Turkoosit vedet, kesän lämpö.
Siellä ne odottavat jo malttamatonta matkaajaa.
Muuttolintujen mukaan lähdemme.

Ennen aina haikeana lauloin veljen lähtiessä syksyllä Kreetalle, että:"mukaansa ei mua ottaneet
ne maihin lämpimiin--saa siivettömät tyytyä....maan kylmän kahleisiin."

Vaan nyt on jo meidänkin vuoromme lähteä, jo toisena syksynä peräjälkeen.
Kiitos Isä taivaan!
Sydän kiitollisuutta tulvillaan!