Täällä jälleen

Kymmenes päivä syyskuuta tulimme takaisin Alanyaan.

Lämmintä on ollut koko ajan yli kolmekymmentä astetta.
Tämän viikon kävelyt tähän asti 17 km.
Paino pudonnut kaksi kiloa!.

Rannan tuntumassa kävimme heti tiistaina Ramin ravintolassa syömässä lampaan potkaa.
Välimäki valmisti kokkiohjelmassaan samanlaista Erja Häkkisen kanssa.
Oli herkullista, mehevää ja liha irtosi luusta hiukan tönimällä.
Annos tosin oli niin reilu, että jäi osin syömättä.
Ja herkkubonus: sain kaluta kaksi potkaluuta. Mieshän ei käsiään tahri!

Olohuoneen ja makuuhuoneen parvekkeenovet ovat levällään, jottas ilma vaihtuu.
Emme viitsi  koneellisesti viilentää, kun kerran lämpimään tultiin.
Aurinko killittelee kirkaasti.
Rannalle emme tänään mene.
Muuten vaan tallustelemme rantabulevardilla.

Myöhiäiseksi laitoin paistomunan, ison, tummakeltuaisellisen, maalaisvoissa...ja vielä paistamisen jälkeen voisiivu päälle, makua antamaan.
Lisäksi tomaatin lohko, jugurttia (täälltä en löydä 10%:ta...joten lurautin kermaa sekaan) ja  mansikka hilloa.
Kahvia.

Tipon siipiä laitoin 800g:n paketillisen maustuman.
Tsilitahnaa lusikalliseen jugurttia ja vähän suolaa.
Sitten (huomenna?) uuniin.
Salaatista (tomaatti, kurkku, lehdenretaleet, sipuli) on täällä tullut vakio.
Nyt kyllä teen muusia jottas saan voin menemään.
Tiistaina ostan maalaistorilta uutta.

Illalla syödään tortillaa.
Itselle kreppi, miehelle oikea.
Tipotäytteellä.
Helppo, nopea, edullinen, maukas .

Täällä on kahden desilitran vissypulloja.
Ei ehdi pörinät karata.
Kotosuomessa en enää osta puolitoista litrasia, kun aina sai loput heittää pois

Mies imuroi.
Imuri oli pahasti tukossa ja sitä pitkään rustaili. Nyt toimii ja imee hyvin.
Normaali arkea alamamme pikkuhiljaa täällä lämmössä viettää, pyykinpesuineen ja muine arkiaskareineen..

Mieli on kevyt. Uni maistuu. Nukumme yli kymmenen tuntia yössä.

Reilun viikon kulutta tulee serkkuni Joensuusta miehensä kanssa läheiseen hotelliin.
Ja siitä viikon päästä nurin tytär ynnä miehensä ja ukkopoika sekä Taimiprinsessa Kleopatra Toweriin.
Innolla jo odotamme.

Alanyan siisteys näyttää romahtaneen.
Kaikille kehuin kuinka siistiä täällä on.
Nyt sen sijaan kadun varret roskaisia.
Rannan seutu on silti edelleen siisti.

.............................................................................

Päivän Sana

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. Gal. 3:28-29 (KR33/38)

 

Samaa rantaa helmikuussa!

Lähtölaskentaa

Siinä se hupenee, Suomen suvi.

Torstaina ajelimme Kangasniemelle.
Tien penkat koristautuvat horsman nöhtään.
Koivut ovat täplittyneet keltaisin ja ruskein lehdin, vihreän sekaan.
Maisema alkaa saada ruskean eri sävyjä. Tuoksut ovat kirpeitä, syksyisiä.
Ruskea on kuolemaa odottavan luonnon väri. Hitaasti lähestyvän, kaiken nielevän.
Kylmän.
Kulman takana talvi ja pakkanen.

