Matalampi puoli

Tänne muutimme....
Talon vasen yksikerroksinen siipi on kotimme.
Onneksi hangetkin jo sulavat, lumet ovat tulleet ruminalla katolta.
Ja Jalmarin saunarakennus näkyy ikkunasta!
.....................................

Maailman järkyttävien uutisten keskellä lohdutus ja rauha löytyy Jumalan turvasta, psalmi 46.

 Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.
Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,
vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.
Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.


Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.
Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.
"Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."
Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
..........................

Nopeasti kevät tulla vilistää.
Aamuisin postilaatikolta lehteä hakiessa talitintit pitävät konserttiaan.
Koivun oksat paljaana sojottavat postilaatikkoa hapuillen.
Maisema on rauhaisa, hiljainen.
Mies ihmettelee kotona kellon tikitystä.
Ei se ennen kuulunut!

Lauantaina miehet tekivät pellolle lumen keskelle  kaivettuun monttuun
rovion muuttolaatikoista ja pakkauspahveista ...bensalla vauhdittaen.
Nopeasti tuli nieli mahtavan pahvikasan.
Grillauskaudenkin aloitimme, tosin kaasu lopahti kesken.
Makkarat silti saimme paistettua...

Kotona alkaa kaikki pikkuhiljaa löytää paikkansa.
Työhuoneestani sain yhtäkkiä näyn kesken yön...
Pukkijalkaista lasiipöytää ei laitetakaan...
Sen tillalle kävin tilaamassa Ikeasta Hemnes- sängyn...valkoisen puisen.
Kolmella alalaatikolla.
Ja parisängyksi levitettävän.
On sitten nukkumapaikka mahdollisille yövieraille.
Jotenkin tuntui nololta ajatus nukuttaa ystäviä ilmapatjoilla lattialla.
Ja kaavat voin asetella kankaalle ja leikata isolla keittiön pöydällä....kuten ennen lasipöydän aikaakin.

Ylikierrosilla olen käynyt.
Illalla nukuttaa jo ennen yhdeksää...aamuyöstä herään suunnittelemaan.
Aurinkoista säätä odotan.
Että ulos istuskelemaan...ja lenkille.
Reitinkin jo löysin!

Kuistille löysin kalusteet tänään...jos Mies hyväksyy.
Mustaksi maalatun pyöreän kovapuisen päydän ja neljä käsinojallista kokoon taittuvaa tuolia...penkkikin on samaa sarjaa.
Olivat jotenkin tutun näköiset!

Sydän tuntuu hyrräävän onnelisena tässä arjen keskellä.
Jotenkin ihan höppänällään.

......................................................
Päivän Sana:
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Room. 8:37 (KR33/38)

Huikaisevan kirkasta

...Täällä uuden kodin maisemissa...Tuulentuvassa.
...Tuulikin päivänä.



Muutto sitten oli ja meni!

Muuttoa vasten yöllä aloin rajusti oksentaa...
Neljään asti aamulla rumba jatkui.
Ja sitten "pirteänä" autoon (kahden paramaxin voimalla) pikkukuorma mukana kohti uutta kotia.
Odottelemaan varsinaisia muuttomiehiehiä.


Pakkasta oli 25 astetta.
Ovia jouduttiin pitämään auki.
Kylmää kannettiin sisään.
Kahvikeittimeen oli jäänyt kannuun tippa vettä.
Sekin oli jäätynyt kahdeksan kilometrin matkalla.

Kuume alkoi nousta.
Makasin lattialla kaksi villapaitaa, angorakalsarit, collegehousut ja turkki päällä....ja tärisin kuin horkassa.
Muutosta en paljoa tiennyt...muuta kuin että sisälämpötila laski yhdeksään asteeseen.
Sisällänikin tuntui hyytävä kylmyys, veret seisauttava.
Ja syyllisyys painoi...etten pystynyt omaa muuttoa hoitelemaan!

Muuttomiehet jäivät ruokkimatta....
Naama harmaana, huulet ja kynnet snisenä päädyin nojaamaan olohuoneen patteriin ja nukahdin siihen istualleen.

Illalla kaiken hässäkän jälkeen lämmitettiin sauna.
Ainoa paikka, missä tarkenin, oli löyly.
Siellä riisuin ja puin taas päälle.

Fleecepuku päällä menin nukkumaan iglokylmään tempursänkyyn, joka oli kuin vanerilevy....ja tyyny kuin tiiliskivi.
Lisäpatterilla ja maalämpöä isommalle säätämällä saatin jo aamuksi makuuhuoneeseen yli kaksikymmentä plusastetta.

Nyt  elämä voittaa.

Lauantaina en muistanut illalla saunassa, miten siellä oltiin edellisiltana käyty.
Ja Jalmari sanoi aamulla isälleen, että äiti oli kaamean näköinen!

Ruokaakin jo sunnuntaina saatiin.
Oman version riistakäristyksestä väsäsin uunissa.
Niin ja lauantaina Veera toi laittamansa paistovalmiin pitsan.

Romppeet pikkuhiljaa etsiytyvät paikoilleen.
Valoisaa on.

Kaikkia muuttoon osallistuneita kiitän.

Toivottavasti ei tarvitse hetimiten samaan toimeen ryhtyä...

Ainakaan talvipakkasessa.
_________________


Päivän Sana:
Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.
1. Kor. 10:24 (KR33/38)

Rakennuspalikoita

Jäin miettimään lähtöjä.
Ja muuttokuormia.
Ja mikä on tarpeellista.

Jos viikkokaupalla pitää siirtää tarpeellista tarpeetonta paikasta toiseen,
niin mitä järkeä siinä on.
Mistä kaikki tavara tarttuu mukaan?

Mietin evakkoon lähtijöitä.
Hevoskärryyn tarpeellinen? ja lehmä narussa perässä kulkemaan.
Koko tuttu elämä arjen tarpeellisuuksineen piti jättää ja pelko ajoi lähtemään.
Kohti tuntematonta...syrjintää...asetteleutumista...
Oman paikan etsimistä.

Nyt tuntuisi helpottavalta vaan siirtyä uuteen, perustarpeellinen mukanaan.
Ja vaan jättää turha taakseen.
Vaan ei.
Siirrä kaikki oman elämäsi krumeluuri...tarvitset tai et.

Tuntematon on edessä.
Miten elämä mallautuu, kun oma aika vaihtuu kokoaikaiseen yhteiseen oloon...
Itsenäinen päivittäinen rutiini väistyy.
Kun se oma Rakas ei enää aamuisin porhallakaan aamusuukon ja ikkunasta vilkuttamisen myötä päiväksi pois.

Alkukesästä on 40-vuotis hääpäivä.
Ensi tapaamisestakin jo syksyllä neljäkymmentäkuusi vuotta.
Tulee mieleen se häälaulu...."Talvet ja kesät toistaan seuraa"...
Huomaamatta...

Työhuoneen yläkomerosta löytyi aarteita.
Mies sanoi, etten yhtä kaappia ole tyhjentänyt.
Kaapista löytyi Timon tekemä äitienpäiväkortti, Tiinan piirustuksia, Yrjön luntovihko....kirjenippuja...
Siellä ne olivat olleet tallessa neljä ja puoli vuotta...edellisten asukkaitten aarteet.
Rakkauskirjeineen.
Tänään kuulemma haetaan pois.

Pakkanen jatkaa killittelyään.

Soitin Kreetalle veljeni vaimolle.
Siellä ihmettelevät, kun sisällä ja ulkona on sama lämpötila.
Vaan uimassa kuitenkin voi piipahtaa päivittäin.

Kaksi yötä.
Tänään loppuja laatikkoon.
Huomenna kalusteitten purkamista...lasiovien pyyhkimistä, hyllyjen niputtamista.
Se on muutto...
.............................................................

Päivän Sana:
Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
Sananl. 18:21 (KR33/38)

Pakkanen killittelee

Pakkanen killittelee aurinkoisena kuuranaamana Järvenpään maisemissa...
jotka tällä viikolla vaihtuvat Tuusulan puolelle...
maalaisempiin maisemiin.

Virallinen muuttopäivä on tämän viikon perjantai.

Kahtena viikonloppuna on jo pakettiautoilla rahdattu nyssäköitä, pahvilaatikoita ja vaatteita.
Pienellä Suzukilla olen kuskannut laatikoita etc. pitkin viikkoja.
Keittiössä on suunnilleen tavarat kaapeissa...samoin uudessa makuuhuoneen komerojärjestelmässä.
Omat kamppeet paikoillaan.

Vaikka paljon on viety, paljon on vietävää.
Miten sitä kertyykin, olevinaan niin tarpeellista.
Eikä osaa poiskaan laittaa.
Onneksi sentään uunivuokia, lakanoita ja pyyheliinoja sain jakoon.
Tyttäret ja miniät kiitettävästi huolivat.
Ja pojan tyttärelle tulevaan uuteen kotiin joitain mööpeleitäkin.
Kiitos kaikille.

Perjantai aamuna tulee kuorma-auton kokonen pakettiauto pihaan.
Isot tavarat lähtevät matkaan.
Jalmari ja Antero-vävy (aina valmis auttamaan) tulevat Miehelle kaveriksi kantamaan.
Lauantaita vasten yö sitten nukutaan jo uudessa kodissa.

Niin paljon on ollut toimitettavaa, että sydän on muljahdellut iltaisin omia aikojaan...rytmihäiriöitä.
Uuvuttavaa.

