Viikot vierähtävät päivävauhdilla.
Justiinsa oli lauantai ja taas on lauantai.
Minne ne menevät, päivät?

Äiti on edelleen sairaalassa, tammikuun puolivälistä asti, lukuunottamatta yhden yön kotipyrähdystä tammikuun lopulla.
Tutkitaan...ja taas tutkitaan.
Ei sepelvaltimotautia, ei keuhkoissa mitään mg-kuvalöydästä, ei verenpainetta (edes tarpeeksi)...mutta rumia ysköksiä ja jatkuvaa köhimistä.
Kahtena päivänä männäviikolla en päässyt käymään ja eikös se kolkutellut, omatunto.
Nyt alkuviikosta yritetään kotiuttamista....kotipalvelun lisätyllä avulla alkuun.
Vaan se kun on niin tervejärkinen...ei mitään dementiaan viittaavaa...ja voimien hiipuminen tuntuu itsestäänkin tuskastuttavalta.
Mutta nyt on jo halut lähteä kotiin.
Uudenuutukainen höyhentyynykin siellä odottaa...ja -lanssikyyti kotiin, jottas ukot kantavat yläkertaan...jottei heti ottaisi sydämestä. Pitkän loikoilun jälkeen.
Veerakin saa lasten kanssa vaihtelua, kun isomummolle taas käymään pääsee...ja ruuanlaitossa jeesaamaan.
Ja entäs sitten Juniori.
Kauppakeikkaa heittää, roskat vie, verhot ripustelee. Jouluksi paistoi tortut.
Siunatut lapset!

Eilen illalla kävin ystäväni Annelin kyydissä korukutsuilla...meksikolaista sterling-hopeaa.
Yhdet korvakorut lähtivät mukaan.
Meksikolainen tortillalaatikko, keitetyllä kanalla ja meksikolaisella vihreätomaattikastikkeella, juustokuorrutteella, maistui herkulta...vaikka kotona söin, jottas rasvakiintiö tulisi täyteen!

Aamulla olin pitkästä aikaa lupautunut lähtemään Arkille...naisten salonkiin...ja aamiaiselle.
Omat laitoin silti kotona, kun ne kevytpöperöt ei sovi vartalolleni!
Munahyydyke lisäkeltuaisella, kermaloraus, köntti voita..ja siskonmakkaralettu, lehtileipä höylävoilla ja kermakahvi...pohjustuksena.

Kotona syötiin äsken limettilohta ja pottuvoita sekä gröna ärter.
Limettilohi by veljenkokkipoika Janne:
Lohifileestä nahka pois, kelmulle vuokaan, kahden limetin ja yhden sitruunan kuoriraaste + mehut päälle, merisuolasokerisotketusta (laitoin fiftyfifty, vaikka Janne kuulemma kaksi osaa sokeria, yksi suolaa)...Seuraavana päivänä käänsin, loppupäivästä rapsutin ylimäärä mausteet pois ja kaadoin liemetkin pois. Sivelin pinnan sinapilla...äsken sitten syötiin...

Pottujen kiehuessa (kaksi isoa rosamundaa, josta muusia kahdeksi kerraksi), keittelin mausteliemen oskarin ulkofileelle.
Tämä on ensimmäinen lajinsa kokeilu.
Litraan vettä puolidesiä merisuolaa, rkl hunajaa, lipstikan varsia, valkosipulin puolikas murskattuan, salviaa, pippureita. Kunhan jäähtyy, upotan lihaköntin liemeen huomiseksi maustaumaan. Liemet aamulla kipataan pois.
Paistan uunissa lihamittari kyljessä, pannulla alkuruskistuksen jälkeen...
Pottuvoin jämiä, kasviksia ja puolukkasurvosta, stevialla makeutettuna, sitten jossain vaiheessa päivää nautiskellaan..
...........................

Laskiainenkin sitte yllättää..luulin, että viikon päästä.
Keltaisia herneitä on pussi ostettuna, kinkun potka pitää ottaa sulamaan...jos sitten tiistaina törräyttäis rokat.
Ja paastoko sitten?
Saisi vaikka painokin hipsutella alamäkeen...kesää kohti.

Turkin viimekesän kuvatus ylhäällä...kun nyt mietitään, että mennäkö vai ei.
Tämän kuun ajan on ennakkovaraajan etu voimassa.
Kun se remonttiprojketikin pitäisi Fiskarissa aloittaa...jottas Mies edes joskus voisi jo eläkkeelle jäädä.
Viimeinen kommentti oli, että 68???
.............................................

Päivän Sana
Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
Jes. 55:10-11 (KR33/38)