Nyt vielä saimme ihastuttavan kesäisen päivän.
Lankomies täytti vuosia.
Grillissä valmistui herkullista syötävää.
Järvi kimalteli tyvenenä, metallisen viileän sävyn jo saaneena.
Vesi oli laskenut järvessä puolisen metriä sitten viime käynnin.

Yöllä  istuimme kuutamoskumpalla laiturilla liki kolmeen.
Kesää hyvästelemässä.
Pilvien seilaamista ihmettelemässä.
Hiljaisuutta kuuntelemassa.
Joutsenia hitaasti lipumassa rannan kaislojen tuntumassa.

Nyt taas jo kotona.
Pakkausmietteissä.
Mitä mukaan kolmeksi kuukaudeksi Alanyan lämpöön.
Siellä alkaa jo vähän ilman lämpötila laskea . Ensi viikolla enää +32.
Merivesi lienee vielä yli kolmekymmentä asteista.

Jo kaipailen.
Aurinkoa, lämmintä.
Alanyan värikylläisyyttä, elämän rytmiä.
Turkoosia merta, aaltojen loisketta ja tuulen virettä.
Uimista.
Rannalla lojumista, ilman mihinkään kiirettä. Hyvällä omallatunnolla.
Maalaistorin antia.
Kadulla vastaan tepastelevia kanoja.
Käveleksimistä.
Illan pimetessä lämpimässä parvekkeella kynttilän valossa istuskelemista.
Niistä on Alanya tehty.

.........................................................................................

Päivän Sana

Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Gal. 6:2 (KR33/38)

Yöt pimenneet

Siinä se Suomen suvi hiljalleen kallistuu kohti syksyä.
Viileää ja sateista on ollut.
Hellepäiviä yli puolet paria viimevuotista vähemmän.
Vaan en sure.

Lentoliput Turkkiin on jo ostettu.
Tällä kertaa edestakaiset.
Kesää lähdemme jatkamaan, liki kolmeksi kuukaudeksi!
Turkooseihin vesiin, kolmenkymmenen lämpöasteen tuntumaan.
Käveleksimään.
Maleksimaan.
Nauttimaan maalaistorien annista.
Ja sunnuntaisista kotikirkon menoista.

Lastenlapsista olemme nauttineet täysin siumauksin, väsymiseen asti.
Rakkaista.
Kunnon rutistuksista.
Yökyläläisistä.
Yhdessä puuhastelusta.
Nyt alkaa olla taas aika kahdenkeskiseen eläkepäiväeloon.

Äiti täytti 89 vuotta.
Yksikseen asustelee.
Kotihoito muutaman kerran päivässä piipahtaa.
Ateriapalveluja ei huoli.
Itse pesee pyykkinsä ja osin ruokansakin laittelee.
Kauppareissut hoidamme.
Mahdollisimman paljon toivon äidin itse tekevän askareitaan, jottei ala taantua.
Jännittää silti, lähteminen.
Murehtimaan en rupea.
Isän rakkaudelliseen hoivaan ja huolenpitoon luotamme.
Kuitenkin taivaankotiin lähtö on jossain...edessäpäin.
Väliin äiti puhuu jo tahtovansa lähteä ja voimat tuntuvat hiipuvan.
Aina se elämänliekki kuitenkin vielä on voittanut.
Päivä kerrallaan.
Elämää tässä ja nyt.

...............................................

Päivän Sana

"Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." Matt. 18:20 (KR33/38)

Siitä kiitän!

Turkoosit vedet, kesän lämpö.
Siellä ne odottavat jo malttamatonta matkaajaa.
Muuttolintujen mukaan lähdemme.

Ennen aina haikeana lauloin veljen lähtiessä syksyllä Kreetalle, että:"mukaansa ei mua ottaneet
ne maihin lämpimiin--saa siivettömät tyytyä....maan kylmän kahleisiin."

