Äitienpäiväksi kotiuduimme Alanyasta.
Veera teki ihastuttavan herkullisen Sans Rivalin.
Taitaapi olla suosikkikakkuni kaikista herkuista!
Juhannuksetkin tuli sisareni mökillä juhlittua...ilman sateita.
Jostain kumman syystä itikat pysyivät omissa unelmissaan
koko herkullisen ja runsaan aattoillaisen- ja yön ajan.
Neljään asti jaksoin sisareni kanssa valvoa...aamun autereista sarastusta ihastellen, järvessä aamutuimaan pulikoiden.
Tallinnassa piipahdimme pariinkin kertaan, maanantaina viimeksi.
Nyt on kuohuviiniä lihansavustajaisiin... Smokey Mountain pönttöuunijaisiin.
Lammasta, luomuoskaria, kokonaisia kanoja on savustusmestari Juusolla suunnitelmissa.
Innolla jo odotamme.
Vielä sitä ennen Vaasan kautta Joensuun kupeeseen ja kotiin.
Lentoliput jo ostimme Alanyaan...ja takaisin... kolmella sadalla eurolla.
Yhdensuuntainen piletti olisi maksanut kolmesataayhdeksänkymmentä euroa!
Suomen suvi-ilmat eivät niin kovasti harmita, kun kesää pääsemme jatkamaan.
Vettä sataa lösöttää miltei päivittäin ja alle kahdessakymmensessä asteessa suvea vietetään.
Kaipailen jo Alanyan lämpöön, turkoosiin mereen ja maalaistorille.
...........................................
Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden
edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat
yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä
olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Joh. 17:20-21 (KR33/38)
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti