Talvellisia

Vuosikin jo vaihtui.
Joulut vietettiin Suomen talvisissa maisemissa.

Äiti, 89v., oli kuukauden sairaalassa.
Nyt opettelee kotona oloa maksimikotiavun turvin.
Sydän sykkyrällään seuraan, kuinka äiti jaksaa.
Hengitys tuntuu salpautuvan jo makuuhuoneesta keittiöön kävellessä.
Mielessä jyllää taistelu, mikä on turvallinen asumispaikka.
Vaihtoehdot kun ovat vähissä.
Vuodeostolle odottamaan puoleksi vuodeksi vanhainkotipaikkaa?
Äiti haluaa olla kotonaan, eikä vuodeosastopaikka houkuta.
Päivä kerrallaan seurailemme.
Onneksi sisareni ja tyttäreni asuvat äidin lähellä.
Muutoin Alanyaan lähtö vaikeutuisi.


Alanyassa kirjasin kävelyjä syyskautena 350 kilometriä, sitten lopetin kirjaamisen.
Arviolta kävelimme nelisensataa kilometriä.
Painoa laski kolmisen kiloa ilman mitään rimpuiluja ja reilusti syömällä.
Täällä on tullut takaisin.
Liikutaan reilusti, mutta aina autolla.
En jotenkin saa irti itsestäni liukastelemaan pakkaseen lähtemistä.
Helmikuun loppupuolella suuntaamme takaisin turkooseille rannoille.

Kolme päivää ennen kotiin lähtöä ehdimme asua uudessa asunnossa Alanyassa.
Teimme vuokrasopimuksen kolmeksi vuodeksi.
Yhdeksän kerroksisen talon kolmanteen kerrokseen.
Valoisa reilut seitsemänkymmentä neliöinen koti, kalustettu.
Pihalla kaunis uima-allas alue.
Rantaan n. 700m ja kaikki asiat voi taas hoitaa kävellen.
Kaipaan rantalöhöä, meren tillistelyä, kimallusta aalloilla, maalaistoria  ja värikästä elämää.
Kotikirkkokin ehtii alkaa jo talviloman jälkeen.
Siitä kiitän.

Ystäväni sanoi, että kun on kerran käynyt joen toisella puolella, on aina väärällä puolella sen jälkeen.
Täällä kaipaan lämpöä, merta, aurinkoa, tuoksuja, lupsakkaa olemista.
Kiireettömyyttä.

Alanyassa ikävöin lastenlapsia.
Sinne kuitenkin mieli halajaa.
Neljänkymmenen vuoden haaveilun tulos...etelään talvia viettämään.
Kiitän taasen Isää taivaista!

..............................................................

Päivän Sana

Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Jaak. 1:22 (KR33/38)