Vaan nyt on jo meidänkin vuoromme lähteä, jo toisena syksynä peräjälkeen.
Kiitos Isä taivaan!
Sydän kiitollisuutta tulvillaan!

Suvisuomea

Äitienpäiväksi kotiuduimme Alanyasta.
Veera teki ihastuttavan herkullisen Sans Rivalin.
Taitaapi olla suosikkikakkuni kaikista herkuista!

Suomen suvi mennä viipottaa sateisen koleana.

Juhannuksetkin tuli sisareni mökillä juhlittua...ilman sateita.
Jostain kumman syystä itikat pysyivät omissa unelmissaan
koko herkullisen ja runsaan  aattoillaisen- ja yön ajan.
Neljään asti jaksoin sisareni kanssa valvoa...aamun autereista sarastusta ihastellen, järvessä aamutuimaan pulikoiden.


Tallinnassa piipahdimme pariinkin kertaan, maanantaina viimeksi.
Nyt on kuohuviiniä lihansavustajaisiin... Smokey Mountain pönttöuunijaisiin.
Lammasta, luomuoskaria, kokonaisia kanoja on savustusmestari Juusolla suunnitelmissa.
Innolla jo odotamme.


Vielä sitä ennen Vaasan kautta Joensuun kupeeseen ja kotiin.

Lentoliput jo ostimme Alanyaan...ja takaisin... kolmella sadalla eurolla.
Yhdensuuntainen piletti olisi maksanut kolmesataayhdeksänkymmentä euroa!
Suomen suvi-ilmat eivät niin kovasti harmita, kun kesää pääsemme jatkamaan.
Vettä sataa lösöttää miltei päivittäin ja alle kahdessakymmensessä asteessa suvea vietetään.

Kaipailen jo Alanyan lämpöön, turkoosiin mereen ja maalaistorille.

...........................................

Päivän Sana

Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Joh. 17:20-21 (KR33/38)

Jeesuksen ylipapillisesta rukouksesta!

Walpuria

Alanyaan on tullut kesä.
Yölämpötilakaan tuskin´laskee alle kahdenkymmenen.
Ja edessä Suomeen lähtö, jossa ennusteiden mukainen lämpötila kieppuu kymmenen asteen tuntumassa.
Viikko vielä, sitten tällä haavaa oleskelu loppuu.
Vaan kyllä jo kaipaa suloisten lastenlasten rutistamista oikein kunnolla!

Walpurit on juhlittu puupaatilla suomalaisten rattoisassa seurassa seilaten.
Ja ihan suomalaista simaa siemaillen.
Iloitsen uusista ystävistä!

Lämmintä oli..
Lisävaatetusta en minäkään tarvinnut vaikka repussa pitkähihainen t-paita mukana seilasikin.
Ja Miehen mukaan olin pukeutunut oikein vappuviuhkaan.

Jatkoimme vielä maihin tultua iltaa Topin baarissa...jopa tanssahdellen.
Ja paremmasta simasta nauttien (rusinat olivat jo ehtineet nousta pintaan ja liika makeus taittunut).
Hyvissä ajoin kävelimme reipasta tahtia alkuyön lämpimässä kotiin nukkumaan.



Äiti oli viime viikolla joutunut sairaalaan neljäksi päiväksi.
Elokuussa hän täyttää 89 vuotta.
Kunpa vielä jaksaisi suvun keskellä sinnitellä.
Eihän oma äiti voi noin vain päättää lähteä taivaan kotiin!
Lupaa kysymättä!

Meillä on suunnitelmissa paluu Alanyaan syyskuun alkupäivinä, mikäli asiat ovat kaikin puolin kunnossa.
Nyt  mieli seilaa Suomen ja Alanyan välillä, osaamatta asettua oiken mihinkään.

Mutta.
Olemme onnellisia etuoikeudesta elää kahdessa paikassa!

..............................................................................

Päivän Sana

Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Matt. 16:26 (KR33/38)