Muutoksia

Aamulla heräsin ihmeellisen onnellisena.
Kuristava tunne, nimetön ahdistus, oli poissa.
Kiitos Herralle hyvyydestään ja huolenpidostaan!

Joulun alusviikolla teimme asunnon myyntisopimuksen uuden välittäjän kanssa.
Nettiin laittoi upeat kuvat.
Jo ennen ensimmäistä näyttöä ostajakandidaatit välttämättä tahtoivat katsomaan.
Tykkäsivät.
Seuraavan kerran tulivat sunnuntainäytölle...
Ja sitten joulomailemaan.
Välittäjäkin lähti pariksi viikoksi Thaimaahan.

Merkillinen rauha viipyili asian tiimoilta mielessä.
Ei hätäilyä...ei hoppuilua.

Meille tarjoutui tilaisuus vuokrata ihastuttava , rintamamiestalon kupeeseen parikymmentä vuotta sitten rakennetta asunto.
Siipirakennus....joka vapautui täyden remontin jälkeen vuoden vaihteessa.
Väritys ja keittiön kalusteet itse valitun kaltaisia!
Nuppulinnassa.
Ja salaisena, Jumalan yksin tietämänä haaveena oli pitkään ollut korkea olohuone...harjakattoinen!
Talo on Jalmarin näköetäisyydellä, lapsenlasten naapurista.
Autokatospaikka matkailuautolle.
Yöpaita päällä pääsen kesäaamutuimaan rappusille istuskelemaan.
Talon omistajan olen tuntenut pikkupojasta....Jalmarin ystävän.
Mikä helpotus onkaan päästä asuntolainasta!

Loppiaisaamuna herättiin puhelimen soittoon.
Ensimmäiset katsojat tekivät tarjouksen, joka pienen viilauksen jälkeen hyväksyttiin.
Kosteusmittaaja kävi eilen...ja sanoi, että pikemminkin poikkeus kuin sääntö, ettei mittari missään kohdin piipannut.
Kauppa tehdään ensi viikon keskiviikkona.
Helmikuun loppuun pitää asunnon olla tyhjä.
Pikkuhiljaa päästään tavaroita siirtämään.
Ensimmäiset pahvilaatikot raijasin kotiin tänään.

Edelliskerran asuntoa yritettiin yli vuosi myydä...ja lopulta peruttiin kauppa, kun ei oikein ollut paikkaa, mihin mennä.
Nyt Jumala loksautteli palikat paikoilleen.
Siitä kiitän.

Mies katsoi televisiosta jotain saarnaajaa, joka sanoi Jumalan luoneen ihmiset omaksi ilokseen.
Ja että todella kaikki tarpeet tietää ja täyttää.
Meidän itsemme hötkyilemättä...
Että eihän lapsetkaan perheessä ihmette, mistä tulee vaatteet päälle ja onko ruokaa jne...
Sanoin, että mitähän iloa Jumalallle minustakin on.
Miehen lakooninen huomio:
"Mistäs tiedät, miten naurettavana Jumala sinua pitää".

Tammikuun kolmas aloitin nestepaaston....omaviritelmäisen.
Aamulla juon kermakahvin...sosiaaliset tilanteet hoituvat paremmin kupposen äärellä.
Myös vältin siten alkupäivien päänsäryn.
Mukillisen stevian lehdellä makeutettu Hämäränhyssy- teetä juon.
Raakamehun mustikoista/puolukoista.

Lounaalla puolesta kasviskilosta  (porkkanaa, punajuurta, sellerin vartta, kurkkua, valkosipulin kynsi, saman kokoinen pala inkivääriä ja neljännes omenaa) mehulingolla mehuksi.
Lämmintä teetä...vettä.

Illalla rasvaista luulientä puolisen litraa...smetanakökön kanssa.

Olo on mitä mainioin.
Neljä, viisi kertaa viikossa n. tunnin lenkki.
Aion jatkaa helmikuun yhdenteentoista...mikäli kaikki sujuu hyvin.

Painoa lähtenyt viisi- ja puolikiloa.

.................................................
Päivän Sana:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Room. 12:2 (KR33/38)


Aamen.
Vaikka maailma ympärillä muuttu ja humanismi sekoittaa kaiken, Jumalan tahto ja sana eivät muutu.
Niistä voimme pitää kiinni.