvän mielen ja antamisen riemun.
Kun tuntuu, että vaatimusta piisaa...ja muistamista...ja tasapuolisuutta...että muistanko nyt jokaista...ketään loukkaamatta.

Rakkaita ovat kaikki...lapset puolisoineen...lapsenlapset...ja äiti, vielä jaksaa....ystävät.
Olisikohan kuitenkin paras lahja rukouksin muistaminen... ja siunaaminen...tavallisessa arjessa.

Eilen tulin ahtaneeksi pikkuleipiä...kolme, neljä kappaletta...ja lakritsia.
Aamuyöstä ranteet ja sormet särkivät...aamulla silmät viiruina jossain naaman yläosassa.
Turpo olo jo mielikin väsy.
Veera jo ehti ihmetellä, että missä mättää.

Sitten näin kaupan parkkipaikalla jonkun auton takaikkunalla pienen tiibetin spanielin.
Siellä se yritti raapia syliin pääsyä lasin läpi...ja sydämeni suli...paha mieli tiessään.

Taitaa se hauvavauva olla ihan oikea otus tähän taloon.
Sain tietää sen meille tulevan rekisterinimenkin jo...Helmiina.
Tuleeko siitä nyt sitten Helmi vai Miina???

Siskonmakkarasopan tekoon ryhdyn...laitan koko nipun varsiselleriä...eiköhän turpo ala väistyä.
Saksilla pätkin Korpelan makkaroita...ei ollut Wurstia, tykkään enempi niistä.
Glutamaattia on molemmissa...kai ne tehtaat älyävät pikkuhiljaa luopua moisesta aromivahventeesta.
Luuliemen laitan pohjaksi, lidlin pinaattia (rönttisoppaan), rosamunda tikkuina, juureksia, sipuli, yrttejä... ja kruunaan purkilla smetanaa sekä isolla voikököllä.

Lauantai-illan viettoon hiljalleen rauhotutaan...
Saunotaan ja istutaan vierekkäin Rakkaan kanssa jalat pöydällä sohvalla...kynttilän valossa...ja katsellaan iltaohjelmia.....tai filmiä varastoista.
Tekisi mieli katsoa Tohtori Zivago...vaan Mies kai osaa sen jo ulkoa!
Kaikkein rakkain on kuitenkin minulle Okalinnut!!!

Huomenna lahjoja pakettiin ja kinkku hakemaan Aikamiespojalta.
Siunattua joulunalusaikaa kaikille!
Maanantaina Porvooseen?
............................................

Päivän Sana:

Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä.
Ps. 5:12 (KR33/38)

Siitä kiitän, että saan Hänen suojassaan olla!...perheineni.

Kostdoktorn Annika Dahlqvist

http://www.kostdoktorn.se/
Eilen illalla olin Tiinan kanssa Arkadassa kuuntelemassa rautaisannosluentoa, 3.5h ruotsinkielistä asiaa.
Alkuun en ymmärtänyt juurikaan mitään, mutta jossain vaiheessa pään kieliasetukset sutjahti kohdilleen ja selkokielistä juttua alkoi tajuta.

Ensin tietenkin syötiin...
Olihan Svensk Marthaföreningenin 110v. juhla...tosi hyvää paksua kermaista/majoneesillista sienisalaattia, marinoituja herkkusieniä ja vissiin blinejä...pienet lohkot ruisleipää kruunattu sienisalkaattikököllä...
Jälkiruokana marjasekoitus, kanelilla maustettu ja ihanaa paksua vaniljakermavaahtoa.

Annika Dahlqvist kertoi oman tarinansa...ne aina ovat vaikuttavia.
(Miten pelkkää teoriaa ja tiedettä uskoisi).
Hän on läpikäynyt kaikki mahdolliset laihdutuskuurit, syönyt virallisterveesti (vähärasvaista, runsashiilihydraattista).
Liikakiloja oli kertynyt 20 ja terveys mennyt...samoin elämän halu...kuolemaa odotti....mittava päivittäinen lääkekokoelma. Kotitöitä ei voinut enää tehdä, nivelet särkivät ja olivat jumissa, maha turvoksissa...ennenaikinen vanhuus!

Sitten tyttärensä tuli lomalle lääketieteen opinnoiltaan, kolme kiloa viikossa laihtuneena...
Opiskelijat oli jaettu eri laihdutussysteemi ryhmiin ja tyttö oli joutunut vähähiilihydraattiseen (LCHF) runsaseläinrasvaiseen ryhmään.
Jos en väärin ymmätänyt (kirjansa suomeksi olen lukenut), niin Annika pääsi vuoden sisällä (2004-2005)? kaikista lääkkeistää, painoa tippui 20 kg ja elämänhalu tuli takaisin.

