Torin laidalta!

Eilen rannalta

(Näyttäisi menevän alamäkeen!)

Kaikenaikaayhdessä

Paita ja peppu.
Vakka ja kansi.

"Me" nakertaa minua.
Kaikenaikaayhdessä.
Viisitoista viime vuotta olen ollut omin nokkineni päivät.
Minä itse.
Nyt on "me", viime kesästä lähtien.
Vaikka niinhän raamattu lupaa.
Ettei enää olla kaksi vaan yksi.
Kauan sen huomaaminen kesti, neljäkymmentä vuotta!

En osaa ottaa tilaa itselleni.
Mies on niin suuri.
Se täyttää olemuksellaan koko asunnon.
Vaikkei tarkoitakaan.
Sillä on hyvä itsetunto.

Kohta "me" lähtee rannalle, peräkanaa.
Mies pari askelta edellä, minä reppu selässä perässä.
Taakankantaja.
Vapaaehtoisesti.
Sitten "me" lataantuu auringossa pötkötellen.
Autuaasti lämmöstä nautiskellen.


Aamulla verhon rakosesta pilkisti kirkkaansininen taivas, naapuritalon katolla vesitynnyri maalit lohkeillen.
Ja kaksi irvistävää aurinkokennoa.
Ei enää yksinäinen t-paidan hiha vilkutellut huomenia vaan koko kirjopyykki.
Huomenet.


Poika luki blogiani ääneen:
Ensimmäinen lause, pistepistepiste.
Toinen lause, pistepistepiste.
Kolmas ja neljäs lause, pistepistepiste!
"Äiti, miks noita kolmia pisteitä koko ajan?"

En enää kirjoita kolmiapisteitä.
...ainakaan lauseen loppuun.
Hyvä huomio silti.

Kuitenkin elämä tässä ja nyt on hyvää.
Siitä kiitän.

...............................................................

Päivän Sana

Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. 1. Joh. 3:18 (KR33/38)

Kilihakka ilima

Liian kilihihakka ilima lähteä rannalle, lämmintä 16 astetta, tuuli pohjoisesta.

Mies yritti turhaan formuloita saada teeveestä näkymään.
Räikkönen Iltasanomien mukaan jäi laulukuoroon.
..............................

Kolme päivää ja miltei 1500 kilometriä pikkubussi sukkuloi läntistä turklandiaa.
Neljä pariskuntaa kymmenen hengen autossa.
Maisemat juoksivat  ohi.
Satoi.
Salamoi.

Yritin kuvata lumi- ja pilvirajan yläpuolella ylväänä vartioivia vihreänharmaita, paljaita poppelirivistöjä.
Vaan vauhti oli niin kova, että poppelitkin sulivat liikkuvaksi suhjuksi.

Antiikkikiintö tuli täyteen.
Afrodisias ja Efesos.
Maa on huokaillut, järissyt ja ottanut omansa.
Korinttolaisia-, doorilaisia- ja joonilaisia pylväänpäitä, satumaisia portteja, talojen päätyjä, kylpylöitä, amfiteattereja.
Pellolla töröttäviä nuukahtaneita marmoripylväitä.

"Ihminen on kuin ruoho, tuuli käy hänen ylitseen, eikä häntä enää ole...eikä hänen asuinsijansa häntä enää muista"

Limura, missä kylä oli rakennettu muinaisen asujamiston päälle.
Vuoren rinne täynnä ovia ja onkaloita.
Rähjäiset, alkeelliset pikkutalot muinaisilla raunioilla.
Maassa keltaisenaan kukkia, joiden nimeä en tiedä.
Lapsenkasvoinen, iso ruskeatakkinen mies niitä noukki ja tuli tarjoamaan ostettavaksi.

Kevät on tullut maahan.
Vihreä huntu verhoaa puut ja pensaat.
Valkoiset kukkamättäät täplittävät rinteitä kuin valkovuokot.
Päivänkakkaran sukulaisia.
Mantelipuut kukkivat ja viikunapuut ojentelevat kyhmyisiä paljaita oksiaan.
Tekevät hedelmää ennen lehtiä.
Lammaslaumoja paimenineen.
Vuorten rinteillä tietyömaita.
Miten ne tekevätkään nelikaistaisia serpentiinejä.
Ja miten kuski jaksoi rattia veivata, kun takapenkilläkin jo alkoi pää keikkua holtittomasti.

Pysähdyspaikoilla neljä mummoikään ehtinyttä tytöntylleröä kömpi ulos autosta, kankein jaloin.
Miehet ritareina ovella auttamassa ja tuuppaamassa eteenpäin.
Miten sitä osaakin olla niin kankea pitkän autossa istumisen jälkeen.

Mutta nyt jo takaisin "kotona", rikkaampana.
Kiitos Herralle varjelustaan.
............................................

Päivän Sana

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 3:23-24 (KR33/38)

Iankaikkisuusvaate

Naistenpäivänä olimme ahkeria.

Alkuun kultapuotiin, sieltä vihjeen perusteella nahkapuotiin.
Oman mallin mukaan, kuvien ja piirrosten, tilasin nahkamanttelin.
Samalla mallilla olen ommellut useita villakangastakkeja.
Nyt tuli sitten iankaikkisuustakki.
Ei kuitenkaan ihan taivaaseenlähtö vaate!
Kolmessa päivässä!

Alanyan idän puoleisella rannalla istuskelimme.
Ihailimme merta, auringon lämpöä ja  kukkaloistoa.
Kiireettömästi.

Illalla menimme syömään Bistroon Kleopatrarannan tuntumassa, auringonlaskua ihasteltuamme.
Ruoka oli hyvää, tosin käytän itse mausteita enemmän.
Kävelyä kertyi reilut kuusi kilometriä.

Tänään olimme Alanyan suomalaisten kotikirkossa.
Siellä ihmettelivät, miten voin olla näin ruskea niin lyhyessä ajassa!

Huomen aamulla anivarhain lähdemme kolmen päivän retkelle kahdeksan hengen voimin.
Efesoon etc.
Efesossa olemme käyneet kaksikymmentä vuotta sitten.

Elämää.

..........................................................

Päivän Sana

Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. 1. Kor. 14:1 (KR33/38)

Auringonlaskun aikaan

Ja edelleen naistenpäivänä

Kukkaloistoa naistenpäivänä kaupungintalon edustalla

Maaliskuun ensimmäinen

Eilisen lumituprauksen jälkeen aurinkoinen taas killittelee.
Tuuli kuitenkin on purevaa.
Vuoret ovat entistä lumisempia horisontissa.
Rannalla aallot suurimpia, mitä tähän asti olemme nähneet.
Tunnin istuimme ihastelemassa turkoosin meren möyrinää ja auringon kimallusta.

Huomenna on taas toripäivä.
Pikkuhiljaa opin turkin sanoja.
Osaan jo ostaa rahkaa, LORia (pohjattoman rahkapiirakan tekoon).
Eilen paistoin ensimmäisen version kahvileiväksi.
Liiaksi olen poikennut viljattomasta karppityylistäni, paikallisia leipomuksia maistellen.
Käsien nivelet särkevät ja oikean käden peukaloon on ilmestynyt uusi nivelrikko.
Parannuksen tekoon.

Kävin nahkakaupassa kyselemässä, josko pitkä, leveähelmainen nahkapalttoo ommeltaisiin, hupullinen.
Tuumaillaan.

Luvassa lämpenevää, rantakelejä.
............................................
Päivän Sana:
Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
Ps. 34:17 (KR33/38)