Rakennuspalikoita

Jäin miettimään lähtöjä.
Ja muuttokuormia.
Ja mikä on tarpeellista.

Jos viikkokaupalla pitää siirtää tarpeellista tarpeetonta paikasta toiseen,
niin mitä järkeä siinä on.
Mistä kaikki tavara tarttuu mukaan?

Mietin evakkoon lähtijöitä.
Hevoskärryyn tarpeellinen? ja lehmä narussa perässä kulkemaan.
Koko tuttu elämä arjen tarpeellisuuksineen piti jättää ja pelko ajoi lähtemään.
Kohti tuntematonta...syrjintää...asetteleutumista...
Oman paikan etsimistä.

Nyt tuntuisi helpottavalta vaan siirtyä uuteen, perustarpeellinen mukanaan.
Ja vaan jättää turha taakseen.
Vaan ei.
Siirrä kaikki oman elämäsi krumeluuri...tarvitset tai et.

Tuntematon on edessä.
Miten elämä mallautuu, kun oma aika vaihtuu kokoaikaiseen yhteiseen oloon...
Itsenäinen päivittäinen rutiini väistyy.
Kun se oma Rakas ei enää aamuisin porhallakaan aamusuukon ja ikkunasta vilkuttamisen myötä päiväksi pois.

Alkukesästä on 40-vuotis hääpäivä.
Ensi tapaamisestakin jo syksyllä neljäkymmentäkuusi vuotta.
Tulee mieleen se häälaulu...."Talvet ja kesät toistaan seuraa"...
Huomaamatta...

Työhuoneen yläkomerosta löytyi aarteita.
Mies sanoi, etten yhtä kaappia ole tyhjentänyt.
Kaapista löytyi Timon tekemä äitienpäiväkortti, Tiinan piirustuksia, Yrjön luntovihko....kirjenippuja...
Siellä ne olivat olleet tallessa neljä ja puoli vuotta...edellisten asukkaitten aarteet.
Rakkauskirjeineen.
Tänään kuulemma haetaan pois.

Pakkanen jatkaa killittelyään.

Soitin Kreetalle veljeni vaimolle.
Siellä ihmettelevät, kun sisällä ja ulkona on sama lämpötila.
Vaan uimassa kuitenkin voi piipahtaa päivittäin.

Kaksi yötä.
Tänään loppuja laatikkoon.
Huomenna kalusteitten purkamista...lasiovien pyyhkimistä, hyllyjen niputtamista.
Se on muutto...
.............................................................

Päivän Sana:
Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
Sananl. 18:21 (KR33/38)