Nyt hän on menestyksekkäästi hoitanut potilaitaan LCHF:llä ja Ruosissa virallisesti jo tunnustetaan, etteivät eläinrasvat ole vaarallisia. Samoin diabeetikkojen hoitosuosituksia ollaan muuttamassa LCHF:n mukaisiksi.

Eli sanoma pähkinänkuoressa:
Ainakin 80 g eläin(maito)rasvoja päivässä, laihdutusvaiheessa hiilihydraatteja n. 30 g ja proteiineja 1g/ihannepainokilo.
Ehdottomastio voita.
Margariini on myrkky.
Ei kasviöljyjä (vain kylmäpuristettu oliivi- ja rapsi sallitaan) ...ja kylmäpuristettu kookosöljy.
Ei hedelmiä (fruktoosi vaurioittaa koko elimistöä)...syksyllä jonkin verran kotimaista omenaa...marjoja.
Ei viljoja (korkeintaan lehtileipä höylävoilla) eíkä pastaa...jos perunaa, niin voissa keitettynä ohuina viipaleina.
Ja yleensäkin kaikki kasvikset/juurekset voissa kypsytettyinä.
Rasvaista lihaa, kalaa (pikkukaloja), munia, kermaa, rasvaisia juustoja, pähkinöitä.
Ei kuituja.
Kolme ateriaa päivässä.
D-3 vitamiinia, rusketusta auringosta (polttamatta ihoa) kesällä.
Vältä lisäaineita...etenkin glutamaattia.(aromivahvenne, E 621...ja 630?)
Viiniä pari lasillista viikossa, ei kaljaa.

Oma ruokavalioni on selkeä LCHF, http://homodiet.netfirms.com/diet/optimaldiet1.htm , tosin Kwasniewskiläisittäin syön sisäelimiä ja luulimiä kai enempi, kasviksia vähemmän ja pääasiallisena hh-lähteenä (fruktoositon) käytän perunaa...ehkä neljä-viisi kertaa viikossa, noin 100g kerralla.
Totta on, että annoskoot ovat puolittuneet ruokavalion aikana.
Itselläni on nivelkivut loppuneet (liika päivittäinen hiilihydraatti palauttaa kivut välittömästi), nivelrikkojen eteneneminen pysähtynyt ja yhdestä sormesta nivelen ympärillä ollut patti kokonaan hävinnyt, krooninen ihottuma poissa, kolesteroliarvot korjaantuneet (HDL kolmen pintaan), turvotus mahanseudulta poissa...ilmavaivoineen...ja yli kymmenen vuoden kestänyt mielilalääkitys kohta kolme vuotta poissa.
.
Melkein seitsemän vuotta olen ruokavaliota noudattanut.
Terveenä...lääkkeettömänä...on hyvä elää.
Kilpirauhasen vajaatoimintakin näyttää korjaantuvan...thyroksiinia enää alle puolet lääkehoidon aloittamisesta.
.....................................
Päivän Sana:
Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.
Kol. 3:18-19 (KR33/38)

Kirpakkaa pakkasta

Auto oli kankea...yön liki kahdenkymmenen miinusasteen jäljiltä.
Aikamiespoika sanoi, jotten voi ajaa, kun kesädieselit tankissa.
Neljäsosa oli jäljellä ja yhdessä käytiin tankkaamassa ...tankin lukkokin juimuili ja Kimmon piti auttaa.
Nyt on tankissa sekäettää.

Miehelle etsin kaupasta puolipitkiä kalsareita, jottei tarvitsisi tehdä. Eipä ollut, kun kokoa 64...onko se edes mikä koko?
Yhdet leikkasin vaan taitaa tulla kokoa mini!

Tänään maksetaan varausmaksu Lei(j)asta...voiko koira olla pieru...
Lapset valisti, että äiti...etkö tiedä, mitä leijan heittäminen tarkoittaa...
No en tiennyt...vaan mitäpä tuosta.
Aikanaan sanottiin, ettei pojalle voi pistää nimeä Jalmari...siitä tulee jallu ja se taas on lasikantista.
Ei tullut jallua...Jalmarina on pysynyt.

Surusyöppö vähän olen ollut ja olo on kuin berliinamakkaralla...turpo.
Nyt pikkusen pitää taas tiukistella---
Rasvaa 100g, hiilihydratteja 10-20g ja proteiiniakin 20-30g päivässä tämän viikon.
Aamulla se tarkoitti, että munan keltuainen, valkosipulikermajuustoa 15g, voita 20g ja kermaa 15g kahviin...ja lehtileipä, 4g.
Lounaskahviin puoli desiä kermaa ja pureskeltavaksi muutama macadamia...kinkun sipru (20g?)
Illalla uunilohta kermassa vajaa sata g ja kuutiojuuria (= keittojuureksia) vajaa sata g.

