Lähtölaskentaa

Siinä se hupenee, Suomen suvi.

Torstaina ajelimme Kangasniemelle.
Tien penkat koristautuvat horsman nöhtään.
Koivut ovat täplittyneet keltaisin ja ruskein lehdin, vihreän sekaan.
Maisema alkaa saada ruskean eri sävyjä. Tuoksut ovat kirpeitä, syksyisiä.
Ruskea on kuolemaa odottavan luonnon väri. Hitaasti lähestyvän, kaiken nielevän.
Kylmän.
Kulman takana talvi ja pakkanen.

Nyt vielä saimme ihastuttavan kesäisen päivän.
Lankomies täytti vuosia.
Grillissä valmistui herkullista syötävää.
Järvi kimalteli tyvenenä, metallisen viileän sävyn jo saaneena.
Vesi oli laskenut järvessä puolisen metriä sitten viime käynnin.

Yöllä  istuimme kuutamoskumpalla laiturilla liki kolmeen.
Kesää hyvästelemässä.
Pilvien seilaamista ihmettelemässä.
Hiljaisuutta kuuntelemassa.
Joutsenia hitaasti lipumassa rannan kaislojen tuntumassa.

Nyt taas jo kotona.
Pakkausmietteissä.
Mitä mukaan kolmeksi kuukaudeksi Alanyan lämpöön.
Siellä alkaa jo vähän ilman lämpötila laskea . Ensi viikolla enää +32.
Merivesi lienee vielä yli kolmekymmentä asteista.

Jo kaipailen.
Aurinkoa, lämmintä.
Alanyan värikylläisyyttä, elämän rytmiä.
Turkoosia merta, aaltojen loisketta ja tuulen virettä.
Uimista.
Rannalla lojumista, ilman mihinkään kiirettä. Hyvällä omallatunnolla.
Maalaistorin antia.
Kadulla vastaan tepastelevia kanoja.
Käveleksimistä.
Illan pimetessä lämpimässä parvekkeella kynttilän valossa istuskelemista.
Niistä on Alanya tehty.

.........................................................................................

Päivän Sana

Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Gal. 6:2 (KR33/38)