Helmikuuta

Tulppaanit lupaavat kevättä vaikka hangen sylissä!
Ilma tuoskuu jo hitusen keväältä!
Silti.
Aurinkoa kaipaan.
Kevättä, lämmintä.
Turkoosia merta ja aaltojen rytmikästä loisketta.
Meren kohinaa.
Tässä kuussa takaisin Alanyaan!

Aamulla oli silmänruokana vaalean punainen tulppaanikimppu kahvipöydässä.
Ulkona pari pakkasastetta, puolipilvistä.
Lunta ja liukasta.

Eilen sain ystävältä Alanyasta viestin, että
"torilta tultiin.
Tuoreita hedelmiä, kasviksia ja mansikoita ostettiin.
Poikettiin kylmälle kaljalle.
Iltapäivä istuttiin parvekkeella auringossa (+34 parhaimmillaan) syömässä mansikoita ja jäätelöä."
Ilotsen heidän puolestaan vaikka vähän kirpoo sydäjuuressa!

Äiti oli syömässä, kun menimme katsomaan.
Palaneen haju tulvi vastaan.
Hän oli sulattanut puolukoita hellalla ja unohtanut siihen pannulle palamaan!
Ja silmä sekä poski mustana toissapäiväisen kaatumisen jäljiltä.
Kyljessäkin kuulemma tuntuu kipua.
Kotona pelottaa, että sairaalaan...
Ja sairaalassa, että laittavat kotiin selviytymään.
Ahdistaa.
Nyt on äidin suostumuksella anottu ympärivuorokautista hoitopaikkaa.
Jonossa voi joutua olemaan puolikin vuotta.
Tällä hetkellä kotiapua käy neljä kertaa päivässä.
Ei riitä.

Lauantaita hiljalleen vietämme.
Lohifileen lykkään chilimaustettuna uuniin ja teen pottuvoita.
Vihreitä herneitä.

Talossa rauha ja kiireetön hiljaisuus.
.............................................................

Päivän Sana

Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. Ps. 91:11 (KR33/38)