sunnuntai 21. lokakuuta 2012


Posted by Picasa Kaamosmasennus ilman kaamosta.

Eilen oli jo kolmass päivä, ettemme rannalle jaksaneet.
Ja ensi viikolla pitäisi   kuulemma olla viileää ja sateista.
Sopisiko paremmin mielialaan?
Nyt on ollut yli kolmeakymmentä astetta lämmintä ja kirkaskilletteistä aurinkoa...ihan ilman kirkasvalolamppuja.
Joten niittenkin teho todistettu +- nollaksi

Nyt sunnuntaina harmaata, navakkaa puuskittaista tuulta.
Ilmassa lentelee kaikkinaista roinaa.
Hiekka narskuu hampaissa.
Puiston puut taipuvat luokille.
Pyykit piti ottaa parvekkeelta sisään jotteivät karkaa.

Helikopteri lennättää vesisäkkiä vuorille. Siellä taitaa palaa.
Lämminträ 25 astetta, salamoita ja jyrinää.

Kotikirkkoon.
.....................................................
Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa. Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
Ps. 37:23-24 (KR33/38)

 

Posted by PicasaAika valuu sormien välistä, vilistää omia aikojaan.
En ehdi  mukana pysyä.

Aamiaista yhdentoista pintaan.
Uumoilua puoli yhteen.
Miettimistä, että tekisikö mitäään...yhteen.
Sitten valmiiksi pakattu rantakassi jää ovenpieleen ja menemme muuten vaan talsimaan.
Ja hikisinä olemme kotona tuntia ennen Alanyan suomalaisten tietokilpailua...että missäs välissä söisi pyttipannua ?

Täällä olon tämänkertainen puoliväli  20.10 :roll:

_________________

perjantai 12. lokakuuta 2012

Tuokiokuvia


Posted by Picasa

Kaunista Alanyaa

Reilu kuukausi kulunut kauniissa Alanyassa!

Ensimmäiset kaksi viikkoa elelimme kahdestaan, nautimme lämmöstä,
hikoilimme ja talsimme pitkin jo tutuiksi käyneitä katuja.
Rannalla olimme suunnilleen joka toinen päivä.
Viikkorutiineihin kuuluu myös maalaistorilla käynti.

Ruuan laitto täällä on yksinkertaista!.
Kaikki tarvittava on tuoretta, edullista ja värikästä.
Liha enimmäkseen kanaa eri muodoissa, sitten vasikkaa ja lammasta.
Mausteet mahtavia, tulisiakin.

Kaksi seuraavaa viikkoa vietimme suvun kanssa.
Ensin serkkuni Joensuusta tuli miehensä kanssa lähi hotelliin.
Eivät puhu muuta, kuin suomea, joten tiiviin viikon vietimme yhdessä.
Pari kertaa tein kotona ruokaa, muuten söimme paikallisessa lokantassa.
Tunnin veneretkellä pyrähdimme.
Kaunista satamaa ja majakkaa tutkailimme.
Kale-linnoituksella taksilla kävimme.
Ihailimme upeita maisemia.


Sitten saapui prinsessa perheineen huoneistohotelliin lähellemme.
Olimme sopineet aamiaisvärkkien kanssa menon hotellille.
Vaan ei meitä päästetty ollenkaan huoneistoon...ehdoton kielto.
Siellä oli ilmeisesti vierailijotten kanssa ollut jokin vakava ongelma.
Niinpä lähdimme porukalla aamiaisen tekoon meille.
Ja lapset pääsivät porevaahtokylpeilemään!

Ensimmäinen raju ukonilma ja sade sattui tiistaille, 2.10.
Prinsessa ja perhe rattaineen olivat tulossa illalliselle sateen käydessä rajuna kimppuun.
Kastuivat.
Jyristi ja salamoi niin, jotta Ukkopoika pelkäsi.
Sähköt katkesivat tunniksi ja söimme kynttilän valossa.
Yöksi joutuivat jäämään meille.

Rannalle ihastelimme lasten riemua.
Ukko hihkui ja oli meressä kaiken aikaa.
Pienet kalat kävivät näykkimässä jalkoja.
Vävypoika ui pitkiä matkoja.
Aurinko helli.
Ranta tuoksui päivänpaisteelta ja suolaiselta hiekalta.

Kuinka voikaan viikko hurahtaa hetkessä.
Deturin bussin perä jäi vierailusta viimeiseksi muistoksi.

...............................................
Tähän mennessä olemme kävelleet n. 120 kilometriä!

.................................................
Sentähden pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti asua maassa. Ja maa on antava hedelmänsä, ja teillä on kyllin syötävää, ja te saatte turvallisesti asua siinä.

Täälläkin!

Posted by PicasaAurinko mailleen humpsahtaa, meren syliin.
Hienoisessa udussa tuoksuu mausteinen kesäinen lämpö.
Aallot hiljalleen vaimenevat...yön pimenevään kainaloon.

Posted by PicasaKale vuorelta, linnoituksen kupeesta näkymä alas satamaan, aallonmurtajien kupeeseen.
Alhaalla punainen torni, Alanyan tunnus.

Posted by PicasaKalelinnoitusta, ikkuna alas siintävälle merelle.
Tästä kuvasta tykkään.
Jämäkät raamit ja ikkuna alas turkoosina hehkuvalle autereiselle merelle...
Rannaton, narnialainen maisema suoraan maan reunalle.
Lentoon lähtöä sielu kaipailee!
Posted by Picasa
Posted by Picasa