Illalla lähden Miehen kanssa kauppareissulle...josko löytyisi soma nukkumakori tulevalle prinsessa Leijalle ja joku hampailla revittävä turake...ettei tyynyjä rupea kaluamaan.

Kynttilät palavat kaiken päivää...ja kuituvalopuu parvekkeella syttyy ajastimella, kun pimenee.
Ilmassa on jouluista tuntua...valkoistakin maassa.
Turkki oli eilen ensimmäistä kertaa ulkoilemassa.
Se päällä on vaan vaikea mahduttautua auton penkin ja ratin väliin...mutta lämmin on...täyspitkä kelsi.

Takaisin ompelukoneelle.
Siunattua viikon jatkoa...tiistailta.
Huomenna Idalla on syntymäpäivä.

....................................

Päivän Sana:

Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.
1. Kor. 4:1-2 (KR33/38)

Leija?

Tänä aamuna katselin Jujun kuvaa.... uimassa auringon kimalluksessa....enkä enää itkenyt.

Juju eli hyvän elämän ja valloitti nurkan sydämestäni.

Siellä se pysyy.

.

Marraskuun kahdeksantena syntyi Tampereen seudulla tiibetinspanielpentue...
Jumala jo ennakkoon täyttää sydämen toiveita...

Itkut itkettyäni jostain nettimaailman viidakoista silmiini osui ilmoitus kohta luovutusikäisistä pennuista.

Joko voisin...tuleeko liian pian...ja pitäisikö Jujun kaltainen etsiä?

Mutta Jujua ei tule toista ja uusi karvakuono pikkuinen tulkoon taloon valloittamaan oman paikkansa sydämissä.

.

Tulokas on tyttö ja netissä sukkuloin tietoja tiibetinspanieleista....

Niitä on kutsuttu tiibetin pikku leijoniksi...siispä tytölle nimi Leija?

Nimi tulla putkahti aamuyön tunteina mieleen...

Ukkokin kun lohdutti, että leijalla päästään sinne ylös taivaaseen Jujua katsomaan.

Ja Ida oli kertomassa naapurinsa koirasta Princes Leiasta...että siinä olisi kiva nimi koiralle!

Yhdessä ihmeteltiin, että siinä se sitten...pyhä henkikö asialla...ilmoittelee samaa nimeä!

.

Nyt on hyvä mieli.

Juju pääsi kivuistaan rauhaan.

Uusi valloittaja astuu elämään...ei korvaamaan vaan oman paikkansa valloittamaan...Aika aikaa kutakin.

Taitaa olla paras joululahja tähän saumaan...kiitos Herralle!

.

Pakkasta oli viitisentoista astetta aamulla, kun äitiä röntgeniin vein.

Onneksi auton ikkunassa oli harjalla pyyhkäistävää lunta...ei raappimajäätä.

Aurinko killitteli niin alhaalla, että vastavaloon olisin aurinkolaseja tavinnut.

.

Espanjassa on lunta..

Veljen tytär Elina oli facebookkiin laittanut kuvia..

Toisen veljen vaimolta tuli Kreetalta viesti.

Olivat päässeet perille taloonsa...ruoho vihreää, lämmintä 18 astetta ja 16-asteisessa merivedessä olivat käyneet uimassa.

.

Joulu ensi viikolla...ja seuraavalla viikolla ohi!

Sitten jo päästäänkin alkuvuodesta, ennen loppiaista, hakemaan Leijaa.

..........................................

Päivän Sana:

Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.
2. Kor. 10:3-5 (KR33/38)

Jujua kaivaten

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...Kirjoittaja tuntematon

.......................................
Nyt pitäisi yksin lähteä tekemään hyvästelylenkki....lenkki, jota vuosikaudet yhdessä kuljettiin...loppuajat Juju puolet matkasta repussa...
Ikävä....vaikka olikin "vain" pieni koira...

In memoriam

Tänään pieni, terhakka japaninchin uroksemme Juju (Jiu-Jitsu) siirtyi koirien taivaaseen.

Aamulla piti lähteä lenkille...pistin jo repun selkään ja rupesin Jujulle kurahaalaria pukemaan...ja ihmettelin sen röpelöistä ihoa.
Koko elukka oli ruvella, jalkoja myöten.
Sunnuntaina Aikamiespojalla se kaatuili ja meni kyljellään lattialla.
Kotona hoiperteli, ei pahemmin pyrkinyt hiekkalaatikolleen, ei ulkona halunnut kävellä ja ruoka seisoi kupissa.