Mieli kuitenkin on niin tyytyväinen, rauhallinen.
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh. 14:27 (KR33/38)

Kevättä kohti, kirkkaita, lämpeneviä ilmoja jo ollaan menossa.
Vaikka nyt parahiksi pakkanen ennätyksiä laukookin.
Idakin oli aamulla Raaseporissa, hirsitalossaan, herännyt palohälyttimen pillitykseen...
Tulipalopakkasen innostamaan!

Tyhjenevissä huoneissa viipyilen...ilman haikeutta.
Neljän- ja puolen vuoden rupeama elämästä täällä on vietetty.

Nyt taas uutta kohti.
Eläkkeelle jää lopultakin, Mies, kaksi ylimäärävuotta pakertaneena.
Syksyksi jo suunnitellaan etelän lämpöön lähtöä.

Sitä ennen kuitenkin vielä kevät ja kesä uudessa miljöössä!
Ja kaksi kesäkuun ensimmäistä viikkoa Turkissa...jo tutussa, hyvässä
all inclusive- hoidossa
........................................................................................................

http://www.iltasanomat.fi/viihde/Rare%20Exports%20puhdistaa%20p%C3%B6yt%C3%A4%C3%A4/art-1288367400372.html
Jalmarikin Jussitettiin ja elokuvansa kiitettävästi pystejä kahmi.
Nyt hän on Jussi-palkittu elokuvaohjaaja!!!
Onnea!
Pöytäseurueessaan  oli kaikkiaan kahdeksan pystiä.
Antakoon Herra edelleen menestystä, kaikillle lapsilleni.
Tästä kiitän!
............................................................................................................

Pahvilaatikkoon..

Pikkuhiljaa väsyttää...jurppii...reidet kiristävät takaa.
Rapun askelmat, kaksikymmentä kahdeksan...ovat lisääntyneet miljoonalla.

Pahvilaatikoita pursuu joka paikasta.
Yölläkin niihin törmää...
Ja ulkona ilma tuoksuu pahvilaatikoilta!
Kirjalaatikkoja olohuoneen nurkka kukkuroillaan.
Työhuone kankaineen, lankarullineen...on pahvilaatikoissa.

Ja miten ihmisellä voi olla noin kamalan paljon  vaatteita...vaikka ei useimmiten ole mitään päällepantavaa??? Tietää kun tuulettaa ja pakkaa ♥


Keittiössä on käytössä neljä lautasta, kuppia, mukia...ja ruokailuvälineet...
Ynnä kattilat, joihin en vielä ole kajonnut.

Pikkuhiljaa...

..................................
Päivän Sana

Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
Ps. 91:11 (KR33/38)...

Saisivat tulla pakkaamisessa ja kantamisessakin auttamaan...enkelit!

Pikkuhiljaa

Kuvassa uutta keittiötä...vielä loppujusteeraamista vailla.

Asuntomme myytiin viikolla kolme.
Heräsin seuraavana aamuna kummalliseen onnentunteeseen.
Onnellisena...asuntovelkaa ei enää ole.

Nyt pikkuhiljaa siirtelen pahvilaatikoita kotona...yritän niitä täyttää.
Ikeassa kävin Veeran kanssa tilaamassa makuuhuoneeseen kaapiston sisälmyksineen.
Tänään tulee...tai oikeammin menee...uuteen osoitteeseen.
Lähetys painaa nelisensataa kiloa.

Monta asiaa on muistettavana.
Laajakaistan sanoin irti, kotivakuutuksen muutin, auton parkkiruudut täytyy irtisanoa...etc.
Ja pakata.
Ja pakata.
Ja perata pois kaikenlaista joutavaa.
Astioitakin on kertynyt kokonaisen komppanian ruokkimiseen.

Täytyisi osata valita tarpeelliset...ja niitä kai on vähän, loppujenlopuksi.
Isälläni oli tapanan sanoa, ettei osteta, mitä tarvitaan vaan sitä mitä ilman ei tulla toimeen.

Ukko ja Taimi ovat tulossa yökylään reilun viikon päästä.
Nyt jo Ukko pakkailee tavaroita.
Miten ne osaavatkin niin varauksettomasti rakastaa.
Siitä kiitän.
Ja kohta Elsa ja Eevakin asuvat näköetäisyydellä.
Onnellinen mumma.

Huomenna Veera tulee perkaamaan työhuonettani...ja laatikoittamaan.
Käsityölehden vuosikertoja on hyllymetreittäin.
Otan ainoastaa joitakin lehtiä.
Veera on tehnyt kaavat omiin vaatteisiini...ja Ottobre-lehdissä on lastenvaatekaavat...
Niillä pärjään.

