...Kukkuloiden kainalossa, ylhäällä.
Keskellä oliivilehtoja, kiemuraisten, mutkittelevien hiekkateiden päässä!
Yläkerran parvekkeelta siintää alhaalla näkyvä meri....kilometrin päässä.
........................................
Kesän jatkaminen on sitten tällä haavaa ohi.
Kaksiviikkoinen Kreetalla, veljen ja vaimonsa pienessä talvipesässä, hurahti päivänmittaisen tuntuisena ohi.
Jokaiseen päivään mahtui uintireissu...aamiaisen jälkeen.
Autolla menimme eri rannoille...
Pulikoimaan kolmekymmentä asteiseen meriveteen.
Yhdellä rannalla oli sellaiset aallot, ettei käly uskaltautunut ollenkaan tyrskyihin.
Mutta veljeni kanssa nautimme aaltojen heittelystä, huimista kieputuksista aallonharjalla..
Ja korallin punaisesta meren pohjahiekasta.
Yhdeltä uijalta loppuivat voimat ja hänet jouduttiin köyden ja pelastusrenkaan avulla hinaamaan rannalle.
Muutaman kerran tein itse ruokaa....muuten kävimme tavernoissa kerran päivässä.
Ja veljen vuokraisäntä, jonka uusi talo on muutaman kymmenen metrin päässä kuvan pikkutalosta, tarjosi kahdesti ruuan.
Tissiuunissa valmistetun.
Haikeat jäähyväiset kesäiselle saarelle jätin...mutta kaipasin jo kotiin, oman rakkaani luo.
Ja lastenlasten...ja sen uuden pienen prinsessan, joka on nyt kolmiviikkoinen.
Asettaudun sitten kotiin...ja ulos pitää toppatakkia ja käsineitä...miltei päänvievään koillistuuleen!