Eläinlääkäri sanoi yleiskunnon pettäneen, josta ensimmäisiä oireita on koko kropan kattava ihottuma.

Kesällinen lämpöhalvauskin oli kuntoa huonontanut....ja selkävamman takia lääkäri ihmetteli, että näinkin pitkään.
Hiljaa se piikin saatuaan sulki silmänsä, ikuiseen lepoon...ja oli poissa.

Kotona ei kuulu parketilla kynsien rapsahtelua, ruokakupit keittiössä eivät kilise, kukaan ei tule jalan juureen ompelukoneelle.
Miten sitä tästä?
Sauvojako alan ulkoiluttaa?

Yhdeksän vuotta se meitä ilostutti ja piti tämän akkaihmisen elämän syrjässä kiinni...taaperruttamisineen ja huolehtimisineen.
Jos aloin liian kaunan istua ja tuijotella tyhjyyteen, se tuli raappasemaan käpälällään, että hei, herää...täällä ollaan.
Ovikellon soidessa tulijaa tervehti ärhäkkä haukku...isottelijan.
Nyt on hiljaista.
Olisinko voinut paremmin hoitaa ja huolehtia siitä???

Itkettää...

..........................

Päivän Sana:

Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.
Sananl. 3:7 (KR33/38)

Jokelan akat

Eilen vietimme ystäväni ja Veeran kummitädin Mirjan 60-vuotis juhlia.
Kuva on Veeran häistä vuodelta 2005 ja Mirja hempeine hattuineen lilassa asussa keskihahmona.
Kuinka voikaan ihmisellä olla sellaiset henkiset voimavarat...aina kannustamassa ja kantamassa toisia, huolehtimassa ja taidokkaana aina auttamassa...hattuvarastoineenkin!
Jalat maasssa ja pää taivaassa...aina sana paikalllaan ja viisaus kauttansa puhuu.
.

Kun Jumala alkoi kolkutella sydämen ovella, ensimmäinen elävä uskova, johon tutustuin, oli Mirja....piti oikein kysyä, oletko oikeasti uskova ihminen.

Kun lapset olivat pieniä ja hulluus uhkasi, kärräsin koko köörin Salmelaan Mirjan hoiviin....
Talo tarjosi aina kahvit ja ruuan...usein makaroonijauhelihapataa....jota lapset rakastivat.
Kiitos Mirja, että olet jaksanut ja rakastanut...ja onnea ja siunausta edelleen.

.
Itsenäisyyspäivä. Kynttilät laitoin heti aamusta ikkunalle.
Myöhiäinen syötiin vasta ja kohta Aikamiespoika tulee hakemaan kylään...pikkujoulukinkulle ja saunomaan.
Kun ei pikkujouluakaan ehditty ajallaan viettää.
Kalenteriin pitäisi lisätä aikaa, kun en millään saa aikasikseen kaikkea. Omat suoriutumisodotukset ovat ylimitoitetut.
.

Joulukin tulee ja menee...ilman sen kummempaa joulusiivousta. Koristeet Mies tällää paikoilleen varmaan päivää ennen h-hetkeä...ja aaton vietämme Rinsessalla.
Joulpäivän kokosuvun päivällisiä en jaksa... Meitä kun on lapsineen ja miniöineen/vävyineen kaksikymmentä henkeä....ja tilaa ihan liian vähän.
Kunpa olisi vielä se iso, menetetty talo, johon saisi kerättyä koko pesueen kanaemon lailla siipiensä suojaan ja suljettua maailman ulos.
Sydäntä kivistää...väliin...kaikki kadotettu...
Jos...
.
Tallinnassa käväisin serkkulikan kanssa viime tiistaina-keskiviikkona.
Joulotori oli paikallaa, sateessa, illalla ihastuttavine valoineen ja tunnelmineen. Kojusta myytävään hehkuviiniin oli mantelin sijaan tuupattu maapähkinöitä....hui kauhistus!
Virolaisen jouluruuan, verimakkaraillallisen puolukkahilloineen, kaaleineen, söimme Olde Hansassa.
Oli rentouttavaa saada nukkua kyllikseen ja olla vaan...ilman, että olisi mitään pitänyt suorittaa.
.
Keskiviikko olikin jo sateeton päivä.
Aurinko pilkisteli ja reippaasti kiertelimme paikkoja kolmisen tuntia. Sitten piti hotellin aulaan istahtaa odottelemaan kuljetusta satamaan...jalat väsähtivät.
Onnellisesti saavuimme kotiin, Mies oli vastassa satamassa.
..............................................

Päivän Sana:
Varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.
Fil. 1:6 (KR33/38)