Pikkuhiljaa...
Ilman kiirettä päästään lähtemään.

Nestepaasto herkullisine luuliemineen jatkuu.
Huomenna keittelen nieriän perkkeistä kalaliemen...vaihtelua ruokavalioon.
Helmikuun yhdestoita on tarkoitus siirtyä tavalliseen VHH-ruokavalioon...kwasniewskiläisttäin!

...............................................................................

Päivän Sana

Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
Ps. 119:97-98 (KR33/38)

Muutoksia

Aamulla heräsin ihmeellisen onnellisena.
Kuristava tunne, nimetön ahdistus, oli poissa.
Kiitos Herralle hyvyydestään ja huolenpidostaan!

Joulun alusviikolla teimme asunnon myyntisopimuksen uuden välittäjän kanssa.
Nettiin laittoi upeat kuvat.
Jo ennen ensimmäistä näyttöä ostajakandidaatit välttämättä tahtoivat katsomaan.
Tykkäsivät.
Seuraavan kerran tulivat sunnuntainäytölle...
Ja sitten joulomailemaan.
Välittäjäkin lähti pariksi viikoksi Thaimaahan.

Merkillinen rauha viipyili asian tiimoilta mielessä.
Ei hätäilyä...ei hoppuilua.

Meille tarjoutui tilaisuus vuokrata ihastuttava , rintamamiestalon kupeeseen parikymmentä vuotta sitten rakennetta asunto.
Siipirakennus....joka vapautui täyden remontin jälkeen vuoden vaihteessa.
Väritys ja keittiön kalusteet itse valitun kaltaisia!
Nuppulinnassa.
Ja salaisena, Jumalan yksin tietämänä haaveena oli pitkään ollut korkea olohuone...harjakattoinen!
Talo on Jalmarin näköetäisyydellä, lapsenlasten naapurista.
Autokatospaikka matkailuautolle.
Yöpaita päällä pääsen kesäaamutuimaan rappusille istuskelemaan.
Talon omistajan olen tuntenut pikkupojasta....Jalmarin ystävän.
Mikä helpotus onkaan päästä asuntolainasta!

Loppiaisaamuna herättiin puhelimen soittoon.
Ensimmäiset katsojat tekivät tarjouksen, joka pienen viilauksen jälkeen hyväksyttiin.
Kosteusmittaaja kävi eilen...ja sanoi, että pikemminkin poikkeus kuin sääntö, ettei mittari missään kohdin piipannut.
Kauppa tehdään ensi viikon keskiviikkona.
Helmikuun loppuun pitää asunnon olla tyhjä.
Pikkuhiljaa päästään tavaroita siirtämään.
Ensimmäiset pahvilaatikot raijasin kotiin tänään.

Edelliskerran asuntoa yritettiin yli vuosi myydä...ja lopulta peruttiin kauppa, kun ei oikein ollut paikkaa, mihin mennä.
Nyt Jumala loksautteli palikat paikoilleen.
Siitä kiitän.

Mies katsoi televisiosta jotain saarnaajaa, joka sanoi Jumalan luoneen ihmiset omaksi ilokseen.
Ja että todella kaikki tarpeet tietää ja täyttää.
Meidän itsemme hötkyilemättä...
Että eihän lapsetkaan perheessä ihmette, mistä tulee vaatteet päälle ja onko ruokaa jne...
Sanoin, että mitähän iloa Jumalallle minustakin on.
Miehen lakooninen huomio:
"Mistäs tiedät, miten naurettavana Jumala sinua pitää".

Tammikuun kolmas aloitin nestepaaston....omaviritelmäisen.
Aamulla juon kermakahvin...sosiaaliset tilanteet hoituvat paremmin kupposen äärellä.
Myös vältin siten alkupäivien päänsäryn.
Mukillisen stevian lehdellä makeutettu Hämäränhyssy- teetä juon.
Raakamehun mustikoista/puolukoista.

Lounaalla puolesta kasviskilosta  (porkkanaa, punajuurta, sellerin vartta, kurkkua, valkosipulin kynsi, saman kokoinen pala inkivääriä ja neljännes omenaa) mehulingolla mehuksi.
Lämmintä teetä...vettä.

Illalla rasvaista luulientä puolisen litraa...smetanakökön kanssa.

Olo on mitä mainioin.
Neljä, viisi kertaa viikossa n. tunnin lenkki.
Aion jatkaa helmikuun yhdenteentoista...mikäli kaikki sujuu hyvin.

Painoa lähtenyt viisi- ja puolikiloa.

.................................................
Päivän Sana:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Room. 12:2 (KR33/38)


Aamen.
Vaikka maailma ympärillä muuttu ja humanismi sekoittaa kaiken, Jumalan tahto ja sana eivät muutu.
Niistä voimme pitää kiinni.